Musiikkikeskustelua

[minus]

Kesän alussa tai kevään lopussa tulee Stone Temple Pilotsin uus levy ja kyllähä mää oon sitä oottanu. Uskallan suositella jo nytten vaikka ei tuota oo nähny ja kuullu ku pari youtube pätkää uusista piiseistä. Joku arvostelija oli jo kerenny kehua tämän vuoskymmenen merkittävimmäks levyks ja nosti STP:n Rollareiden, Zeppeliinin ja Beatlesin joukkoon. Kuulostaa vähän turhan hyvältä...

Toinen suosikki Aerosmith olis kiertueella kesällä ja käy ihan Ruotsissa mutta tuskin tulee lähettyä köyhänä opiskelijana. Levyäkin vois ootta joskus tässä vuoden sisällä mutta niistä kavereista ei ikinä tiiä kun ovat niin sopuisia ja pienellä egolla varustettuja. Uran viimesiä vuosia yhtyeenä kuitenkin, joten ois iha kliffa nähä joskus livenä. Rahottakaa joku minut sinne Sweden Rockiin

[Harri H]

Pari uutta, hyväksi havaittua albumia tänä vuonna ilmestyneiden listoilta:
- Kiuas: Lustdriven 4 / 5
- The Scorpions: Sting In The Tail 3,5 / 5

Molemmilla levyillä on hyvät hetkensä, mutta Kiuas vetää pidemmän korren. Ei näistä kummastakaan silti ensimmäisten kuunteluiden perusteella ole haastamaan Excalionia ja Freedom Callia vuoden parhaiden listalla, mutta siihen Gamma Rayn tuntumaan kiipeävät.

[Harri H]

Rahottakaa joku minut sinne Sweden Rockiin

Sweden Rock ois kyllä kova festari. Omalla kohdalla kiinnostavia esiintyjiä olisivat ainakin Gary Moore, Sabaton, Stratovarius, Fates Warning, Epica, Dream Evil, Jorn ja Alestorm, eikä noista kovemman kaliiberin esiintyjistäkään pahaa voi sanoa. Faniksi en lukeudu, mutta olisihan Aerosmith ja Guns'n Roses varmasti myös näkemisen arvoisia. Eikä ole listoilla The Baseballsia, kuten joka toisella kotimaisella festarilla...

[Harri H]

Tobias Sammetin Avantasian uudet levyt Angel Of Babylon ja The Wicked Symphony julkaistiin eilen. Ensimmäisellä kuuntelulla nämä eivät kyllä lentoon lähteneet. Ehkä odotukset ovat vain liian korkealla, legendaaristen Metal Operoiden vuoksi. Eipä Avantasian edellisetkään kiekot ole Metal Operan tasolle yltäneet. Pikaisella maistelulla pettymyksiä nämä tuoreet, mutta annetaan silti vielä aikaa. Onhan noita levyjä ennenkin lähtenyt avautumaan vasta useammalla kuuntelulla.

[Harri H]

Teräsbetonin J.Ahola tuli tsekattua eilen akustisena. Sai kyllä keikkapaikan lähes liekkeihin, mainiosti oli jengi mukana. Setti koostui klassikkobiiseistä höystettynä Teräsbetonilla. Parasta antia oli Teräsbetoni-kimara, jossa viisi kappaletta (Vaadimme Metallia, Orjatar, Metallisydän, Taivas Lyö Tulta, Missä Miehet Ratsastaa), sekä Queenin kolmikko I Want It All, Show Must Go On ja Who Wants To Live Forever. Erityisesti viimeinen näistä oli todella hieno tulkinta. Akustiseksi keikaksi oikein mainio, ja kestikin reilut 1,5 tuntia. Setin päätti tyylikkäästi Frank Sinatra -klassikko My Way.

[MariMin]

Tilasin noin viikko sitten Absolute 80's levyn (tai siis 3 CD:n boxin) ja on se vaan pakko myöntää, että kyllä sitä ennen osattiin tehä musiikkia. Tuntuu, että uudet biisit on vaan toistaan huonompia, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

[Harri H]

Amorphiksen ystäville voisi suositella sellaista kotimaista bändiä, kuin Barren Earth. Kyseinen kokoonpano on melkoista all star -settiä, sillä joukosta löytyy mm. Amorphiksen, Swallow The Sunin ja Moonsorrow'n entisiä / nykyisiä jäseniä. Vanhalta Amorphikseltahan tämä kuulostaa, ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen bändi.

[For Nothing...]

Aiemmin lupaamiani levyarvioita Poisonblackistä ja Reflexionista ei tule vieläkään, syynä levyjen aukeamattomuus. Annetaan niille vielä hetki aikaa..

Otetaan arvosteluun sen sijaan Negative ja sen livekunto. Käytiin tsekkaamassa bändi Kuopiossa ja täytyy sanoa, että kyllä kannatti! Muutama edellinen näkemäni veto oli vaisu, vaikka alla oli uran paras levy (Karma Killer). Nyt oli toista menoa! Setissä oli paljon vanhaa, sopivasti Killeriä. Huonoin ja uusin levy minimaalisesti edustettuna. Mukaan mahtui myös todella mieluisia yllätyksiä. Jonne Aaron oli elämänsä iskussa, mies pitää menoa yllä vaikka yksin. Ennen Sir Christus oli toinen valtava showmies, mutta nykykokoonpano on täysin Jonnen varassa. Mies on kyllä tähti hommassaan; laulu sujuu (vaikkakin ääni meinasi välillä kadota), jokainen askelkin tuntuu harkitulta ja tapa, millä yleisö otetaan haltuun, on uskomaton. Muu bändi jäi pahasti varjoon esiintymisessä, vaikkakin soitto pelaa mielettömän hienosti. Jos joku on kesäfestareille menossa, niin kannattaa bongata Negative, mikäli tilaisuus siihen koittaa.

[Harri H]

Swallow The Sun ei aiemman tuotantonsa osalta ole erityisen tuttu bändi, mutta onpas hieno biisi tällainen New Moon, hipoo täydellisyyttä

http://www.youtube.com/watch?v=MGSzxnAW8_Y

[Harri H]

The Official Ronnie James Dio Fan Page:

"Today my heart is broken, Ronnie passed away at 7:45am 16th May. Many, many friends and family were able to say their private good-byes before he peacefully passed away. Ronnie knew how much he was loved by all. We so appreciate the love and support that you have all given us. Please give us a few days of privacy to deal with this terrible loss. Please know he loved you all and his music will live on forever." -Wendy

Eli Ronnie James Dion kamppailu syöpää vastaan päättyi, ikävä juttu :/ Onneksi miehen musiikki elää ikuisesti.

[For Nothing...]

Viisut kyllä varmaan katson, eipähän ole huolta, että Suomi siellä esiintyisi lauantaina.

Näinhän siinä odotetusti kävi, vaikka jostain syystä viisufanit näkivät asian oikeusmurhana Finaalin taso on jälleen heikko. Muutaman pelin otin veikkaukselle, voittajaksi toivoisin Islannin vahvaäänistä Hera Björkiä suhteellisen menevällä eurodance-biisillä, minkä Pandora ja monet muut tekivät jo tuhansia kertoja 90-luvulla. Monen maan esitykset ovat joko tarkoitettu tai päätyneet vitseiksi, hyvin olisi Eläkeläiset menneet mukana.

Vihdoin sain kirjoiteltua arviota Reflexionin uudesta levystä, siitä tuli jokseenkin kattava.

Reflexion - Edge

Levy vaati paljon soittoa, ennen kuin alkoi avautua millään muotoa. Asiallinen kokonaisuus, mutta oululaispoppoo on kyllä menettänyt otettaan verrattuna aiempiin pitkäsoittoihin. Siinä missä Reflexionista välittyi ennen kaihoisuus ja upeat melodiat, on Edgellä suunta hukassa. Vahvat synamatotkin loistavat poissaolollaan, ja niitä on korvattu rajuimmilla otteilla otteilla kitaroiden ja basson varressa. Mielestäni epäonnistunut musiikillinen suunnanmuutos. Vaikka bändin pitää kehittyä ja vähän uudistua, oli suunta nyt väärä.

1 Morning Sickness - Terävä, vihainen avausraita. Koko 'Edgen' raskain veto, sääli, että ainoa sellainen. Vokalisti Juha Kylmänen loistaa heti, soitto painavaa. Hyvä tsemppibiisi urheilulajien koppimusaksi.
2 Moscow Nights - Levyn 'radiohitti', vaikkei saanutkaan soittoaikaa. Menevä biisi, johon ensikertalainen saa parhaan otteen. Levyn ehdotonta parhaimmistoa ja antoi sinkkuna odottaa enemmän koko paketilta.
3 Written On My Skin - Raskaanpuoleinen, avausraitaa merkittävästi hitaampi veto. Asiallinen, mutta koukattavuus puuttuu.
4 Unbreakable - Laiskat verset, eikä kertosäe lähde oikein. Riffikin kovin tylsä. Heikoimpia suorituksia.
5 Generation Kill - Kitaravetoiset säkeistöt päätyvät suhteelliseen menevään kertosäkeeseen.
6 Couldn't Care Less - Minimaalisesti soitetut säkeistöt huipentuvat solistin hienoon tulkintaan. Biisi ei saa arvoistaan huipennusta kertosäkeissä. Soolosta plussaa.
7 On This Dawn - Aika mitään sanomaton tekele, kohokohtana asiallinen kertosäe.
8 No Roots To The Ground - Tästä tulee assosiaatio Hanoi Rocksiin. Mikä ei Reflexionin tapauksessa ole hyvä asia..
9 Undress The Beauty - Tässä on otetta! Vanhaa kunnon meininkiä, vitosia kitaroilla ja hyvä melodia. Noussut levyn ykkösbiisiksi ajan myötä.
10 The Cage - Kaihoisa ja tunnetta sisältävä veto. Paranee mitä enemmän saa soittoa. Puolitempoinen rockbiisi, joka pohjautuu vahvaan tulkintaan.
11 Blind For Tomorrow - Jatkaa edellisen biisin tunnelmissa. Loppua kohti paranee, jo kolmas perättäinen hyvä, tyypillinen Reflexion-raita.
12 I've Burned Everything I've Got - Perusrokkaava välipala, mainiolla kertosäkeellä maustettuna.

Arvosana: 8+

[Harri H]

Sabatonin Coat Of Armsille ilman mitään sen suurempaa analysointia 10-, huikea levy alusta loppuun. Pari hieman heikompaa biisiä, mutta nekin monen muun yhtyeen levyllä olisivat hyviä, Sabatonilta vaan odottaa aina ehkä liikaakin.

Levyn kärkikolmikko ekalla kuuntelulla Screaming Eagles, Coat Of Arms ja Final Solution.

[Harri H]

Euroviisupsyykkejä tähän paikkaan

1. Azerbaidzan: Perusvarma slovari, ihan kohtalaisilla koukuilla. Melko niukkaa vaatemallia tarjolla, ei paha Ihan ok.
2. Espanja: Ei oikein vakuuttanut, vaikka laulajalla toki asiallinen ääni olikin.
3. Norja: Boooriing. Keep Of Kalessinin blackmetal ois toiminut paljon paremmin
4. Moldova: Kunnon eurohumppaa, ysäri is back. Ei ihan toivoton, jos tällaisesta tykkää. Waldo's People tästä tuli kovasti mieleen.
5. Kypros: Oliko tämä Kypros vai Irlanti? Menisi täydestä jälkimmäisenäkin. Ei tämäkään nyt varsinaisesti sysipaska biisi ole, mutta ei oikein lähde lentoon.
6. Bosnia & Hertsegovina: Ei lainkaan kliseinen nimi, Thunder and Lightning Ihan ok rokkipala, erottuu edukseen tässä joukossa, jos nyt ei muuten mikään erikoinen olisi.
7. Belgia: Johan on taas herkkää, ei napsu lainkaan. Ei mitään elementtejä, millä pitäisi menestyä.
8. Serbia: Tästä en kyllä löydä mitään positiivista sanottavaa...
9. Valko-Venäjä: Mahtipontinen balladi, ei tämäkään nyt oikein lähde.
10. Irlanti: Normaali Irlannin biisi, tylsä slovari.
11. Kreikka: Wannabe Ricky Martin. Tämä on jo tehty useampaan kertaan.
12. Iso-Britannia: Ei säväytä lainkaan, normaalia tältä maalta Luokattoman huono laulaja...
13. Georgia: Paras näistä slovareista tähän mennessä, eikä laulajan ulkonäössäkään moittimista.
14. Turkki: Tämä taitaa nousta suosikiksi omalla listalla, kaikki elementit kunnossa, tarttuva rokkiralli.
15. Albania: Tasaista huttua, muutamasta ekasta sekunnista tuli mieleen Musen Uprising.
16. Islanti: Melkoista dance-tykitystä, omaan genreensä asiallinen.
17. Ukraina: Ihan nätti tyttö, mutta biisi ei oikein ottanut tuulta siipiensä alle.
18. Ranska: Krsähittipotentiaalia, ei jää kauas kärjestä, sopivan ärsyttävä renkutus.
19. Romania: Reiluhkot pyrot, mutta ei pelasta, biisi huono.
20. Venäjä: Olihan huono Hämmentävää.
21. Armenia: Tissit. Tästä tuli vahvasti mieleen takavuosien Kreikan kaksinkertainen edustaja Elena Paparizou. Biisi on kyllä liian tasapaksu.
22. Saksa: Ei ihan huono biisi, jos nyt ei ihan kärkiainestakaan.
23. Portugali: Jälleen tylsä slovari, mahtipontinen kyllä, mutta kylmäksi jätti.
24. Tanska: Tina Turner on esittänyt tämän aiemmin nimellä Simply The Best...

[Masa V]

Euroviisupsyykkejä tähän paikkaan

1. Azerbaidzan: Perusvarma slovari, ihan kohtalaisilla koukuilla. Melko niukkaa vaatemallia tarjolla, ei paha Ihan ok.
2. Espanja: Ei oikein vakuuttanut, vaikka laulajalla toki asiallinen ääni olikin.
3. Norja: Boooriing. Keep Of Kalessinin blackmetal ois toiminut paljon paremmin
4. Moldova: Kunnon eurohumppaa, ysäri is back. Ei ihan toivoton, jos tällaisesta tykkää. Waldo's People tästä tuli kovasti mieleen.
5. Kypros: Oliko tämä Kypros vai Irlanti? Menisi täydestä jälkimmäisenäkin. Ei tämäkään nyt varsinaisesti sysipaska biisi ole, mutta ei oikein lähde lentoon.
6. Bosnia & Hertsegovina: Ei lainkaan kliseinen nimi, Thunder and Lightning Ihan ok rokkipala, erottuu edukseen tässä joukossa, jos nyt ei muuten mikään erikoinen olisi.
7. Belgia: Johan on taas herkkää, ei napsu lainkaan. Ei mitään elementtejä, millä pitäisi menestyä.
8. Serbia: Tästä en kyllä löydä mitään positiivista sanottavaa...
9. Valko-Venäjä: Mahtipontinen balladi, ei tämäkään nyt oikein lähde.
10. Irlanti: Normaali Irlannin biisi, tylsä slovari.
11. Kreikka: Wannabe Ricky Martin. Tämä on jo tehty useampaan kertaan.
12. Iso-Britannia: Ei säväytä lainkaan, normaalia tältä maalta Luokattoman huono laulaja...
13. Georgia: Paras näistä slovareista tähän mennessä, eikä laulajan ulkonäössäkään moittimista.
14. Turkki: Tämä taitaa nousta suosikiksi omalla listalla, kaikki elementit kunnossa, tarttuva rokkiralli.
15. Albania: Tasaista huttua, muutamasta ekasta sekunnista tuli mieleen Musen Uprising.
16. Islanti: Melkoista dance-tykitystä, omaan genreensä asiallinen.
17. Ukraina: Ihan nätti tyttö, mutta biisi ei oikein ottanut tuulta siipiensä alle.
18. Ranska: Krsähittipotentiaalia, ei jää kauas kärjestä, sopivan ärsyttävä renkutus.
19. Romania: Reiluhkot pyrot, mutta ei pelasta, biisi huono.
20. Venäjä: Olihan huono Hämmentävää.
21. Armenia: Tissit. Tästä tuli vahvasti mieleen takavuosien Kreikan kaksinkertainen edustaja Elena Paparizou. Biisi on kyllä liian tasapaksu.
22. Saksa: Ei ihan huono biisi, jos nyt ei ihan kärkiainestakaan.
23. Portugali: Jälleen tylsä slovari, mahtipontinen kyllä, mutta kylmäksi jätti.
24. Tanska: Tina Turner on esittänyt tämän aiemmin nimellä Simply The Best...

Järkyttävää kuultavaahan nämä olivat, mutta pakko oli katsoa ja myös pelata... Turkki oli Veikkauksen peleissä aivan unohdettu ja huimat kertoimet voittajassa ja supertriplassa. Ja olisi se Romaniakin löytynyt kolmannelta sijalta, mutta Saksa ja Turkki meni väärin päin. Olisi tullut jopa yli 1000 euron voitto. Söpö ulkomuoto ja viaton olemus riitti Saksalla voittoon, vaikka kappale ei ollut kovin kummoinen. Aika helpolla rivillä supertriplan kertoimeksi tuli 1000 nytkin... Olisi pitänyt pelata ravityyliin, eli Turkkia sijoille 1 ja 2 niinkuin ensin mietin, mutta säästäminen tuli taas kalliiksi ja vit...aa edelleen kun en pelannut niin kuin ensin ajattelin. Ei raveissa saisi troikasta ikinä noin helposti rahaa.

Euroviisut on hyvä vedonlyöntikohde: tutkailee vaan brittitoimistojen kertoimia ja vertaa mitkä Suomessa on korkeampia. Joka ikinen toimisto antoi kisapäivänä Turkille kertoimen välillä 4-10, Veikkauksella oli jotain 15. Romaniaa en ikinä olisi biisin perusteella ajatellut kärkipäähän, mutta kaikki vedonlyöntitoimistot rankkasi sen melko korkealle.

[For Nothing...]

Heikkotasoiset bileethän nää taas oli ja musiikillisesti parhaat teokset jäivät häntäpäähän. Äänestyssysteemi ärsyttää minua suunnattomasti, ja eilistä sulle-mulle -rallia seuratessa keksinkin vaihtoehtoisen. Ei äänestettäisikään parasta (itäblokissa siis naapuria), vaan huonointa. Vähiten miinuspisteitä saanut voittaisi. Asiantuntijaraadit ulos, ei niistä mitään apua ollut, kun ne taas otettiin käyttöön.

Voittajaa ei voi kuin ihmetellä; todella tylsä Radio Nova -tyylinen renkutus, jonka laulusuoritus oli varmaan kisojen vaatimattomin. Eipä se biisi tosin kyllä mitään laulutaitoa vaatinutkaan noin karrikoiden sanottuna. Muutenkin kisan surkeimpiin esityksiin kuulunut Kreikan naurettava Frederik-kopio hämmästytti menestyksellään. Ei voi kuin ihmetellä, taas... Samaa täytyy todeta Serbian vakavalla naamalla esitetystä komediasta.

[Harri H]

Blackstar Halo vaikuttaa ainakin Alice In Wonderland -biisin perusteella varsin asialliselta nousevalta nimeltä.

[For Nothing...]

Poisonblack - Of Rust And Bones

Poisonblackin neljäs levy on kuulijalle aika monimutkainen reitti kuljettavaksi. Bändille tyypilliseen tapaan virret eivät aivan heti aukea, joskin sanoma käy ilmi jo nimistä. Valitettavasti tämäkään pitkäsoitto ei yllä ennakko-odotusten eikä aiempien hengentuotteiden tasolle. Pari aivan tykkivetoa löytyy, mutta liian lähellä pohjakosketusta käydään turhan monesti. Laihiala suoriutuu toki moitteettomasti, mutta muu ryhmä on vain varjo hänen takanaan. Itse en ole koskaan pitänyt kosketinsoittaja Marco Sneckin työskentelystä ja parilla ORAB:n biiseistä hänen tekemiset suorastaan häiritsee.

1 My Sun Shines Black - Lupaavasta nimestä ei ole johtamaan harhaan. Raju rutistus heti lätyn alkuun, jossa vokalisti Ville Laihiala on omimmillaan. Tyypillinen myrkkymustan kipale.
2 Leech - Aggressiivinen puristus jatkuu. Ei yhtä mukaansa tempaava kuin edellinen, mutta täyttää paikkansa
3 My World - Akustisvetoiset säkeistöt rauhoittaa terävää levyn alkua. Kertosäkeessä jyrisee taas. Melodisesti parempaa tarjontaa, yllättää positiivisesti.
4 Buried Alive - Tarkempi arvio jo aiemmin, eikä biisi ole heikentynyt yhtään ajan kuluessa. Vuoden kovimpia teoksia!
5 Invisible - Rauhallinen pala, kestoakin kunnioitettavat 8 minuuttia. Tässä ei huomaa kyllä ajankulua, aivan upea veto, jonka tulkinta riipii sydäntä.
6 Casket Case - Tyypillinen Poisonblack-rutistus, josta puuttuu se kultainen lanka.
7 Down The Drain - Taas palataan slovaritunnelmiin. Valitettavasti täysin hengetön kokonaisuus. Tämä kasiminuuttinen on jo turhan pitkä.
8 Alone - Verkkainen avaus biisille, joka saa potkua kertosäkeeseen. Lentoon ei kyllä tämäkään veisuu lähde. Soolo on tosin aivan helmi.
9 The Last Song - Jälleen tuskaillaan lähes kahdeksan minuuttia. Normaalisti loppuvetona kuullaan eppisiä irroitteluita, mutta tämä pakkopulla ei häikäise tai jätä kysymysmerkkejä, kuten päätösbiisien olisi syytä tehdä.

Arvosana 8

[Harri H]

Iron Maidenilta ulos uusi sinkku El Doraro, ihan perusvarmaa Maidenia on tämä: http://www.youtube.com/watch?v=coBzy-tPdws

Pykälän verran paremmaksi pistää kuitenkin Jorn tribuuttibiisillään Ronnie James: http://www.youtube.com/watch?v=dEtyaC6ltQg

[For Nothing...]

Niin siinä vaan kävi, et pienimmillä odotuksilla alkukesän levyralliin lähtenyt Negative tuli, näytti ja löi kanveesiin! Neon on viikon soiton perusteella mahtiteos, eikä varmaan jää kauaksi vuoden parhaimman levyn tittelistä. Yleissoundi on luotu vahvojen bassolinjojen päälle, johon kitaristi Larry Love tuo koukkunsa paremmin kuin aiemmilla levyillä. Koskettimissa Snack jatkaa vahvaa työtään, ja miehen mukaantulo debyyttilevy War Of Loven jälkeen on jättänyt selkean soinnin Negativen soundiin.

Sinkkuna julkaistu End Of The Line on levyn köyhimpien rallien joukossa, joten pelkästään siihen ei tutustumista kannata jättää. Mukaansa tempaavin biisi tottelee nimeä Blood On Blood, jonka melodisuus suorastaan tyrmää! Muita on lähes mahdotonta järjestellä, koska taso on niin korkealla ja järjestys vaihtuu päivittäin. Slovaripuolella Jonne Aaron työsti kahdelle ensimmäiselle levylle omat mahtiballadit, joita verrattiin Gunnareiden vastaaviin (Still Alive vs Don't Cry, About My Sorrow vs November Rain). Neonilla Jonne lyö laudalta kaikki Axl W:n ja kavereiden myöhäisemmät tekeleet ja Jealous Sky toimii viimeisenä hitaana kuin fiskari ennen valomerkkiä.

Kokonaisuutena Neon edustaa sitä mitä Negative on aina parhaimmillaan ollut: vahvoja rock-vetoja upeilla melodioilla ja mahtavalla tulkinnalla. Nyt uutena elementtinä on viimeistä silausta myöten suoritettu tuottaminen. Yleissoundi on tuhdimpi ja huoliteltu.

Arvosana: 9½

[minus]

Negativeä en oo ennen kuunnellu hirveenä, mutta jostain syystä se on nyt auennu ja uskallampa melkein väittää että tämä bändi on seuraava Suomen musiikinvientituote maailmalle. Hyvä kuulla että se End of the line on levyn heikoimpia, sillä en diggaa siitä yhtään. Pitää kuunnellakkin tää uus levy tässä pian.

Aiemmin mainitsema Stone Temple Pilots julkaisi kauan odotetun studioalbumin toukokuun lopussa ja minä tykkään Pari heikompaa piisiä löytyy (loppupäässä), mutta muuten on kyllä niin hyvää tavaraa että suosittelen! Kannattaa kuunnella ainankin Huckleberry Crumble, Take a Load Off ja Dare If You Dare.

http://www.billboard.com/news/stone-tem ... 2887.story Siinä voi levyn kuunnella kokonaisuudessaan.