MAS ammatillisesta koulutuksesta

[Antti K]

Meillä on onni, että käytettävissä on erittäin hyvä eläinlääkäri. Monella seudulla näin ei ole ja MAS:in kirjoitus on täyttä asiaa.

http://masbreeding.fi/blogi/ammatillise ... utuksesta/

[Chocolate]

En vastusta mutta kysyn:

-Kuka ja missä Suomessa pystytään riittävän laadukkaasti kouluttamaan hevoshammashoitajia useampia kerrallaan? Toistoja tarvitaan kuitenkin valtava määrä ja huomattava teoriapohja lisäksi. Onnistuu toki kengityssepilläkin mutta sillä puolella kulttuuri on huomattavasti pidempi ja toistoja tulee 4/hevonen ja 10(+) x vuodessa.

-Mitä nämä siementäjä-ultraajat tekevät työkseen talvella? Ultraäänet ovat melko kalliita, joutuvat laskuttamaan palveluksistaan melko reilusti nämäkin. Helposti ottaa sitten jo ell hoitamaan homman jos tarvitsee tehdä jotain muuta samalla tai on jotain erikoisempaa siementämisessä/varsomisessa.

[vivahd EERO]

Koulutus ja opiskelu on aina plussaa ja hyvä asia, muttamutta....

Chocolate esitti jo kaksi hyvää kysymystä ja vaikka MAS vakuuttaa koulutetuille töitä löytyvän, niin itse suhtaudun tuohon hieman skeptisesti. Vaikka Suomesta löytyisikin tuo MAS:in mainitsema määrä hevosia, niin ainoastaan murto-osan hampaita hoidetaan 2x vuodessa. Pahinta mitä asiaansa ja alaansa motivoituneelle nuorelle tehdään on (yli)kouluttaa heidät suoraan kortistoon.

Suomen markkinat ovat monella alalla niin rajalliset, että yhteiskunnan varoilla koulutetut ammattilaiset häipyvät maasta sinne missä heidän osaamistaan arvostetaan ja käytetään hyödyksi. Vanhan ajan kisälliperinne voisi olla parempikin ratkaisu, alan taitajille maksettaisiin korvausta uusien osaajien kouluttamisesta työhön.

Osaamista, maailmallakin arvostettua, Suomessa kyllä löytyy, Houtun Jukka esimerkiksi noudetaan sheikkien ja loordien yksityiskoneella Pirkkalasta ympäri maapallon leikkaamaan kalliita hevosia ja Jukka käsittääkseni (oman firman sisällä tosin) kouluttaa työlleen jatkajaa lähes kädestä pitäen, näin ammattitaito siirtyy eteenpäin ja säilyy Suomessa. Jukka taas on oman ammattitaitonsa ja erityisosaamisensa hankkinut pääasiassa ulkomailta.

[Antti K]

Hyviä vastakommentteja!

Tässä asiassa on suuria alueellisia eroja niin kysynnän kuin tarjonnankin suhteen. Kuten yllä mainitsinkin, niin ainakin meidän suunnalla tilanne on erittäin hyvä.

[Masa V]

Hevoshammashoitajia on koulutettu Ranskassa jo pitkään ja kysyntää riittää. Cyril Rocher taitaa olla Suomessa vaikuttava Ranskan hevoshammashoitaja.
Uskon, että hevoshammashoitajilla olisi kysyntää Suomessakin, vaikka meillä hammashoito on meillä aliarvostettua. On (omistajien kuulopuheiden mukaan...) melko menestyneitä ammattivalmentajiakin, jotka eivät hoidata hampaita vähintään pari kolme kertaa vuodessa. Kaiken lisäksi vääränlaisesta liiallisesta raspaamisesta on haittaa. Eli ei varmasti helppoa hommaa ole. Hampaiden merkitys yleisterveydelle on kuitenkin niin ihmisillä kuin eläimillä aivan oleellinen, huono lievästikin tulehtunut hammaskalusto voi viedä ihmisurheilijaltakin jopa kymmeniä prosentteja huipputehosta pois. Myös ratsastusharrastuksen vahva asema ja kasvu tulee lisäämään hevoshammashoidon kysyntää, sen lajin hevosenomistajilla kun tuppaa olemaan keskimäärin selvästi isompi lompakko ja isommat tulot.

Hankalampi homma on sitten miettiä, miten asia pitäisi toteuttaa. Chocolatella ja Eerolla hyviä huomioita kieltämättä. Mutta hyville löytyy aina töitä Suomestakin, se on varma. Näissä hommissa tietysti tutkinto ei takaa hyvyyttä tai osaamista, toistokertoja tulee tarpeeksi vasta ammatissa toimiessa. Suomen tunnetuin hevoshierojakin on tietääkseni enimmäkseen "itseoppinut" eikä koulunpenkkejä kuluttanut. Selvä asia on, että koulutuksesta ei tule vielä huippuammattilaisia vaan vasta useamman työvuoden jälkeen.

Oma lukunsa on kyllä isossa murroksessa oleva ammatillinen koulutus muutenkin. Media-ala vetää opiskelijoita, oppilaitos saa hyvin rahaa kun tulee tutkintoja, mutta eihän työmarkkinoilla ole juuri lainkaan kysyntää vaikkapa valo- ja äänimiehille. Matkailuvirkailijoita koulutetaan edelleen paljon, vaikka matkaoppaita ja matkatoimistovirkailijoita tarvitaan nettipohjaisessa maailmassa vain murto-osa mitä ennen. Hevosenhoitajia ja pieneläinhoitajia koulutetaan paljon, kun aloilla on kysyntää, mutta kuinka moni jää hevosenhoitajan hommista eläkkeelle ja kuinka moni valmistunut prosentuaalisesti sitä hommaa tekee. Eikä ole kellosepillekään hirveästi kysyntää, eikä monelle monelle muulle ammattikunnalle, jota koko ajan koulutetaan. Onneksi ei sentään kouluteta enää kuntien raittiussihteereitä ja onneksi ei taida olla enää niitä virkojakaan... Meni ihan asian vierestä tämä viimeinen kappale mutta menköön...