MaM kirjoitti:Nyt on oriiden jälkeläisnäyttöisiä blupeja julkaistu, mutta kertovatko ne oikeasti jotain? Itse uskon, että ne antavat kyllä suuntaa, mutta että sukua painotetaan liikaa, ainakin Suomessa syntyneillä. Jos oriilla on jo huonoja jälkeläisiä ja arvosteluvarmuus vähintään 90, auttaako se hyvä suku enää. Voisiko huonojen periyttäjien blupit laskea nopeammin hyvästä suvusta huolimatta?
Itse pähkäilen orivalintaa (keskihintaisia vain) että olisiko parempi käyttää jo vähintään keskinkertaisia tai lupaavia näyttöjä antanutta oria vai kokeilla ihan uutta suvultaan ja ominaisuuksiltaan sopivaa. Lista ei loppujen lopuksi ole enää pitkä, mutta viimeisten kesken valinta onkin sitten vaikeampaa. No, sattumaahan tämä suurimmaksi osaksi vain on.
Puhutaan ensin tilastomatemaatikkona. BLUP on matemaattisesti paras menetelmä, kun yritetään mitata periyttämistä kaikkien ympäristötekijöiden keskeltä.
Sitten äänen saa myös jalostusharrastaja. Tilastotieteessä johtopäätöksiä tehdään yleensä keskiarvoihin perustuvien laskelmien pohjalta, mutta kilparadoilla tavoitellaan huippuja. BLUP kuvaa siis erinomaisen hyvin sitä, millaista tasoa ori jättää, samalla kuitenkin kyky jättää huippuja jää liian pienelle painoarvolle. Suomenhevosissa esimerkiksi Liising saa huomattavasti pienemmän blupin kuin sille "kuuluisi", sillä vaikka se jättää parhaalla todennäköisyydellä huippuja, sen jättämä yleistaso ei ole ehkä aivan parhaiden luokkaa. Mielestäni Liising on paras elossa oleva jälkeläisarvosteluvaiheessa oleva ori.
Jalostajien vanha sanonta on suurinpiirtein: "Suku kertoo millainen hevosen pitäisi olla, kilpailunäytöt miltä se näyttää ja jälkeläiset millainen se oikeasti on"
BLUP-laskenta menee samaan tyyliin. Suvun perusteella tehdään "alkuarvaus", joka on kaikilla saman sukuisilla sama. Kilpailusuorituksilla sitä korjataan huomattavasti johonkin suuntaan, mutta vasta jälkeläisnäytöillä päästään arvosteluvarmuuteen, mikä todella kertoo jotain yksilön periyttämiskyvystä.
Suurin ongelma Suomen lämminveristen BLUP-laskennassa on, että laskenta tehdään vain Suomeen rekisteröityjen sukulaisten perusteella. Esimerkiksi joltain Viking Kronokselta tai Valley Victorylta ei ole Suomeen tullut edustavaa otosta, sillä parhaat jälkeläiset eivät tulleet Suomeen (tosin esimerkiksi Donerail ja Micro Mesh myöhemmin) ja siksi BLUP aliarvioi kyseisten oriiden hyvyyden. Sitten jostain suvusta juuri ne parhaat yksilöt tulevat Suomeen ja BLUP yliarvioi kyseisiä sukuja.
Ongelma on myös, että uusien oriiden siitosarvo yleensä yliarvioidaan. Erittäin harva ori on kolmen ikäluokan jälkeen lähelläkään alkuveikkausta kyseisen hevosen jalostusarvoksi. Toisaalta vanhat hyvät oriit putoavat ajan myötä jopa alemmaksi kuin niiden kuuluisi tippua?
Jotta hevonen voisi nousta huipuksi todella monen asian pitää menneä putkeen. Ehkäpä jossain lihakarjan laskennassa ei ole näin suurta sattumasta johtuvaa vaihtelua "suoritusarvossa". Siksi ravurijalostuksessa uudet aloittavat oriit saavat järjestelmällisesti liian suuren alkuarvauksen jalostusarvoonsa. Tai muussa eläin jalostuksessahan taidetaan suorituskykyä mitata suoraan jälkeläisten perusteella, kun ensi suvun ja muiden ominaisuuksinen perusteella on valittu ne urokset, jotka pääsevät periyttämiskykyään testaamaan.
Olen ollut huomaavinani, että myöskään ympäristötekijöitä ei pystytä täysin huomioimaan. Joidenkin oriiden jälkeläiset menestyvät osin hyvien valmentajien ja laadukkaan tammakannan vetäminä, eikä laskenta huomioi tätä tarpeeksi hyvin.
Kritiikistä huolimatta pidän BLUP:eja erittäin hyödyllisinä, mutta niitä pitää kuitenkin katsoa kriittisesti sekä ssamaan aikaan yhdessä muiden mittareiden kanssa.