Kolmen elokuvan putki takana, jotain ajatuksia. Kaikki elokuvat löytöjä Tokmannin alelaarista 2e / kpl, joten alle vuokraleffahintojen on menty. Maanantaina katsoin komedian The Promotion, joka oli osastoa ihan kiva. En erityisemmin pidä Seann William Scottista, mutta kyllä tuo tässä hoiti oman ruutunsa ihan mallikkaasti. Elokuva tarjosi parit hyvät naurut, eikä missään vaiheessa liiemmin pitkästyttänyt. Tuskin tätä toista kertaa tulee katsottua, mutta kertakäyttöviihteenä ajoi asiansa.
Eilen ohjelmassa oli toimintakomedia 90-luvun puolivälin tienoilta, Another Stakeout, liekö tuo nyt sitten Toinen Kyttäyskeikka suomalaiselta nimeltään. Varmasti pyörinyt ahkeraan telkkarissakin, mutta olen onnistunut missaamaan. Ei tämä mitään uutta tarjonnut, mutta perustoimiva paketti 90-luvun tyyliin. Tällaisia leffoja tuli tuolloin kuin sieniä sateella. Ei genrensä parhaimmistoa, mutta ei missään nimessä peräpään valvojakaan.
Äsken katselin kolmikosta parhaan, Crimson Tide - Purppuravyöhyke. Myös tämän olen lukuisista tv-esityksistä huolimatta missannut. Luotettavaa Bruckheimer -toimintaa, aivot narikkaan viihdettä. Hans Zimmerin musiikit nostavat aina leffan tasoa, niin myös tässä tapauksessa. Zimmer on ehdoton suosikkini leffamusiikkien säveltäjistä. Denzel Washingtonkin oli tässä leffassa ihan siedettävä, vaikken normaalisti ole miehen suuri fani. Crimson Tide ei ollut ehkä aivan Con Airin ja The Rockin tasoa, mutta loistava osoitus siitä, että parhaat toimintaelokuvat on tehty ennen 2000-lukua.
Kyllä tämä kokonaispaketti kuudelle eurolle toi oivan vastineen, en lähde valittamaan
