Musiikkikeskustelua

[aamutähti]

Tänään kuulin radiosta ekaa kertaa Nightwishin version Hilimasta ja Onnista ja se on ihan H-U-I-P-P-U!!!!

Tästä samaa mieltä Noin muuten siitä Jaakko Tepon tribuuttilevystä voi olla montaa mieltä, näin savolaisen korvissa esim. jonkun Kotiteollisuuden versio on ihan puhdasta raiskaamista Jos ruetaan tribuutteja savolaisesta tekemään niin sitten kanssa lauletaan savoksi, murmur!

Jokin aika sitten tuli tehtyä hämmentävä löytö nimeltä My Chemical Romance. Miksi näillä on vain tämä yksi hyvä levy (The Black Parade)??? Aivan loistava levy, mutta muu tuotanto ei kolahda ei sitten ollenkaan. Harvoin tällaista tapahtuu...

Sonatan uusi levy oli kyllä itselleni hiukan pettymys, samaa tasaista puuroa vaan... Poikien pitäisi saada hommaan vähän enemmän elämää niinkun vanhaan hyvään aikaan.

[Amatööri]

Jaahas, alkaa olla liian hevivoittoista tämä keskustelu, joten tässä jotain muuta:

Eilen ostin Vesku Loirin levyn "hyvää puuta". Veskufanina jo aikaisemmat levyt hyllyssä on kohtuullisen kulutettuja, joten pieni epäilys oli tämän levyn suhteen; mahtaako yltää samaan kuin edelliset?

Tälle levylle piisit on tehty Veskulle (edelliset ovat covereita) joten täysin erilaisesta levystä on kysymys.
Ja kyllä - kappaleet esiintyvät edukseen. Kuka muu voisi esittää nämä samalla tunteella?

Edelliset Vekun levyt (kappalevalinnoista tai niiden esittämistavasta johtuen) tuli kuunneltua usein yön hiljaisina hetkinä vinkun kera, kun oikein tuntui mahdollisimman synkältä, nyt uudella levyllä kappaleissa on positiiviempi sävy.
Edelleenkään eivät ole suureen yleisöön uppoavaa musiikkia, mutta minulle Vesku on yksi parhaista tulkitsijoista.

Radiossa on soinut paljon kappale "sadan miehen leukaluut", mutta tämä ei mielestäni ole levyn parasta antia. Toki hyvä kappale se on, sanoituksena huippuluokkaa. Mitäs sanotte tästä "miksi mä maailmalle laulaisin" -kappaleesta, aika huikea!
http://www.youtube.com/watch?v=oHcL2WE6gzg

http://kuva1.kuvablogi.com/iso/img1652568.jpg

Kerrottakoon, että nykyhevistä en ymmärrä mitään mutta hevilemppareita on Uriah Heep, Rainbow ja Black Sabbath... Eli olen jumiutunut jonnekin vanhoihin vuosikymmeniin...

[Harri H]

Omaan makuun ei juurikaan Vesa-Matti Loirin tuotanto istu, mutta sen verran olen noita biisejä kuullut, että olen kyllä samaa mieltä, erityisen hyvä tulkitsija mies on. Ja paljon olen kuullut positiivista keikoilla käyneiltäkin tahoilta. Joulun aikaan voisin kuunnella Loirin versiota kappaleesta Varpunen Jouluaamuna, jos Marco Hietala ei olisi tehnyt siitä niin loistavaa omaa versiotaan... No, ehkä Loirin version radiosta voi hyvinkin kuulla, taitaa olla suosituimpia joululauluja.

[For Nothing...]

Uutta To/Die/Foria vihdoin julkaistu!

http://www.myspace.com/tdfrocks

Täytyy kyllä sanoa ettei tätä fiilistä muutaman kuuntelun jälkeen ole helppoa pukea sanoiksi.. Ihan kun tästä puuttuisi jotain, vai aukeaako ajan kanssa? "Angelica" sisältää kyllä loistavia laulumelodioita, mutta onko tämä demoveto vain hätäisesti koottu malli levy-yhtiölle? Kyllä soundia pitikin uudistaa, mutta nythän kitaristia ei meinaa edes huomata koko demossa... "All Eternity" ja "Epilogue" kuitenkin sisältävän loistavia kitarajuttuja. Onko studioon napattu nyt joku aloitteleva kitaristi ja kylmiltään tullut vetämään sountuja pohjiin, kovin vaisu on kepityspuoli. Synapohja on kyllä pinnassa, mutta kovin on heppoinen sekin konemetallipumpulle. TDF:lle ominainen painavuus puuttuu biisin soundista kokonaan. No, odotellaan lisää, kyllä nuo pojat on niin monta täysosumaa kirjoittaneet.

[Harri H]

No joo, ei tuo nyt mitenkään loistavalta biisiltä tunnu ensimaistelulla, mutta lienee tosiaan aika pikaisesti kursittu versio. Kyllä tuon silti To/Die/Foriksi tunnistaa helposti Mielenkiinnolla odotellaan lisää materiaalia...

Ehdottomasti suurimpiin suosikkeihini kuuluva Dreamtale julkaisi taannoin pieniä maistiaisia tulevalta albumiltaan, erittäin lupaavalta vaikuttaa.

http://www.youtube.com/watch?v=nCiWHUiXOP0

Lähipäivinä soittoon päätyy varmasti Leveragen Circus Colossus, jota on kehuttu vuolaasti eri medioissa. Vielä en ole saanut levyä käsiini, mutta jos jotain kiinnostaa kyseinen albumi, ja sattuu olemaan Spotifyn käyttäjä, niin sieltä tuo kuulemma löytyy. Itse säästelen siihen asti kun levyn saan käsiini

[Harri H]

No niin, tänään tuli tuo Leveragen Circus Colossus perille asti. Ensimmäisen kuuntelun jälkeen ei mitään moitittavaa, perusvarmaa Leveragea, ei yhtään huonoa biisiä. Eipä niitä huonoja löydy muiltakaan levyiltä, joten sinänsä ei mitään uutta auringon alla Hieman oli tällekin levylle päätynyt sinfonisempaa otetta, mikä tuntuu olevan muodissa, mutta tässä oli toteutettu hyvällä maulla, joten homma toimii.

En nyt vielä osaa sanoa onko levy parempi kuin kaksi edellistä, mutta ainakin samaa tasoa.

[Harri H]

Useamman kuuntelun jälkeen voin todeta, että Circus Colossus on helposti Leveragen paras albumi, yhtään kahta edellistä väheksymättä. Taitaapa käydä kaikenlisäksi niin, että tämä on omalla listallani vuoden levy. Selättää niukasti Celestyn Vendettan, sekä Masterstroken As Days Grow Darkerin. Muita vuoden kovia julkaisuja ovat ainakin Deathlike Silencen Saturday Night Evil ja Thunderstonen Dirt Metal. Eikä Amorphiksen The Skyforgerkaan missään nimessä huono ollut.

Stratovariuksen Polaris on ihan ok albumi, mutta ehkä lievä pettymys. Selkeitä pettymyksiä sen sijaan ovat Sonata Arctican The Days Of Grays ja Widescreen Moden The Hanging Man, joka ei minun papereissani riitä alkuunkaan edeltäjälleen, bändin debyyttialbumi Until The Endille.

Muutamia sellaisia albumeja on, mihin pitäisi vielä tutustua ennen virallisen kärjen kiveen hakkaamista, mutta niistä tuskin on ainakaan kärkitrioa haastamaan. Tällaisia ovat Burning Pointin Empyre, Firenoten Firenote, Revolution Renaissancen Age Of Aquarius, Warmenin Japanese Hospitality, Korpiklaanin Karkelo, Cain's Offeringin Gather The Faithful, Ensiferumin From Afar, Altarian Unholy ja Tracedawnin Ego Anthem. Kaikista olen kuullut muutamia biisejä, mutta en koko levyjä. Ex-Sonata Jani Liimataisen Cain's Offering lyö muutaman näytteen perusteella helposti ainakin Sonata Arctican uusimman.

Ulkomaalaisilta suosikeiltani ei mitään maata mullistavaa ole tänä vuonna ilmestynyt. HammerFallin No Sacrifice, No Victory on ehkä lähimpänä vuoden parhaan titteliä, vaikkei mikään erityisen loistava albumi olekaan. Vaan vähissä ovat sen haastajat, Jorn Landen sooloalbumi Spirit Black, sekä saksalaisen Powerwolfin Bible Of The Beast harvoja varteenotettavia. Skotlantilaisen Alestormin Black Sails Midnight voisi olla tutustumisen arvoinen. Ulkomaalaisten osalta on hyvin mahdollista, että jostain löytyisi selkeäkin ykkönen listalle, mutta sellainen ei vaan ole tullut vastaan

[Optikko]

Joku täällä jo mainitsikin Rushin. Joo, Hgin keikalla tuli oltua. Harri H:n mainitsema Seventh Wonderin uusin on kuuntelussa ja Leveragen uusinta on tullut myös kuunneltua jonkin verran.

Omat suosikkini nykyään ovat Dream Theater, Riverside, Ayreon, Spock's Beard, Transatlantic (tulisivat Suomeen!) ja Porcupine Tree . "Vanhasta" progesta iskevät mm Kansas, Pink Floyd, Genesis ja Camel.

Tänä vuonna on tullut käytyä The Flower Kingsin, Porcupine Treen ja Marillionin keikalla. Vielä puuttuu Riverside (Nosturissa 28.11)

[Harri H]

Mitäpä mieltä Optikko on Leveragesta ja Seventh Wonderista?

Täysin sekalaista musiikkiasiaa:

- Kiss kiinnitettiin Sauna Open Airin pääesiintyjäksi ensi kesälle, muita vahvistettuja esiintyjiä Anvil, Ratt ja Grave Digger. Ei ainakaan noilla nimillä tarvitse itse paikanpäälle menoa vielä harkita. Tosin, tänä vuonna olisi ollut paljon nähtävää, mutta jäipä silti väliin

- The Baseballsin keikka Tavastialla myytiin loppuun neljässä minuutissa. Aika käsittämätöntä, hurja hype on noussut tuonkin ympärille. Omalla kohdalla ei iske yhtään. Saa nähdä miten pitkäikäinen ilmiö tästä tulee.

- Ja hieman vanhempi uutinen, eli Dio on perunut koko Euroopan kiertueen sairastapauksen vuoksi. Dion piti esiintyä Suomessa muistaakseni Tampereella ja Helsingissä. Harmittava juttu, pitää toivoa että mistään vakavammasta ei ole kyse, sen verran legendaarisesta heviäänestä on Ronnie James Dion kohdalla kyse.

[Ruikonperä]

- The Baseballsin keikka Tavastialla myytiin loppuun neljässä minuutissa. Aika käsittämätöntä, hurja hype on noussut tuonkin ympärille. Omalla kohdalla ei iske yhtään. Saa nähdä miten pitkäikäinen ilmiö tästä tulee.

Ei kolahda täälläkään, vaikka ihan hyvän idean ovat keksineetkin.

Mitenköhän ko. yhtye on pärjännyt muualla maailmassa kun katselin Youtubesta, että ainakaan "heidän" biisejään ei oltu hirveästi katsottu ja kommentti-osastolla oli lähinnä suomalaisfanien hypetystä?

http://www.youtube.com/watch?v=KtFyR7IbpZA

Quplas (15 hours ago) Ok people, this video wasn't posted in Finnish so start speaking English.

[Antti K]

Vastataan nyt tännekin vaikken musiikista paljoa ymmärräkään ja maku on juuttunut menneeseen aikaan.

Vanhoista kotimaisista esimerkiksi Matti Jurvan Viipurin Vihtori ja Hiski Salomaan Vapauden Kaiho tuovat hyvän mielen. Sota-ajasta eteenpäin esimerkiksi Olavi Virta ja Tapio Rautavaara kolahtavat. Katri-Helenalta miellyttää eniten uran alkupuolisko. Yksittäisistä kappaleista Tamara Lundin "sinun omasi" saa aikaan kylmiä väreitä aivan kuin Äänisen aallot.
Nykyaikaisemmista kotimaisista pitää nostaa esille itsellenikin yllättävä suosikki Nylon Beat, pidän naisten asenteesta!. Arja Korisevaa pidän erinomaisena laujana, levyistä pidän eniten siitä, jossa on vanhoja kipaleita uudelleen lämmitettynä.

Ulkomaalaista orkestereista ehdoton suosikki on valoa ja varjoa tarjoava Led Zeppelin. Samalta aikakaudelta Abba tekee myös hyvää. Yksittäisistä levyistä Lenny Kravitzin Let Love Rule on kärkipäätä. Vituksen torjunnassa Nirvanan Nevermind ja Led Zeppelinin I ovat parhaasta päästä. Yksi koskettavista levyistä Agnetha Fältskogin nuoruussuosikkeja esittelevä kokonaisuus. Niin ja tunnustetaan sekin, että pidän Kentin hittilevyistä viiden vuoden takaa.

Niin ja Johnny Cash otti semmoisen loppukirin hienon uran päätteeksi, että esimerkiksi Hurt nousi top kymppiini.

Laitetaan tuohon vielä pari linkkiä. Minua surettaa joskus, että Aarno Raninen on unohdettu lähes kokonaan. Ensimmäisessä pätkässä on näytteitä jazz-ajoilta, toisessa taas mozart-versio, joka jättää harvan kylmäksi. Itse olen kallistunut sille kannalle, että se on loistava
http://www.youtube.com/watch?v=7Rh4T28f ... re=related
http://www.youtube.com/watch?v=kJDLsPXb ... re=related

Ranisesta tuli mieleen, että musiikki-ihmisissä on paljon raviharrastajia. Siitä voisi aloittaa oman ketjun?

[Harri H]

Ja hieman vanhempi uutinen, eli Dio on perunut koko Euroopan kiertueen sairastapauksen vuoksi. Dion piti esiintyä Suomessa muistaakseni Tampereella ja Helsingissä. Harmittava juttu, pitää toivoa että mistään vakavammasta ei ole kyse, sen verran legendaarisesta heviäänestä on Ronnie James Dion kohdalla kyse.

Tällaista tiedotetta löytyi Dion kotisivuilta:

"Here is the latest update from Wendy Dio:

"Ronnie has been diagnosed with the early stages of stomach cancer. We are starting treatment immediately at the Mayo Clinic. After he kills this dragon, Ronnie will be back on stage, where he belongs, doing what he loves best, performing for his fans."

Erittäin ikävä juttu, toivotaan että RJD voittaa taistelun mahasyöpää vastaan.

[Ruikonperä]

Mitenköhän ko. yhtye on pärjännyt muualla maailmassa kun katselin Youtubesta, että ainakaan "heidän" biisejään ei oltu hirveästi katsottu ja kommentti-osastolla oli lähinnä suomalaisfanien hypetystä?

Odotettu vastaus löytyy linkistä:

http://www.iltalehti.fi/viihde/2009112710672998_vi.shtml

[Hartsa]

Baseballs jäänee pikaiseksi ilmiöksi. Big Daddy on veivannut melko samalla idealla - ja paremmin. Dancing In The Dark oli pikkuhitti 80-luvun puolivälissä ja edelleen ihan lystikästä kuunneltavaa: http://www.youtube.com/watch?v=OG7nj9s96TY

[Harri H]

Sikäli mikäli Euroviisut jotain sattuu kiinnostamaan, niin Ylen sivuilla on Suomen karsintoihin osallistuvat kappaleet kuunneltavissa.

Ei mitään maata mullistavaa, jälleen tasapaksua huttua tarjolla. Eläkeläisiä kannatetaan tästä porukasta, vaikka biisi nyt ei erityisesti vakuuttanutkaan ekalla kuuntelulla.

[Harri H]

Sonisphere saa kuin saakin jatkoa Porissa, vaikka hetken näyttikin jo siltä, että toista kertaa tapahtumaa ei Porissa järjestetä. Saapa nähdä mitä esiintyjiä ensi vuonna löytyy listoilta, huhuissa on pyörinyt mm. Iron Maidenia ja Slayeria. Tuskinpa tuonne itse tulee paikanpäälle ensi vuonnakaan lähdettyä, mutta varmasti kova tapahtuma, ja täyttää paikkansa Suomen festaritarjonnan todellisena helmenä.

[Harri H]

Olihan hieno Raskasta Joulua -keikka eilen Kuopion Puikkarissa! Ei oikeastaan ketään vokalistia pääse moittimaan, mutta hieman kyllä Ilja Jalkanen varasti show'n Ylivoimaiset välispiikit, ja tuntui laulukin luistavan, vaikka pientä pelleilyä satunnaisesti harrastikin. Yhteensä kahden tunnin setti, joten todella hyvin sai vastinetta rahoilleen, lippukin maksoi ainoastaan 10e, taisi olla kiertueen halvin keikka. Jos jollain on vielä tilaisuus tällaiselle keikalle eksyä, niin suosittelen kyllä lämpimästi.

Ensi vuonna uudestaan, missä sitten lähin keikka ikinä onkaan

[Harri H]

Norjalaista blackmetalia euroviisuihin? Täysin mahdollista, sillä yksi maan karsintoihin osallistuvista artisteista on Keep Of Kalessin. Tämä olisi ainakin täysin uutta, mutta onko Eurooppa valmis Kohua tällä saisi varmasti aikaiseksi...

[Harri H]

Mitäpä mieltä kansa täällä on Pertti Puikkosen laulajan lahjoista? Kovasti tuo ravipiireissä on kehuja saanut, ja ilmeisesti levyn suhteen kauppa on vilkkaasti käynyt. Mitä itse olen kuullut levyn biisejä, niin mielestäni Peten kohdalla puhutaan asiallisesta karaokelaulajasta, ei sen kummempaa. Kovasti on karannut käsistä hehkutus. Levy ei laadullisesti ole päätä huimaava tuotos, mikä osaltaan laskee tasoa. Hintakin on jokseenkin suolainen, enpä tiedä muita, kenen levystä pitäisi 20e + postikulut maksaa. No, eihän se ole hullu joka pyytää jne.

No, eiköhän Peten laulutaidoista ole muitakin mielipiteitä, eikä omani todellakaan ole mikään virallinen totuus

[Harri H]

Ulkomaalaisilta suosikeiltani ei mitään maata mullistavaa ole tänä vuonna ilmestynyt. HammerFallin No Sacrifice, No Victory on ehkä lähimpänä vuoden parhaan titteliä, vaikkei mikään erityisen loistava albumi olekaan. Vaan vähissä ovat sen haastajat, Jorn Landen sooloalbumi Spirit Black, sekä saksalaisen Powerwolfin Bible Of The Beast harvoja varteenotettavia.

Johan on lähtenyt potkimaan tämä Powerwolfin albumi! Useamman kerran jälkeen on helppo todeta, että riittää ihan ulkomaalaisten levyjen ykköseksi 2009. Haasta tosissaan jopa Leveragen. Kerrassaan hieno levy