Useamman kuuntelun jälkeen voin todeta, että Circus Colossus on helposti Leveragen paras albumi, yhtään kahta edellistä väheksymättä. Taitaapa käydä kaikenlisäksi niin, että tämä on omalla listallani vuoden levy. Selättää niukasti Celestyn Vendettan, sekä Masterstroken As Days Grow Darkerin. Muita vuoden kovia julkaisuja ovat ainakin Deathlike Silencen Saturday Night Evil ja Thunderstonen Dirt Metal. Eikä Amorphiksen The Skyforgerkaan missään nimessä huono ollut.
Stratovariuksen Polaris on ihan ok albumi, mutta ehkä lievä pettymys. Selkeitä pettymyksiä sen sijaan ovat Sonata Arctican The Days Of Grays ja Widescreen Moden The Hanging Man, joka ei minun papereissani riitä alkuunkaan edeltäjälleen, bändin debyyttialbumi Until The Endille.
Muutamia sellaisia albumeja on, mihin pitäisi vielä tutustua ennen virallisen kärjen kiveen hakkaamista, mutta niistä tuskin on ainakaan kärkitrioa haastamaan. Tällaisia ovat Burning Pointin Empyre, Firenoten Firenote, Revolution Renaissancen Age Of Aquarius, Warmenin Japanese Hospitality, Korpiklaanin Karkelo, Cain's Offeringin Gather The Faithful, Ensiferumin From Afar, Altarian Unholy ja Tracedawnin Ego Anthem. Kaikista olen kuullut muutamia biisejä, mutta en koko levyjä. Ex-Sonata Jani Liimataisen Cain's Offering lyö muutaman näytteen perusteella helposti ainakin Sonata Arctican uusimman.
Ulkomaalaisilta suosikeiltani ei mitään maata mullistavaa ole tänä vuonna ilmestynyt. HammerFallin No Sacrifice, No Victory on ehkä lähimpänä vuoden parhaan titteliä, vaikkei mikään erityisen loistava albumi olekaan. Vaan vähissä ovat sen haastajat, Jorn Landen sooloalbumi Spirit Black, sekä saksalaisen Powerwolfin Bible Of The Beast harvoja varteenotettavia. Skotlantilaisen Alestormin Black Sails Midnight voisi olla tutustumisen arvoinen. Ulkomaalaisten osalta on hyvin mahdollista, että jostain löytyisi selkeäkin ykkönen listalle, mutta sellainen ei vaan ole tullut vastaan
