Hevoshammashoitajia on koulutettu Ranskassa jo pitkään ja kysyntää riittää. Cyril Rocher taitaa olla Suomessa vaikuttava Ranskan hevoshammashoitaja.
Uskon, että hevoshammashoitajilla olisi kysyntää Suomessakin, vaikka meillä hammashoito on meillä aliarvostettua. On (omistajien kuulopuheiden mukaan...) melko menestyneitä ammattivalmentajiakin, jotka eivät hoidata hampaita vähintään pari kolme kertaa vuodessa. Kaiken lisäksi vääränlaisesta liiallisesta raspaamisesta on haittaa. Eli ei varmasti helppoa hommaa ole. Hampaiden merkitys yleisterveydelle on kuitenkin niin ihmisillä kuin eläimillä aivan oleellinen, huono lievästikin tulehtunut hammaskalusto voi viedä ihmisurheilijaltakin jopa kymmeniä prosentteja huipputehosta pois. Myös ratsastusharrastuksen vahva asema ja kasvu tulee lisäämään hevoshammashoidon kysyntää, sen lajin hevosenomistajilla kun tuppaa olemaan keskimäärin selvästi isompi lompakko ja isommat tulot.
Hankalampi homma on sitten miettiä, miten asia pitäisi toteuttaa. Chocolatella ja Eerolla hyviä huomioita kieltämättä. Mutta hyville löytyy aina töitä Suomestakin, se on varma. Näissä hommissa tietysti tutkinto ei takaa hyvyyttä tai osaamista, toistokertoja tulee tarpeeksi vasta ammatissa toimiessa. Suomen tunnetuin hevoshierojakin on tietääkseni enimmäkseen "itseoppinut" eikä koulunpenkkejä kuluttanut. Selvä asia on, että koulutuksesta ei tule vielä huippuammattilaisia vaan vasta useamman työvuoden jälkeen.
Oma lukunsa on kyllä isossa murroksessa oleva ammatillinen koulutus muutenkin. Media-ala vetää opiskelijoita, oppilaitos saa hyvin rahaa kun tulee tutkintoja, mutta eihän työmarkkinoilla ole juuri lainkaan kysyntää vaikkapa valo- ja äänimiehille. Matkailuvirkailijoita koulutetaan edelleen paljon, vaikka matkaoppaita ja matkatoimistovirkailijoita tarvitaan nettipohjaisessa maailmassa vain murto-osa mitä ennen. Hevosenhoitajia ja pieneläinhoitajia koulutetaan paljon, kun aloilla on kysyntää, mutta kuinka moni jää hevosenhoitajan hommista eläkkeelle ja kuinka moni valmistunut prosentuaalisesti sitä hommaa tekee. Eikä ole kellosepillekään hirveästi kysyntää, eikä monelle monelle muulle ammattikunnalle, jota koko ajan koulutetaan. Onneksi ei sentään kouluteta enää kuntien raittiussihteereitä ja onneksi ei taida olla enää niitä virkojakaan... Meni ihan asian vierestä tämä viimeinen kappale mutta menköön...

On surullinen fakta, että hevonen jolla ei ole vaivaa, on huono. (Kati Lindsberg)