Ruikonperä kirjoitti:Tuo esimerkki koiranäyttelyistä kuvaa kyllä hyvin ihmisluonnetta... Tuskin mikään urheilu on huipputasolla niin puhdasta mitä me ulkopuoliset luulemme.
-joo,noin se vaan taitaa olla.Kunnianhimo kun osuu yhteen samassa henkilössä äärettömän suorituskeskeisyyden kanssa niin avot.Ja vaikka dopingin ja käytettyjen konstien kanssa mentäisiinkin laillisesti harmaalla alueella,niin silti tuo huippu-urheilu on raakaa.Sen lisäksi,että se on fyysisesti erittäin haitallista ihmiselle,on se myös henkisesti raaka valinta.Ihminen eristää itsensä vapaaehtoisesti sosiaalisesti hyvin erikoiseen lokeroon,jonka lisäksi hän tekee noin 10-20 vuoden takia (jonka ura huipulla voi kestää) kauaskantoisen valinnan tulevaisuudestaan.Kiihdyttää vanhenemisprosessiaan ja syöpäriskiään monien paheellisten elämäntapoina pidettyjen harrastusten verran,ottaa sen riskin,että loukkaantumiset estävät loppuelämän normaalin elämän uran jälkeen,jonka lisäksi vielä ehkä näkyvimpänä,luo itselle suuret edellytykset olla täysin kyvytön elämään "normaalia elämää" huippu-uran jälkeen.
Ja siltikin,ainahan me ollaan "gladiaattoreita" kunnioitettu ihmiskuntana.On hienoa kun jotkut laittavat kaikkensa peliin (meidän puolesta?..Jeesus kompleksi?) ja omistautuvat asialleen,ja ovat kuin koneita inhimmillisestä näkökulmasta ajatellen.Kuka ei pitäisi Noriaki Kasain aina vaan (huipun tuntumassa) jatkuvaa uraa hienona vaikka miehellä ei kuulemma enää ole juuri hiukkaakaan jäljellä polvien nivelpusseja?Tai kuka ei olisi pitänyt hienona todellisen ammattilaisen,Jari Litmasen uraa,joka nousi aina uudestaan leikkauspöydältä kentille ja vain älyään käyttäen vähän
sovelsi pelitapaansa fyysisten rajoitusten mukaan?Tai kuka ei pitäisi uskomattomina yli-inhimmillistä vauhtia F1-autoissaan kiitäviä kuskeja,jotka ottavat vastaan toisinaan uskomattomia tärskyjä ja nousevat peukaloaan näyttäen autonromuistaan?
Niinpä.vaikka huippu-urheilussa on paljon kritisoitavaa (ja se pitää jyrkästi erottaa sanasta
liikunta),niin silti nuo tarinat kiehtoo,ja ihmisen omistautumista asialleen ihaillaan.