tallikahvio.foorumi.eu

Avataanpa tällainen topic, kun nyt itsekin olen innostunut lukemaan. Ensimmäiset 25 vuotta elämästä meni lukematta, tarkoittaen nyt tällaista vapaata harrastuspohjaista lukemista, tietysti koulukirjoja on pakon sanelemana tullut luettua. Tuossa taannoin löysin kiinnostavia kirjoja erilaisista historiallisista tragedioista, kuten holokausti ja Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus. Tykkään lukea tällaisia tositapahtumiin perustuvia juttuja, näillä on ihan hyvä sivistää itseään. Ensimmäisenä iski Svetlana Aleksijevitsin Tsernobylistä nousee rukous, siitä koko homma oikeastaan lähti liikkeelle ja aloin kerätä muutakin luettavaa itselleni.

Tämän jälkeen Primo Levin Hukkuneet ja pelastuneet, joka kertoo keskitysleirikokemuksista. Levin kirja ei täysin vakuuttanut, sen sijaan huomattavasti parempi, jopa loistavaksi luokiteltava keskitysleiriteos on Shlomo Venezian Sonderkommando, jota voin suositella kaikille aiheesta kiinnostuneille. Tällä hetkellä työn alla on Kang Chol-hwanin Pjongjangin Akvaariot.

Lukuharrastus alkoi siis minulla verrattaen myöhään, mutta tukevan paikan tämä harrastus on jo nyt ottanut, jatkuvasti tekee mieli etsiä uutta luettavaa, kun nyt tiedän minkätyylistä materiaalia etsin.

Löytyykö muita kirjallisuudesta kiinnostuneita? Mitä luet nyt? Paras kirja mitä olet lukenut? Kaikki kirjakeskustelu tähän topiciin!

Jees... pentuna tuli luettua satoja kirjoja. Jalon kirjat tuli koluttua tuhanteen kertaan läpi, olihan se silloiseen ikään sopivaa heppatarinaa. Stephen Kingin kirjat oli mulle jossain vaiheessa (ja on edelleen) sellaista huumetta, että kun kirjan aloitin, niin silmiä ei kiinni laitettu, ennenkuin kirja on loppuun koluttu. Sen takia on reilu kymmenen vuoden ajan jätetty ne kirjastovierailut suosiolla väliin, ikä alkaa painaa ja töissäkin pitäs käydä ja kotihommat hoitaa
Edelleenkin saatan lentokentältä ostaa työmatkalle lähtiessä jonkun Kingin kirjan, mutta englanniksi. Kieli hidastaa jonkin verran lukemista ja malttaa laittaa sitten illalla nukkumaankin, kun lukeminen on "työlästä".
Onnistuin kerran ostamaan englanninkielisen Kingin kirjan (Lisey's story), jossa viljeltiin tiheään sanaa, jota ei edes äidinkielenään englantia puhuva osannut selittää... Mutta Kingin kirjat uppoaa meikäläiseen edelleenkin ja aina ja iäisesti.

Lukiossa piti tehdä referaatti jostain vapaavalintaisesta kirjasta. Minä valitsin Jörn Donnerin Presidentin. Herrajjestas, kyllä vaati sitkeyttä siihen aikaan lukea se kirja loppuun! Mutta ajattelin, että tämän kirjan valitsin, niin sen luen loppuun. Ehkä tänä päivänä menis helpommalla sen lukeminen läpi kuin lukioikäisenä...h

Toinen pakkopulla elämässäni on Frieda Kahlon elämänkerta. Sain sen ylioppilaslahjaksi. Aloitin sen lukemisen, kahlasin sen läpi niin, että mietin, että sahaanko jalkani poikki tylsällä sahalla vai luenko tämän loppuun, kun se kerta lahja on?... Luin sen loppuun. Muutama vuosi sitten sain idiksen, josko nyt se kirja maistuisi paremmin. Luin noin 10 sivua ja siihen jäi... ehkä tänä päivänä tällä elämänkokemuksella sahaisin jalkani itse katki kuin lukisin ko. kirjan läpi

...hmmm, ja hieman Harrin aloitusta sivuten. Oli tosi järkyttävää käydä Neuengammen museoidulla keskitysleirillä. Ko. leiri ei ole edes mitenkään tunnettu leiri, ei lähellekään pahimmasta päästä, mutta infokyltit ja käsinkirjoitettujen kuolinlistojen (syineen) lukeminen oli kokemus, joka sai kolleegani ajattelemaan, että ei se joka kevät jäätyvä rännin poistovesiputki olekaan niin kamala asia. Vierailu veti mielen matalaksi ja autossa oli aika hiljaista jonkin aikaa...
Ja hox pox, jos matkailette Hampurin likellä, niin tätä leiriä ei hirveästi mainosteta...

Jos jatketaan tästä aiheen sivuamista. Itse kävin muutama vuosi sitten opiskelijaporukalla Puolassa ja vierailimme tällöin Auschwitzin keskitysleirillä. Jos oli järkyttävää kierrellä paremmin säilyneessä, ensimmäisessä leirissä, niin viimeistään Birkenaun leiri veti hiljaiseksi. Tällä pääleirillä löytyi huoneita jotka olivat täynnä matkalaukkuja, kenkiä, silmälaseja, hiuksia jne. sekä myös prototyyppinä rakennettu kaasukammio.

Mutta Birkeneu-leiri oli sanonkuvamattoman koskettava. Sinne kun käveli rautatietä pitkin valtavalle, tasaiselle aukealle, niin pystyi kuvittelemaan sen hetken kun pitkän junamatkan jälkeen saavutaan määränpäähän, ja josta perheet eroteltiin ja suurin osa matkakumppaneista ohjattiin rautatiestä eteenpäin, metsän reunassa sijaitsevien kaasukammiohin. Myös ne asuinrakennukset.. Nehän oli pohjapiirustukseltaan alunperin talleja, taisi olla jotain reilulle kymmenelle hevoselle tarkoitettuja, mutta niissä asui monta sataa leiriläistä, melkein tuhat. Vaikka suurin osa rakennuksista olikin tuhottu, niin vartiotornista oli mykistävää katsoa monen kymmenen hehtaarin peltoa, jossa on ollut muutamia satoja rakennuksia.

En kai voi muuta sanoa, että kehotan jokaista tutustumaan mahdollisuuden tullessa johonkin keskitysleiriin. Se on esimerkki siitä julmuudesta ja raakuudesta toisia kohtaan. Ja kuitenkaan ei näistä tapahtumista ajallisestikaan ole kauan..

Menee vahvasti kyllä edelleen ohi aiheen, mutta varsinkin noiden lukemieni kirjojen jälkeen on tullut vahva fiilis, että joskus on pakko käydä jossain keskitysleirillä. Erityisesti tuhoamisleiri Birkenau on korkealla toivelistalla. Hiljaiseksi vetää kyllä noiden paikkojen tapahtumat. Ja jotta saadaan tämä ketju oikein pahasti ulos aiheestaan, niin linkitetään loppuun hieno biisi aiheeseen liittyen: http://www.youtube.com/watch?v=TwITvXWI-Ds (Sabaton: The Final Solution)

Ja palataan itse asiaankin hieman, seuraavana harkitsen lukevani joko Jon Krakauerin Jäätäviin Korkeuksiin tai Kim Hyun Heen Sieluni Kyyneleet. Ellei nyt jotain jokerikorttia satu vastaan tulemaan

Lukeminen on vaarallinen harrastus. Itsekään en avaa kirjaa, jos seuraavana päivänä pitää mennä töihin, muuten voi yöunet jäädä lyhyeksi. Viimeksi on tullut luettua Rööperi, Himmelrin suuri salaisuus, Gomorra ja Robert Harrisin Cicero-trilogian kaksi ensimmäistä osaa. Seuraavaksi vuorossa on Koneen ruhtinas, joka kertoo raviurheiluakin harrastaneen Pekka Herlinin elämästä ja sen jälkeen Jari Tammen Kalevan solki, jos onnistun sen jostain löytämään.

Harri H kirjoitti: Tämän jälkeen Primo Levin Hukkuneet ja pelastuneet, joka kertoo keskitysleirikokemuksista. Levin kirja ei täysin vakuuttanut, sen sijaan huomattavasti parempi, jopa loistavaksi luokiteltava keskitysleiriteos on Shlomo Venezian Sonderkommando, jota voin suositella kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Viime vuosina on ollut tosi vähän aikaa lukea, mutta nyt tämän topikin innoittamana huusin huuto.netistä tuon Shlomo Venezian kirjan, aihe kiinnostaa... Kiinnostaisi myös tuo Tsernobyl, mutten ole missään törmännyt siihen kirjaan. Kirjastossa ei ole tullut käytyö vuosiin, pitäisiköhän nyt ihan tämän takia mennä ja maksaa vanhat sakot pois ja saada kortti taas käyttöön

Vuosien varrella on tullut luettua paljonkin, lähimpänä sydäntä James Herriotin eläinlääkäritarinat. Kertakaikkisen mainioita ja viihdyttäviä teoksia

Jostain syystä eksyin kauhu/trillerikirjallisuuden pariin ja lainasin kirjastosta Dean Koontzin The Husband (suom. 60 tuntia). Onpahan tiukkaotteinen trilleri, muutamana päivänä olen tuota lukenut ja nyt alkaa näyttää siltä, että kohta saa hakea uuden teoksen samalta mieheltä, loppu häämöttää Vahvat suosittelut.