tallikahvio.foorumi.eu

Revitäänpä tätä keskustelua irti musiikkitopicista, vaikka sinnekin ihan hyvin menisi. Kiinnostaako musiikkifestarit, joita Suomen kesä on täynnä? Omalta osalta suunnitelmissa voisi olla joku pikkufestari, jossain mystisellä paikalla... 2008 olin Mäntyharjulla Voimasoinnussa (Turisas, Kiuas, To/Die/For, paikallisia), viime kesänä Hankasalmella Hertturockissa (SaraLee, Seventh Wonder, Beyond The Dream jne). Luonnollista jatkumoa tälle voisi olla esim. Iisrokki Iisvedellä Suonenjoen kupeessa, mutta ei juurikaan esiintyjillään vakuuta. Noissa edellisissä on kuitenkin ollut selkeät kiinnostuksen kohteet... No, pitääpä katsella minne tulee eksyttyä, jos minnekään. Läheskään kaikkien festarien esiintyjälistat eivät ole edes täysin varmistuneet vielä.

Ihan kovanluokan kiinnityksiä on monessa paikassa, näistä mainittakoon mm. Sonispheren Iron Maiden ja Sauna Open Airin Kiss. Tuska Open Air julkaisi myös oikein tasokkaan ensimmäisen setin esiintyjiä Megadethin johdolla.

Tässä kuitenkin jotain antia, mitä olisi tarjolla suvessa 2010: http://www.festarit.org/festarit

Tämän kesän festariksi valikoitui täydellisesti mitat täyttävä HuuhkuRock Laviassa. Lavia itsessään on 2000 asukkaan pieni kunta erittäin heikkojen kulkuyhteyksien päässä, joten hieman mietitytti miten tapahtumaan porukkaa eksyi. Keikkapaikkana toimi lavatansseistaan tuttu Huuhkajavuoren Lava. Pääesiintyjäksi oli kiinnitetty jo hyväksi livebändiksi havaittu Teräsbetoni. Muut esiintyjät olivat hieman tuntemattomampaa sorttia, Rawage, Divided, Ultimus Sacratum, Painshock, Vaindustry ja South. Pääasiassa hevilinjalla mentiin.

Illan aloitti Rawage, jota todistamassa oli vain kourallinen jengiä. Loimaalaisten paiskoma black/thrash-metal ei ihan hirveän lähelle omaa sydäntä päässyt, mutta kyllä tuota nyt n. puolen tunnin setin verran kuunteli. Hyvällä asenteella vetivät vähäisestä yleisömäärästä huolimatta. Salosta ponnistava Divided onnistui vakuuttamaan jonkin verran avausaktia enemmän. Dividedin ilmaisu kulkee jossain punkin ja hevirokin välimaastossa. Jengiä ei juuri enempää ilmaantunut sisätiloihin tässäkään vaiheessa, vaikka sitä muuten oli jo jonkinverran paikalle saapunut.

Loosing Me perui keikkansa, tilalle oli värvätty Helsingistä Ultimus Sacratum. Kun genreksi ilmoitetaan sinfoninen metalli, laulajaksi oopperatyylinen naisvokalisti, niin tästä on aika helppo tehdä linjanvetoa, mihin bändiin voisi verrata. Ihan Nightwish-tasoa tämä ei luonnollisesti edustanut, mutta jonkinlainen köyhänmiehen Kivimetsän Druidi tämä voisi olla. Soitto kulki mainiosti, eikä vokalisti Jevgeniakaan missään nimessä huono ollut. Lavashow oli suhteellisen energinen.

Näistä tuntemattomista suuruuksista pankin räjäytti kuitenkin Kankaanpää / Lavia -akselilta tuleva Painshock. Erittäin tasokasta ja hyvin soitettua melodista metallia. Bändin biiseissä tuntui olevan jonkin verran myös hittipotentiaalia, sillä ainakin allekirjoittaneen päähän jäi suhteellisen tehokkaasti soimaan Broken Heart -niminen kappale. Ja oli tuossa setissä muutama muukin mainio biisi. Yleisökin oli huomattavasti paremmin mukana tämän bändin ollessa lauteilla. Eturiviläisiltä lähti jo paitojakin päältä. Loistava keikka, piti sen verran lähteä kannustusosastolle, että ostin bändin t-paidan ja tuoreimman EP:n.

Painshockin jälkeen oli vuorossa siirtyminen tapahtumaa varten rakennetun isomman lavan läheisyyteen. Tässä vaiheessa tupa alkoi olla täynnä ja tunnelma nousi jo lähes katosta läpi, kun Teräsbetoni saapui lavalle Jarkko Aholan johdattelemana. Tarjolla oli tukku Teräsbetonin ykköshittejä, sekä myös yksi uusi biisi tulevalta levyltä. Kyseisen kappaleen nimeä en nyt tähän paikkaan muista, mutta oikein hyvältä se kuulosti. Ensi kuussa ilmeisesti vetäytyvät studioon, joten uutta levyä on tuloillaan lähiaikoina. Teräsbetonin keikka oli erittäin perusvarma suoritus ja varmasti kaikki tämän yhtyeen vuoksi paikalle saapuneet olivat tyytyväisiä näkemäänsä. Teräsbetonin armeija on edelleen huippuvedossa, ja uppoaa niin nuorempaan kuin vanhempaankin kuuntelijaan.

Pääesiintyjän jälkeen oli vuorossa Vaindustry, joka heitti oman industrial-settinsä varmalla otteella, epäkiitollisesta esiintymisajankohdasta huolimatta. Ensimmäistä kertaa nykyisellä kokoonpanolla keikkaillut Vaindustry sai kuitenkin silmämääräisesti katsottuna vetää settinsä ihan kohtalaiselle väkijoukolle, vaikka harvennusta yleisömäärässä luonnollisesti tuli pääesiintyjän lopetettua. Illan päätösesiintyjä, rock 'n' rollia soittava lavialainen South jäi allekirjoittaneelta näkemättä.

Kokonaisuudessaan HuuhkuRock oli erittäin onnistunut tapahtuma. Yleisöä oli paikalla lähes 400 hengen verran, joten varmasti järjestäjät jatkavat hyvillä mielin tapahtuman kehittämistä tulevina vuosina. Tämän vuoden HuuhkuRock oli ilmeisesti järjestyksessään kolmas, ensimmäistä kertaa nimekkäämmällä pääesiintyjällä varustettuna. Lipun hinta 15 oli ihan sopiva, oheispalvelut toimivat ja kelikin suosi, joten ei tästä mitään moitittavaa kyllä jäänyt. Hieno tapahtuma.

Harri H kirjoitti:Erittäin tasokasta ja hyvin soitettua melodista metallia. Bändin biiseissä tuntui olevan jonkin verran myös hittipotentiaalia, sillä ainakin allekirjoittaneen päähän jäi suhteellisen tehokkaasti soimaan Broken Heart -niminen kappale.

Piti ihan tsekata kehujen vuoksi. Totta tuo kommentti Broken Heart -biisistä, menevä se on kyllä. Keppiosasto etenkin on mallillaan ja onhan tuo kuin tehty hittimuottiin. Se, mikä itseäni suorastaan ärsytti, oli tuon heikohkon solistin ralliautoenglanti. Jos lausuminen on apukouluatasoa, niin vedettäköön suomeksi, niin kornia kuin se onkin.

Joo ei tuo solisti kyllä täysin vakuuttanut livenäkään. Olettaisin että sama mies oli edelleen mikinvarressa lauantainakin, vaikka vaihtuvuutta on kokoonpanossa ollut.

Qstockin perjantai tuli tsekattua erittäin hyvässä seurassa. Läheskään kaikkia esiintyjiä en katsellut, vaan pääasiassa keskityin päälavan tarjontaan. Eläkeläiset, Chisu (muutaman biisin verran, sade keskeytti omalta osalta), Eppu Normaali ja Sonata Arctica tuli tsekattua. Eläkeläiset tarjoili takuuvarmaa humppaviihdettä, mainio livebändi! Chisu nyt ei sinänsä herätä tunteita suuntaan eikä toiseen, mutta ei tuo nyt missään nimessä aivan huono ollut, sen mitä nyt ehti kuunnella & katsella ennen rankkasadetta.

Eppu Normaalilta tuli takuuvarma hittikimara, ei suurimpia suosikkiyhtyeitäni, mutta kyllähän tuon katseli. Tunnelmaa riitti kyllä. Sonata Arctica taas veti pitkästä aikaa todella hyvän keikan. Settilista oli mainio, ja visuaaliseen puoleen pyroineen oli satsattu normaalia enemmän. Tämä keikka ei jättänyt kylmäksi, vaikka ilma Kuusisaaressa jo viilenemään päin olikin kemiläisten ollessa lauteilla.

Järjestelyt toimivat mainiosti, mitään moittimista ei Qstockista jäänyt. Ehkä tuonne voisi uudelleenkin joskus mennä

Omissa papereissa Kuopiorock otti niskalenkin Qstockin kattauksesta, joten sinne suuntautui tämän kesän festarimatka. Tässä muutama havainto Vänäriltä.

Perjantaina heti alkuiltapäivästä tarjoitiin Uniklubia Romantiikan rippeillä (jousikvartettia ja pianoa oli höysteenä). Veto oli valitettavan vaisu otaaen huomioon, että Klubi oli lähtökohtaisesti saanut eniten paineit aosakseen viikonlopun parhaasta keikasta. Setissä oli 4 slovaria, eikä niihin edes mahtuneet upea Luotisade ja vahvasti jousitettu Huomenna. (Tosin tuo saattoi olla ajanpuutteen vuoksi soittamatta jäänyt päätösraita). Jussi lauloi kyllä hyvin ja sovitukset toimi, mutta settilista oli kaukana rockfestarin räjäyttämällä avaavasta.

Parin tuopin jälkeen saman lavan miehitti kavereideni odottama Viikate. Paljoa en ollut Kouvolan pojille aiemmin ajatuksiani uhrannut, mutta tätä täytyy hieman tarkistaa. Keikka oli aivan passeli ja lopussa saatiin vielä tykkibiisi 'Kuu kaakon yllä', niin siihen oli hyvä päättää. Solisti ei ole ehkä mikään ykkönen laulutaidoltaan, mutta showmiehenä ja välispiikkaajana veti koko festarin pisimmän korren.

Taas pikainen kiekka terassilla ja katsomaan mitä Klamydia oli keksinyt. No, Vaasan pojat eivät myöskään pettäneet. Tuhti paketti hittiä toisen perään, eipä jäänyt omista suosikeista kuulematta kuin Nina Autio. Silmämääräisesti päivän toiseksi suosituin esiintyjä.

Ruokatauolta palattiin sitten yösessioon. Ikurin turbiini aka Popeda toimi avaajana. Perusvarma setti, ja kun Negativen Jonne Aaron on sovittanut uuden materiaalin, ei voinut olla huomaamatta yhtäläisyyttä hänen omaan bändiinsä. Tuntuu, että Popedalla on uusi kevät nimenomaan Jonnen ansiosta. Kersantti Karoliinan puuttuminen setistä toi kyllä miinuksen, nämä tyhjänpäiväiset Matkalla Alabamaan ja Sukset voisi jo unohtaa solttutytön sijaan.

Päivän ykkönen yllättänee kaikki... Huumorimielellä mentiin päättämään yö telttaan, jossa pahasuinen Petri Nygård päästettiin ulos pillusta. Näin kirjaimellisesti, hänen taustalakanansa oli suuri kirkkovene, josta artisti tuli stagelle. Jumankauta sitä huutoa! Suosio järkytti allekirjoittaneen ja etenkin se, että vartti ennen keikkaa emme edes mahtuneet sisään ja takana oli vielä 50 riviä jengiä. Siinä missä itse hymyilin lyriikoille ja Petrille, niin suuri osa tuntui olevan vakavalla mielellä ja sanat tunnuttiin osaavan viimeistä riviä myöten. Joka tapauksessa oikein positiivinen kokemus, joka ei seuralaisteni vastahankaisuuden vuoksi kestänyt täyttä tuntia.

Lauantain esiintyjäkattaus oli jo etukäteen surkeaksi todettu, joten paikalla käytiin vain kääntymässä ja todistamassa Helsingin Vampyyrien keikkakunto. Ja hyvä että käytiin! The 69 Eyes on nyt uransa huipulla ja sen näkee. Setti oli yhtä hittiputkea ja tunnelma katossa, vaikka mentiin vasta alkuillan tunteja. Pimeällä tämä ryhmä olisi taatusti toiminut vielä paremmin. Siinä missä nämä pojat oli ennen Jussi 69:ä lukuun ottamatta lavalla pystyynkuolleita, niin nyt siellä otettiin kyllä lava haltuun joka jampan toimesta. Jyrki on kova äijä vain olemalla, tekemättä mitään erityistä !

Noista lauantain esiintyjistä olisin varauksetta voinut suositella Kiuasta. Viimeisin albumi Lustdriven on todella vakuuttavaa settiä, ja livenä kyseinen bändi potkii vielä paremmin kuin levyllä! Ilja Jalkasen välispiikit ovat myös laadukasta viihdettä. Mutta vähän myöhäistähän tätä kommenttia on nyt huudella