chikatozuka kirjoitti:Meille tuli uusi asukki viime lauantaina; 10vk:n ikäinen ajokoira/dalmatialais-mix jonka omistajaperhe siitä luopui kun eivät kuulemma pärjänneet sen kanssa. Pentu "puree" eikä usko puhetta - no kukapa pentu ei purisi alkuunsa ja kokeilisi rajojaan ennenkuin tavoille oppii?
Kaksi isompaa koiraa kun on jo talossa (veljeksillä ikää 11kk) niin hyvin siinä oppii narttu nöyrtymistä ja muutenkin mallikasta käyttäytymistä joten innolla odotellaan josko neiti isompana lähtee kummisedän kanssa ajamaan jänistä - kissan perään jo ainakin on kova menemään
Onnea uudesta koirasta
... vähän kyllä huvitti tuo, että 10vk:n ikäinen koira ei usko puhetta... Meillä kun on ollut basset houndeja, niin ne eivät tuon ikäisinä tajua mistään puheesta mitään... hyvä kun puolivuotiaina tajuavat ei-sanan ja silloinkin kehnosti. Mutta monille on yllätys, että pentu voi näykkiä. Ja tietenkin pentu haluaa kaiken mahdollisen suuhunsa. Ja jopa se on joillekin yllätys, että pentu kusee sisälle kuukausien ajan. Mutta ei 10vk ikäisestä kai juuri mitään voi sanoa - ei pysty edes tietämään millainen siitä tulee isompana.
Tästä pääsenkin tähän aikaisemmin mainitsemaani hyperaktiiviseen noutajaan. Se muuten oli vielä 10vk tosi rauhallinen. Vasta myöhemmin kuulin, että olikin tosi huono pentuvalinta asiantuntijan mukaan (tai viimeinenhän se oli, ei siinä valitsemaan päästy) - liian rauhallinen, todella flegmaattinen pentu on kuulemma kaikkein todennäköisin ongelmakoira. Paljon ongelmallisempi kuin normaali ja aktiivinen pentu, niin kuin tuo teidän uusi ajokoira/dalmis. Kun osa pennuista telmi keskenään joskus 6vk kun ekan kerran sen näin, niin tämä vaan möllötti. Ajattelin, että mahtaa tulla rauhallinen yksilö, mutta näinhän se ei menekään. No, oppia ikä kaikki.
Toukokuussa yllättäen alkoi tämän erikoisen noutajan tarina saada selityksen. Oli sillä emätintulehduksia tosin jo ehtinyt olemaan kaksikin kertaa. Ikää oli melkein vuosi, mutta juoksua ei vaan kuulunut. Sitten alkoi tulla alapäästä mustaa mätää. No, eläinlääkärille, joka sanoi että todella paha kohtutulehdus ja märkäkohtu, mätää oli valtava määrä. Seur päivänä leikattiin kohtu pois, sanoivat että oli ihan epämuotoinen kohtu, jossa kasvaimia. Ja omituista kudosta ei saatu kaikkea pois, ottivat näytteen patologille, joka totesi ettei kuitenkaan ole syöpää. Pari päivää meni kotona, ettei tiennyt selviääkö, sai ihme kuumekouristuksia. Sitten yhtäkkiä se vaan piristyi.
Kohdunpoisto ei ainakaan vähentänyt lapsellisuutta, tuntuu että olisi entisestään taantunut pikkupennuksi. Silti voimaa ja energiaa riittää. Kooltaankin se jäi nartuksikin alamittaiseksi, moni ei meinaa uskoa että on se todella jo reilusti yli vuoden ikäinen. Enemmän se näyttää flätiltä kuin labbikselta. Mietin, että on ennen tuon tulehduksen puhkeamistakin ja sen aikana ollut kovat kivut, mutta eihän nämä noutajat sitä näytä. Nytkin on jatkuvasti jonkinsortin emätintulehdusta päällä ja lääkkeet puree huonosti, ongelmat ilmeisesti rakenteellisia. Vaikea sanoa, tuleeko siitä koiraa, ajatellaan että seurataan tilannetta ja jos menee huonoksi niin sitten piikille, ei ruveta sen kanssa toiseen leikkaukseen. Pojan kaverit pelkää sitä, vaikka oikeasti se on kiltti. Hirveän ihmisrakas, vaikka jotenkin yliherkkä ja huonohermoinen, pienikin asia saa sen tolaltaan, kun jonkun ohiajavan auton pakoputkesta kuuluu poksahdus niin tämä on suunniltaan. Epäilen, että kivut on osittain levottomuuden takana, kun tulehdus on päällä niin on juuri silloin oikein levoton.
Sitten otettiin uusi bassetti, ettei toinen bassetti jäisi noutajan kuollessa yksin. Bassetit kun kestävät huonosti yksin oloa. Tämä taas on tosi rauhallinen ja kiltti, mutta jääräpää kuten bassetit aina. Ei koskaan näykkinyt ketään. Mietin, että luovutetaanko koirat liian aikaisin. Emo kuulemma opettaa olemaan purematta vasta 3-4kk iässä. Tämä tuli meille vasta 4kk iässä - ja kertaakaan se ei ole näykkinyt ketään ja on muutenkin tasapainoisin koira mitä meillä koskaan ollut, iloinen, rohkea ja luottavainen. Ja kun muita koiria oli valmiiksi, kotiutui välittömästi. On nyt meillä 2kk aikana kakannut KERRAN sisälle, ja sekin oli omaa meidän omaa syytä, muut ovat kakanneet useita kymmeniä kertoja. En tiedä johtuuko siitä, että luovutettiin niin vanhana vai sattuiko muuten perimä kohdalleen.
Noutajien perimä on käsittääkseni kovin vaihteleva. Vastaan tuli taas viime viikolla epätoivoinen noutajanomistajapariskunta. Sanoivat että tuhoaa kaiken ja ovat ihan epätoivoisia. Tiedän heidät, ovat taatusti tarpeeksi jämäköitä eivätkä mitenkään avuttomia, mutta niin vain tämä koira sai talon sekaisin. Ilmeisesti noutajilla on jotenkin "heikkoa perimää" tavallista enemmän? En usko, että väärät ihmiset hakeutusivat rodun pariin, nämäkin pärjänneet vaikeampienkin rotujen kanssa. Osa noutajista vaan on niin heikkopäisiä, että pitäisi todella olla spesialisti niiden kanssa. Osa noutajista on toki sellaisia, että niiden kanssa pärjää ihan kuka tahansa. Mutta uskon tuohon perimän vaikutukseen paljon.
Tuntuu, että noutajat ei ole muutenkaan meidän rotu, jatkossa pitäydytään vain basseteissa. Ne vaan ovat niin viisaita ja ihmismäisiä, vaikka toki täysin omapäisiä. On niin ihmisestä kiinni, mikä koira sopii.
Tulipahan pitkä tarina, on nämä niin merkillisiä nämä koirien luonteet, kaikki ne on niin erilaisia.
Lähetetty: 21. Helmi 2010 01:31
Toisaalta, olisihan tuollainen huomattavasti seurallisempi kuin jyrsijät, vaikka kani sinällään sympaattinen tapaus onkin.
