Lemmikkieläimet

[Harri H]

Hevosia on varmasti monella foorumilaisella, mutta löytyykö millaisia muita otuksia taloudesta? Meillä on kani + lukuisia gerbiilejä. Hankintalistalla on satunnaisesti ollut koirakin, mutta ainakaan vielä sellaista ei ole talouteen ilmestynyt. Ehkä ihan positiivistakin, kun on sen verran pieni asunto Toisaalta, olisihan tuollainen huomattavasti seurallisempi kuin jyrsijät, vaikka kani sinällään sympaattinen tapaus onkin.

Jos taas mietitään eläimiä, mitä en ikinä ottaisi, niin eiköhän listan kärkipäässä ole käärmeet ja hämähäkit. Erityisesti ensiksi mainittuja en oikeastaan lemmikkinä ymmärrä. Tosin, moni noista tuntuu kyllä tykkäävän... Mielipiteitä on monia

[MariMin]

Tämmönen tapaus löytyy täältä:



Hilma 1,5 v.

[Jansson]

Kovasti Hilman näköinen kisu löytyy täältäkin, sekä -yllätys yllätys- muutama dove-värinen peräkammarin pojan elämää viettävä gerbiili! Koiria on myös ollut aina, akvaarion pito on tällä hetkellä jäissä. Merivesiakvaario on yksi niistä tulevaisuuden visioista, siis silloin kun minusta tulee se iso ja rikas.

Tällä menolla menee vielä hetki.

[Minna]

Löytyy kaksi kissaa (tavallisia maatiaisia) tallikissoina sekä koirat Coton ja Bouvier. Akvaario on joskus ollut ja hamsterikin ja tietysti se pakollinen kanikin.

Käärmeitä, liskoja ja hämähäkkejä ei tähän huusholliin lemmikeiksi hommata

[chikatozuka]

Kaksi koiraa, kissa ja marsu löytyypi täältä, jyrisjöitä oli vielä viime talvena 2 mutta toinen kuolla kupsahti

[Masa V]

Meiltä löytyy kaksi koiraa, toinen labradorinnoutaja ja toinen basset hound. Molemmat aika pentuja, kun viime kesänä kuoli kaksi vanhaa koiraa, kultainen noutaja ja petit basset griffon vendeen.

Koiranäyttelyt ovat aika typeriä, mutta kolme kertaa tämä bassetti on niissä ollut mukana, kaksi kertaa oli tuomarin mielestä tosi hyvä ja yhden kerran sitten huono. Melkein sama kun nopalla arpoisivat mikä koira nyt sitten on hyvä ja mikä ei... . Touhussa ei ole paljoakaan järkeä, ja jos jotain koiraa jaksaa kierrättää kymmenissä näyttelyissä aivan varmasti se ainakin välillä pärjää ja lopulta sitten hyväksytään jalostuskäyttöönkin. Hevosnäyttelyt ei kai onneksi ole yhtä amatöörihommaa...

Labbis-pentu taas on äärimmäisen kovapäinen tapaus, olisi luultavasti palveluskoira-ainesta, kun on niin kovaluontoinen eikä hätkähdä mistään. Kultsulle jos vähän ääntä korotti, niin se totteli heti ja meni suorastaan noloksi, tämä on aivan toista maata. Tätä voi kouluttaa palkkioiden avulla, mutta mitään kieltoja ei kuuntele ja luovuttaa vasta väkipakolla.

[chikatozuka]

Masa jos tarttee apua koiran kuriin saamisessa ni otappa yhteyttä mun setään joka on ammatiltaan koirankouluttaja ja nimenomaan noutajiin erikoistunut, saa koiran ku koiran kuriin helpoilla ja toimivilla konsteilla!

Mun toinen pentu oli kanssa pienenä kovapäinen (rotuina husky, noutaja ja jämtlanninpystykorva), kun komenti niin alkoi vaan haukkua ja yritti näykkiä mutta muutaman kerran selätin, otin kurkusta kii ja murisin niin tuli selväks kuka on pomo ja nyt on nöyrä ja tottelevainen (ikää 6kk) eikä tartte karjua kun uskoo ihan puhettakin

Tuossapa linkki sinne koirasivuille : http://era-vahti.net/

[Masa V]

Chikatozukalle kiitos vinkistä ja linkistä. Luulen kyllä silti että pärjäämme tuon pikkupedon kanssa, jolla nimellä sitä usein kutsunkin . Labbikset ovat näemmä yllättävän haastava rotu, mainettaan paljon vaikeampia - kun olen muille vastaan tulleille kertonut meidän labbiksesta, niin muutamat labbiksen omistajat ovat sanoneet, että villein vaihe tulee vasta 1 vuoden paikkeilla ja sitten se tuhoaa tavaraa... meillä ei kyllä ole juuri mitään vielä tuhonnut, kun yksinollessa on toinen koira kaverina. Ongelmat niillä tuntuvat olevan yllättävän yleisiä. Itse luulin, että labbikset olisivat melko samanlaisia kuin kultsu, joka meillä oli niin pehmeä, että sille piti koko ajan lässyttää, se säikähti jo kun vähän ääntä korotti. On kyllä ihan eri maata tämä. Tosin pentuekohtaiset erot on varmaan todella suuria, on varmaan tosi rauhallisia pentueita ja sitten tällaisia luupäitä, tämän äitikin oli kuulemma villi tapaus. Harmi vaan, että labbista näkee markkinoitavan helpoimpana kotikoirana ja ensimmäiseksi koiraksi joka lapsiperheeseen. Olen miettinyt, että kun meilläkin on hankaluutta, vaikka on jo 5. koira ja ei tosiaan pelota tarttua koiraa niskasta tai leuasta, niin entä sellainen jolle koira on ensimmäinen ja joka saattaa komentavaa ja näykkivää pentua ihan oikeasti tosissaan pelätäkin.

Kun ollaan kotosalla kaikki, niin tämä meidän labbis on yleensä rauhallinen. Se ei juuri hypi minun tai vaimon silmille. Mutta sitten kun vaikkapa mummo tulee hoitamaan lapsia ja olen vaimon kanssa poissa, niin jo on hankalaa. Tai jos poika ja sen kaveri on kahdestaan ilman aikuisia, niin voi tulla vaikeuksia. Kyllä sitä on lukuisia kertoja niskavilloista retuutettu ja ärähdetty sille, mutta ihmeen heikosti menee perille. Jos bassettia olisi samalla lailla ottanut niskasta kiinni, se olisi järjestänyt teatraalisen ulinashown ja totellut loukkaantuneen näköisenä. Kultsu olisi mennyt pelosta sekaisin ja olisi melkein kauhuissaan. Tämä taas ei ole milläänsäkään, ei taida olla kipuherkimmästä päästä, kun ei tunnu kipua tuntevan eikä reagoivan juuri mitenkään... Mielestäni vireä ja älykäs pentu ja muutenkin mukava koira, mutta pää on niin kova että... Palveluskoirathan eivät saa hätkähtää mistään, joten olen ajatellut, että tällä olisi ollut potentiaalia monenlaisessa käytössä. Toisaalta uskon, että vireästä ja kovasta pennusta tulee tasapainoisempi aikuinen kuin arasta pennusta.

Mainitse ihmeessä, jos on vinkkejä tai kokemuksia vastaavanlaisista, itse en ole koira-asiantuntija.

[chikatozuka]

Juu moni näkee labbiksia ja ajattelee että siinäpä hyvä kotikoira mutta ajattelee väärin...

Juuri tuo noutaja tekee koirasta erittäin vilkkaan ja tosiaan myös erittäin kovapäisen. Monella koiralla se tulee esiin siinä että ns. omalle porukalle ollaan kiltisti mutta kun he häipyvät näkyvistä niin hypitään seinille. Hyvä idea on mennä esim. piiloon eli "lähteä pois" ja jättää koira jonkun vieraan kanssa ja jos tulee ongelmia niin hypätä esiin ja säikäyttää se kunnolla ns. "itse teossa".

Lisäksi aina kun koira on tehnyt jotain väärin se pitäisi välittömästi saada tekemään jotain oikein jotta se osaa yhdistää palkinnon saamisen oikeaan käyttäytymismalliin eli jos tekee jotain kiellettyä niin torutaan napakasti ja heti sen jälkeen yritetään saada aikaan tilanne jossa pentu tekee oikein ja välittömästi annetaan palkinto hyvästä käytöksestä.

Pennuista kannattaa muistaa se että ne on käveleviä mahalaukkuja eli herkkupaloja taskussa aina jos vaan mahdollista. Pentu tekee kyllä kaikki maailman asiat että saisi sen nakinpalan ja silloin kun se tekee oikein se on palkittava sillä sekunnilla. Koskaan ei saa antaa palkintoa jos koira tekee väärin ja samoin koulutustilanne (riittää 30 minuuttia päivässä 10 min. kerrallaan) pitää aina lopettaa onnistuneeseen suoritukseen!

Toinen koira kun on kaverina niin se monesti hillitsee tuota tuhoamisvimmaa mutta kannattaa myös pitää paljon puruleluja yms ulottuvilla jotta aina kun koira meinaa syödä jotain mitä ei saisi tungetaan sen suuhun oma lelu ja kehutaan. Tuo karjuminen ja selättäminen tosiaan kannattaa tehdä vasta sitten jos pentu tosissaan yrittää äkkäillä. Koiralle kun kerran saa iskostettua että se saa palkinnon oikeasta käyttäytymisestä se pyrkii noudattamaan sitä mallia lopun ikäänsä ja yrittää vältellä tilanteita joissa sitä torutaan ja sen sijaan miellyttää ihmistä jotta saisi palkinnon (aikuiselle koiralle riittää jo taputus ja iloinen äänensävy joka kertoo että sen käyttäytymiseen ollaan tyytyväisiä).

Yleinen sääntö on että koira koulutetaan palkitsemalla, ei rankaisemalla! Tsemppiä pennun kanssa

[Masa V]

Kiitos vinkeistä ja kannustuksesta! Tosiaan voi olla hyvä idea tuo, että häipyy itse hetkeksi piiloon ja jättää koira vieraan kanssa. Ja jos syö kiellettyä niin heti tunkee omia leluja suuhun ja sen jälkeen kehuu, sen sijaan että olisi karjumassa sille.

Joo, ehdottomasti samoilla linjoilla ollaan tuossa rankaisemisasiassa, kyllä se palkitseminen on ainoa tie, alistetaan vasta silloin kun tosissaan koira hyppii silmille ja yrittää olla pomo. Hölmöintä on se, kun jotkut rankaisee koiraa jälkikäteen vaikkapa jonkun esineen tuhoamisesta, kun eihän se koira mitenkään voi tietää, mistä sitä rangaistaan, jos esine on tuhottu vaikkapa 5 minuuttia aikaisemmin. Ja tietenkin se koira esineen tuhoaa, jos houkutteleva esine sen ulottuville jätetään ja lähdetään pitkäksi aikaa pois... kyllä se on silloin ihmisen vika, niin kuin koirien ongelmat taitaa yleensäkin olla.

[Optikko]

Täältä löytyy 1 briard ja 4 norjalaista metsäkissaa. Ensi syksynä joukossa pomppii kaiken lisäksi kani. Voi tätä elämää....

[Icebell]

Löytyy kissa ja koira, vanhoja kuin mitkä. Koiranpentu olisi meille tervetullut, että jos joku tietää myytävän urospentua josta tulee iso, eikä saisi olla metsästyskoiraa, toinen puoli mieluusti saksanpaimenkoiraa.. Elikkäs sekarotuinen käy meille hyvin. Tulee maalle, luvallista temmellyslääniä koiralle tiedossa nelisen hehtaaria. Ja mieluusti lyhytkarvainen

[minus]

Meillä on suomenlapinkoira ja kissa.

3 kissanpentua pelastettiin aikoinaan kun emo hylkäs/hävisi n.2viikon äitiyden jälkeen. Kyseessä oli siis kulkukissa, joten kasvatettiin pennut ja annettin kaksi niistä muualle. Yksi omittiin ja jätettiin navettakissaksi, joka on kyllä lähinnä raivostuttavan ihmisrakas otus, varmaankin sen takia että ihminen toimi sijaisemona.

[chikatozuka]

Meille tuli uusi asukki viime lauantaina; 10vk:n ikäinen ajokoira/dalmatialais-mix jonka omistajaperhe siitä luopui kun eivät kuulemma pärjänneet sen kanssa. Pentu "puree" eikä usko puhetta - no kukapa pentu ei purisi alkuunsa ja kokeilisi rajojaan ennenkuin tavoille oppii? Ei ole ollut mitään ongelmia sen kanssa vaikka sanottiin että kynsiä ei voi leikata ym ym mutta kyllä meillä ihan mainiosti sujuu kaikki asiat

Pariin kotiin oli jo menossa mutta ottajat muutti mieltään kun dalmiksesta tulee sen verran korkea ettei oikein sovi rivi-/kerrostaloon... Aina parempi mulle, sainpahan pitää sen!

Kaksi isompaa koiraa kun on jo talossa (veljeksillä ikää 11kk) niin hyvin siinä oppii narttu nöyrtymistä ja muutenkin mallikasta käyttäytymistä joten innolla odotellaan josko neiti isompana lähtee kummisedän kanssa ajamaan jänistä - kissan perään jo ainakin on kova menemään

[Masa V]

Meille tuli uusi asukki viime lauantaina; 10vk:n ikäinen ajokoira/dalmatialais-mix jonka omistajaperhe siitä luopui kun eivät kuulemma pärjänneet sen kanssa. Pentu "puree" eikä usko puhetta - no kukapa pentu ei purisi alkuunsa ja kokeilisi rajojaan ennenkuin tavoille oppii?

Kaksi isompaa koiraa kun on jo talossa (veljeksillä ikää 11kk) niin hyvin siinä oppii narttu nöyrtymistä ja muutenkin mallikasta käyttäytymistä joten innolla odotellaan josko neiti isompana lähtee kummisedän kanssa ajamaan jänistä - kissan perään jo ainakin on kova menemään

Onnea uudesta koirasta ... vähän kyllä huvitti tuo, että 10vk:n ikäinen koira ei usko puhetta... Meillä kun on ollut basset houndeja, niin ne eivät tuon ikäisinä tajua mistään puheesta mitään... hyvä kun puolivuotiaina tajuavat ei-sanan ja silloinkin kehnosti. Mutta monille on yllätys, että pentu voi näykkiä. Ja tietenkin pentu haluaa kaiken mahdollisen suuhunsa. Ja jopa se on joillekin yllätys, että pentu kusee sisälle kuukausien ajan. Mutta ei 10vk ikäisestä kai juuri mitään voi sanoa - ei pysty edes tietämään millainen siitä tulee isompana.

Tästä pääsenkin tähän aikaisemmin mainitsemaani hyperaktiiviseen noutajaan. Se muuten oli vielä 10vk tosi rauhallinen. Vasta myöhemmin kuulin, että olikin tosi huono pentuvalinta asiantuntijan mukaan (tai viimeinenhän se oli, ei siinä valitsemaan päästy) - liian rauhallinen, todella flegmaattinen pentu on kuulemma kaikkein todennäköisin ongelmakoira. Paljon ongelmallisempi kuin normaali ja aktiivinen pentu, niin kuin tuo teidän uusi ajokoira/dalmis. Kun osa pennuista telmi keskenään joskus 6vk kun ekan kerran sen näin, niin tämä vaan möllötti. Ajattelin, että mahtaa tulla rauhallinen yksilö, mutta näinhän se ei menekään. No, oppia ikä kaikki.

Toukokuussa yllättäen alkoi tämän erikoisen noutajan tarina saada selityksen. Oli sillä emätintulehduksia tosin jo ehtinyt olemaan kaksikin kertaa. Ikää oli melkein vuosi, mutta juoksua ei vaan kuulunut. Sitten alkoi tulla alapäästä mustaa mätää. No, eläinlääkärille, joka sanoi että todella paha kohtutulehdus ja märkäkohtu, mätää oli valtava määrä. Seur päivänä leikattiin kohtu pois, sanoivat että oli ihan epämuotoinen kohtu, jossa kasvaimia. Ja omituista kudosta ei saatu kaikkea pois, ottivat näytteen patologille, joka totesi ettei kuitenkaan ole syöpää. Pari päivää meni kotona, ettei tiennyt selviääkö, sai ihme kuumekouristuksia. Sitten yhtäkkiä se vaan piristyi.

Kohdunpoisto ei ainakaan vähentänyt lapsellisuutta, tuntuu että olisi entisestään taantunut pikkupennuksi. Silti voimaa ja energiaa riittää. Kooltaankin se jäi nartuksikin alamittaiseksi, moni ei meinaa uskoa että on se todella jo reilusti yli vuoden ikäinen. Enemmän se näyttää flätiltä kuin labbikselta. Mietin, että on ennen tuon tulehduksen puhkeamistakin ja sen aikana ollut kovat kivut, mutta eihän nämä noutajat sitä näytä. Nytkin on jatkuvasti jonkinsortin emätintulehdusta päällä ja lääkkeet puree huonosti, ongelmat ilmeisesti rakenteellisia. Vaikea sanoa, tuleeko siitä koiraa, ajatellaan että seurataan tilannetta ja jos menee huonoksi niin sitten piikille, ei ruveta sen kanssa toiseen leikkaukseen. Pojan kaverit pelkää sitä, vaikka oikeasti se on kiltti. Hirveän ihmisrakas, vaikka jotenkin yliherkkä ja huonohermoinen, pienikin asia saa sen tolaltaan, kun jonkun ohiajavan auton pakoputkesta kuuluu poksahdus niin tämä on suunniltaan. Epäilen, että kivut on osittain levottomuuden takana, kun tulehdus on päällä niin on juuri silloin oikein levoton.

Sitten otettiin uusi bassetti, ettei toinen bassetti jäisi noutajan kuollessa yksin. Bassetit kun kestävät huonosti yksin oloa. Tämä taas on tosi rauhallinen ja kiltti, mutta jääräpää kuten bassetit aina. Ei koskaan näykkinyt ketään. Mietin, että luovutetaanko koirat liian aikaisin. Emo kuulemma opettaa olemaan purematta vasta 3-4kk iässä. Tämä tuli meille vasta 4kk iässä - ja kertaakaan se ei ole näykkinyt ketään ja on muutenkin tasapainoisin koira mitä meillä koskaan ollut, iloinen, rohkea ja luottavainen. Ja kun muita koiria oli valmiiksi, kotiutui välittömästi. On nyt meillä 2kk aikana kakannut KERRAN sisälle, ja sekin oli omaa meidän omaa syytä, muut ovat kakanneet useita kymmeniä kertoja. En tiedä johtuuko siitä, että luovutettiin niin vanhana vai sattuiko muuten perimä kohdalleen.

Noutajien perimä on käsittääkseni kovin vaihteleva. Vastaan tuli taas viime viikolla epätoivoinen noutajanomistajapariskunta. Sanoivat että tuhoaa kaiken ja ovat ihan epätoivoisia. Tiedän heidät, ovat taatusti tarpeeksi jämäköitä eivätkä mitenkään avuttomia, mutta niin vain tämä koira sai talon sekaisin. Ilmeisesti noutajilla on jotenkin "heikkoa perimää" tavallista enemmän? En usko, että väärät ihmiset hakeutusivat rodun pariin, nämäkin pärjänneet vaikeampienkin rotujen kanssa. Osa noutajista vaan on niin heikkopäisiä, että pitäisi todella olla spesialisti niiden kanssa. Osa noutajista on toki sellaisia, että niiden kanssa pärjää ihan kuka tahansa. Mutta uskon tuohon perimän vaikutukseen paljon.

Tuntuu, että noutajat ei ole muutenkaan meidän rotu, jatkossa pitäydytään vain basseteissa. Ne vaan ovat niin viisaita ja ihmismäisiä, vaikka toki täysin omapäisiä. On niin ihmisestä kiinni, mikä koira sopii.

Tulipahan pitkä tarina, on nämä niin merkillisiä nämä koirien luonteet, kaikki ne on niin erilaisia.

[chikatozuka]

Onpa teillä ollut huonoa tuuria noutajan kanssa
Toivottavasti paranee ja pääsee tulehduksista eroon!

Noista noutajien luonteista tosiaan voisi jaaritella vaikka kuinka kauan, on ne niin yksilöllisiä... Noutajathan (no melkeinpä kaikki rotukoirat kohta Suomessa) ovat heikko perimäisiä suuren sukulaisuus prosentin vuoksi - pienessä maassa pienet piirit ja usein selviää että koiran vanhemmat/isovanhemmat ovatkin sukua toisilleen tms. Sama saksanpaimenkoirilla, spanieleilla sekä lapinkoirilla, valitettavaa mutta totta. Rotukoirista on hyvin vaikea löytää täysin (perimältään) tervettä, järkevää ja helppoa yksilöä, tosin teillä taisi käydä tuurit kohdalleen tuon bassetin kanssa!

Meidän dalmis-mix on TODELLA kovapäinen ja sen kanssa joutuu painia melkein joka päivä. Pääasia kuitenkin että menee oppi perille vaikka hitaamman puoleisesti menisikin

[Stallax]

Meiltä löytyy myös vaikka mitä: kissat Ludde (Sören jäi hevosen alla ja jouduttiin lopettamaan), Lilli ja Flora sekä pennut Rontti ja "pentu" jotka muuttavat kohta uuteen kotiin. Sitten on aito Saharan paimenkoira Karakum eli Kara, kuulostaa hienolta mutta Saharan ravitallin Oskari oli vain jättänyt Petran juoksussa olevan valkoisen paimenkoiran ja pitkäkarvasakemanni uroksen liian vähälle vahtimiselle - tuloksena kolme suloista pentua eli maailman ainoat Saharan paimenkoirat ;D Kara on ihan huippu ja paimentaa jo tosi hyvin kesällisiä etteivät unohdu palloilemaan sinne tänne kuljetettaessa. Kara on meidän "pikkukoiru" koska romutti mun cairnterrieri haaveet , tosin on paljon normaalia sakemannia isompi, hybridi kun on. Sitten löytyy marsu Maya (Inka kuoli), 7 hevosta/ponia ja pienempi lauma (12 kpl) hiehoja lihoiksi kasvamassa. Akvaariosta olen juuri hieronut kauppoja mutta älkää kertoko isännälle hys hys... sille se tulee kuitenkin hoidettavaksi koska mulla ei ole koskaan akvaariota ollut mutta hänellä on

Olikin juuri akvaariokauppiaan kanssa puhetta että matelijoita ja hiiriä/rottia tai muita vastaavia pitkähäntääsiä ei tähän taloon tule, eikä hamsteria, sellainen jo oli, kaneja, liian sätkyjä eikä vuohia, niistä isännällä kokemuksia ja minulla myös (Jussi haisi pahalle ja söi tallin isännän nortit aikoinaan xD) ja pidän mielummin kukat pihalla omana ilonani... Lampaita olen haaveillut että voisi olla, jos ei muuten niin kesällä lainassa kun niitä täälläpäin kyllä on

[chikatozuka]

Meiltä löytyy myös vaikka mitä: kissat Ludde (Sören jäi hevosen alla ja jouduttiin lopettamaan), Lilli ja Flora sekä pennut Rontti ja "pentu" jotka muuttavat kohta uuteen kotiin. Sitten on aito Saharan paimenkoira Karakum eli Kara, kuulostaa hienolta mutta Saharan ravitallin Oskari oli vain jättänyt Petran juoksussa olevan valkoisen paimenkoiran ja pitkäkarvasakemanni uroksen liian vähälle vahtimiselle - tuloksena kolme suloista pentua eli maailman ainoat Saharan paimenkoirat ;D Kara on ihan huippu ja paimentaa jo tosi hyvin kesällisiä etteivät unohdu palloilemaan sinne tänne kuljetettaessa. Kara on meidän "pikkukoiru" koska romutti mun cairnterrieri haaveet , tosin on paljon normaalia sakemannia isompi, hybridi kun on. Sitten löytyy marsu Maya (Inka kuoli), 7 hevosta/ponia ja pienempi lauma (12 kpl) hiehoja lihoiksi kasvamassa. Akvaariosta olen juuri hieronut kauppoja mutta älkää kertoko isännälle hys hys... sille se tulee kuitenkin hoidettavaksi koska mulla ei ole koskaan akvaariota ollut mutta hänellä on

Olikin juuri akvaariokauppiaan kanssa puhetta että matelijoita ja hiiriä/rottia tai muita vastaavia pitkähäntääsiä ei tähän taloon tule, eikä hamsteria, sellainen jo oli, kaneja, liian sätkyjä eikä vuohia, niistä isännällä kokemuksia ja minulla myös (Jussi haisi pahalle ja söi tallin isännän nortit aikoinaan xD) ja pidän mielummin kukat pihalla omana ilonani... Lampaita olen haaveillut että voisi olla, jos ei muuten niin kesällä lainassa kun niitä täälläpäin kyllä on

Eläimet on vaan NIIN parhaita!

[Nekku33]

Täältä löytyy yksi kissa (maatiainen) haaveena on saada myös toinen kissa..