tallikahvio.foorumi.eu

Oletko taitava kokkaaja, vai onko salmonella vakiovieras kun pääset ruuanlaittopuuhiin? Oletko tehnyt löytöjä kauppojen hyllyiltä, tai haluatko jakaa herkullisen reseptin? Kaikki ruokakeskustelu tähän topiciin. Ei nälkäisille.

Itse laitan jonkin verran ruokaa, se olenko hyvä vai huono siinä, jää aivan muiden ihmisten arvioitavaksi. Ruokamyrkytystä ei kaiketi kukaan ole vielä saanut, joten asiat ovat sen suhteen mallillaan...

Valmisruuat harvemmin ovat erityisen hyviä, mutta tähänkin saatiin poikkeus, kun yleensä aivan onnettomiksi osoittautuneista valmispizzoista löytyi taannoin todellinen helmi; Raffaele tuorepizza! Hintaa tällä lätyllä on toki saman verran, kuin normaaleissa karvakäsipaikoissa, mutta tämä taitaa viedä jopa noista voiton... Muita makuja en ole testannut, mutta kylmäsavulohipizza oli äärimmäisen herkullinen ja täyttävä. Ennakkoluulojahan nuo valmispizzat yleensä herättää, mutta nämä ovat kyllä hintansa (n. 6e, paino yli 500g) arvoisia. En tiedä miten laajalti näitä on myynnissä, valmistaja näytti olevan pieksämäkeläinen Moilas Oy.

Tämä toimikoon avauksena, jatkakaa

Minäkin vasta löysin tuon Dennisin tuorepizzat, nyt en vaan muista ollenkaan mitä täytettä siinä oli. Täyttävä pakkaus se kyllä oli!

Itse en kyllä mikään hyvä ruuanlaittaja ole, mutta lähinnä tykkään laittaa erilaisia pastoja. Minkälaisissa paikoissa muut foorumilaiset käyvät syömässä ulkona?

Kaikkien herkullisten jälkiruokien ohjeet on enemmän kuin tervetulleita!

Juuri söin gourmet-lounaan, katkarapu - pussikeittoa (sellainen kuumakuppiversio) ja salaattia. Pussikeitto oli aivan kamalaa ja täytyy todeta, että pitää olla kova nälkä, että tuohon uudelleen sorrun. (silkkaa itsemurhaa)

Mielelläni käyn syömässä hyvässä pihvipaikassa kunnon&ison pihvin mediumina ja tietenkin hyvällä kastikkeella... Balsamico-kastike on yksi lemppareista.

Viimeksi sain maistaa kahta eri pihviä, kun toivat ensin väärän ja ennätin siitäkin ahneuksissani palasen leikata, ennenkuin tarjoilija tuli vaihtamaan sen oikeaan. No, hyviä olivat molemmat. En tiedä saiko joku asiakas valmiiksi haukatun pihvin eteensä...

Jälkiruoista pojot menee aina paahtovanukkaalle, ihanaa... vaikken muutoin niin kauheasti makeista pidäkään niin sitä joskus tulee tehtyä kotonakin.

Ääripää on sitten kunnon "äijäruoka": välillä on pakko ajella yön pimeydessä kunnon grillille hakemaan rekkamiehen annos jotain tooosi roskaruokaa.
(Jyväskylässä suosittelen Ahjogrilliä tähän tarkoitukseen)

Pari pikaista:

Heimon kala -kirjolohipaketti kaupasta (hyvää ja halpaa), kypsennys (n. 10 min) jonka jälkeen pariin desiin kylmää vettä sekoitetaan vehnäjauhoja, seos kalan joukkoon ja purkillinen ruokakermaa sekaan ja voilá! Valmis HERKULLINEN kermakastike on valmista noin vartissa. Kala on niin hyvin marinoitu ettei muita mausteita tarvitse. Sopii pastan, riisin tai perunoiden kanssa.

Toinen nopea on kanasalaatti joka on hyvää ja myös kevyttä. Se maistuu myös kylmänä joten voi tehdä reilun satsin ja syödä vielä seuraavanakin päivänä.

Valmistus on helppoa, kanasuikaleet pannulla kypsäksi (noin 15. min) jonka aikana ehtii pilkkoa lehtisalaatin/kiinankaalin, kurkun, tomaatin, omenan, ananaksen ja mitä ikinä haluatkin sekaan laittaa, sitten vaan kippoon ja valmiit kanasuikaleet sekaan, sekoitus ja valmista tuli! Varmasti täyttää ja saa syödä hyvällä omallatunnolla niin paljon kuin napa vetää. Mielen mukaan voi laitella esim. valkosipuli-salaatinkastiketta. Lisänä voi tarjota patonkia niin saa myös kuituja.

Nopea ja herkullinen jälkiruoka tulee vaahdotetusta vaniljakastikkeesta hedelmäcocktailin (valmiita säilykepurkkeja kaupasta) päälle laitettuna. Tuo menú sopii esim. cocktail-kutsuille tms. (älkääkä väittäkö ettei ravi-ihmiset vois josku vähän hienostella ja järjestää kutsuja ), on täyttävää ja terveellistä ja salaatin kera sopii mm. valkoviini erinomaisesti

Kokeilkaa ja kommentoikaa!

Kiireisen ihmisen ruokaketju on nykyisin aika teollista sorttia aina raaka-aineista ruoan valmistamiseen ja kuluttamiseen saakka. Tämä ketju sitä paitsi katkeaa lähes täysin, kun jo kulutetun ruoan jäänteet poistuvat kehostamme. Hyvän mielen aiheita, nautintojakin liittyy ruokaan edelleenkin, syöminen ei ole vieläkään välttämättä vain tankkaamista tulevaa kulutusta varten. Mutta enemmän aikaa ja vaivaakin on nähtävä ja se ei kiireiselle onnistu.

Luonnonmukaisesti kasvatettuja ruoan raaka-aineita on kaupan tarjonnassa hyvin vähän. Lisäaineilla karjakin kasvatetaan mahdollisimman tuottavaksi "vauvasta vaariin" ja pellotkin tarvitsevat ravinteensa ja niissä Kemira jyllää. Elintarviketeollisuudessa lisäaineiden ketju monipuolistuu ja vahvistuu. Luomuruoka on enenevässä määrin vitsi, jonka kertomisesta on tullut jo teollisuudenkin markkinointikikka.

Kaupoissa myydään lisäaineilla kyllästettyjä ruoan raaka-aineita, niistä jalostettuja puolivalmisteita ja kiireisimmille/osaamattomimmille valmiita eineksiäkin. Ravintolaruoan tuottaminen puolivalmisteista on ollut ajan sävel jo pitkään. Ennen sai valtakunnallisten ketjujen eri hotelleista ja ravintoloista paikallisia herkkuja. Nyt on ruokalista sama Hangosta Petsamoon. Porin ravintoloiden kalaruoat ja Vaasan Centralin Rydbergin pihvi puoliksi upotettuine munineen kutittelevat vieläkin makuhermoja.

No-joo! Näistähän voisi turista pitkään tulematta kuitenkaan mihinkään valmiimpaan tulokseen kuin noissa totopeleissäkään. Itse olen kaikkiruokainen, mikä joskus enemmän olemuksessa näkyikin. Parhaita makuelämyksiä saan kotona mahdollisimman alusta tehdystä kotiruoasta, mutta myös läheisen pitserian tutun turkkilaisen pitsat ja kebabit ovat hyviä, kunhan poika itse ne tekee ohi virallisen listan so. joita hän syö itsekin.

Parasta ruokaa saan kotona, silloin kun sitä on aikaa tehdä. Tämän arjen luomun aarteistoihin kuuluu Aili-tädin reseptin mukaan tehdyt lihapullat vähän kerman ohella lihaliemellä terästetyssä kastikkeessa joko puikuloista tai rosamunda-perunoista valmistetun perunavoin ja venäläisten suolakurkkujen kera. Hyvää on paljon muutakin samalta linjalta, mutta raaka-aineiden on hyvä olla jostakin muualta kuin kauppaketjuista, vaikka niissä halvemmalla pääsee. Hakaniemen Halli Helsingissä on hyvän ruoan kehto. Sen hauta on jossakin K-ketjussa.

Ideoita hyvään ruokaan olen ammentanut lehdistä ja televisiostakin. Erityisen hyvin alan tv-ohjelmista mieleen ovat jääneet kahden lihavan englantilaisen leidin valmistamat ruoat. Ne olisivat "varmaan maistuneet sullekin". Kohtalon ivaa oli ohjelmien loppu siihen, kun toinen leideistä kuoli vatsasyöpään.

Hyviä ruokahetkiä!

Simppeli ja maistuva ruoka tuli eilen tehtyä, ihan hatusta heitetty sovellus. Vapaavalintaista pastaa, itse käytin gnocchia, keitetään hetki. Laitetaan uunin kestävään vuokaan vuorotellen pastaa, ja tonnikalaa + Uncle Bensin Oriental Chili kastiketta. Myös vapaavalintaista juustoa kannattaa heittää sekaan, itse käytin ihan perusedamia, mutta joku mozzarella voisi olla tuohon kova sana. Puolisen tuntia pidin tuota settiä uunissa, ja kyllähän se maistui Ja poltteli sopivasti, eihän tuo UB:n kastike erityisen tulista ole, mutta hieman potkua. Tulisuutta voi halutessaan lisätä esim. Chipotle-soosilla.

Ainekset tähän simppeliin ruokaan: Pastaa, pari purkkia tonnikalaa, 1 purkki Uncle Bens kastiketta, juustoa. Ei siis erityisen kallista, mutta täyttävää & maukasta, ainakin jos tykkää vähän tulisemmasta. Ja tietysti on hyvä tykätä myös tonnikalasta

Jälkiruuaksi voisin suositella vaikkapa Valion sitruuna-lakritsi jäätelöä, hyvää on. Harmi vaan kun tuota ei myydä kuin 0,5 litran paketeissa.

Yksi minun ja miehen suosikeista on riistakäristys perunamuusilla ja puolukkahillolla. Lisukkeena gratinoitua kukkakaalia, naaaaammmm! Käristys kaupan pakastekaapista, muusi itsetehtyä, paljon voita, gratiiniin kokonainen iso kukkakaali joka keitetään suolavedessä erittäin kypsäksi. Samaan aikaan kasarissa bearnaisekastikkeen valmistus pussin ohjeen mukaan. Sillä välin uuni 225:lle lämpiämään. Kypsä kukkakaali uunivuokaan, bearnaisekastikkeet päälle, oltermannijuustoraastetta koko komeuden huipulle ja kymmeneksi minuutiksi uuniin, niin että juusto sulaa ja ottaa vähän väriä pintaansa. Lähtee kyllä kieli mukaan kun näitä syö, sen sai kokea just hiljattain ystävänikin kun hälle kokkasin Juomaksi suosittelisin jotain pehmeää punkkua, esim. J.P. Chenetin punakaulainen pullo sopii moneen makuun.

Onhan paellin riistakäristys mainittuine lisukkeineen varmaan hyvä ja puolukka on siinä klassikko, mutta oma makuelämyksensä sille antaa myös pihlajanmarjahyytelö. Pihlajanmarjojahan voi hyvinä marjavuosina hyytelöidä pitkäaikaiseenkin käyttöön ilman että tekee tilhille kiusaa.

Pihlajanmarjahyytelö sopii erityisesti riistaruokien lisukkeena. Hirvipaistin ja hirvenlihapullien kanssa se on herrojenkin herkku, jota vain yhä tulisempiin mausteisiin tottuneet ja totuttelevat nuoremmat sukupolvet karsastavat.

Sanovat pihlajanmarjahyytelön olevan hyvä lisä myös karhupaistin kanssa katajanmarjojenkin kera. En ole tuota yhdistelmää päässyt maistamaan, kun ei ole karhu lisääntymisestä huolimatta päässyt vielä lihatiskien valikoimiin. Karhua vadissa ja pirtua mukissa oli muuten myöhäisempien esi-isiemme suosima pyhäruoka.

Tuo bearnais-kastike kukkakaalin kera on varmasti kokeilemisen arvoinen vinkki. Siinä voisi ehkä kokeilla juustona muitakin vaihtoehtoja kuin oltermanni-juustoa. Sinihomejuustokin tulee mieleen, mutta miten istuu tämän kastikkeen kanssa, on vielä arvoitus.

Myös parsakaalista saa maistuvan gratiinin. Itse olen kyllä tehnyt hieman tavallisemman ja yksinkertaisemman version, parsa/kukkakaalia, ruokakermaa ja vapaavalintaista juustoa ja mausteita sekaisin vuokaan, hyvää tulee noinkin.

Parsakaalista saa hyvän lisäkkeen myös pihvien kylkeen, kun pienentää sen, keittää, ja laittaa pannulle yhdessä vaikkapa sienien ja tuorejuuston (yrtti, ruohosipuli tms.) kanssa. Tästä reseptistä pisteet nimimerkille Judi

Pariin otteeseen tuota paahtovanukasta yritin tehdä, molemmilla kerroilla tulos oli sitä luokkaa, että voisin siteerata Homer Simpsonia, "Never try".

En tiedä mikä tuossa mahtoi mennä pieleen, mutta vanukkaalle ei tapahtunut uunissa mitään, ei hyytynyt kuten olisi pitänyt. Kaksi kertaa yritin, kolmatta ei taida tulla Joko ohje oli susi, tai mies täysin kädetön. Veikkaan jälkimmäistä.

Kaupasta mukaan seuraavalla kerralla Pirkka Parhaat -tuotesarjan Creme Brulee, josko sillä pääsisi edes hieman makuun. Tänään herkutellaan Vaasan Kotiuunin Toffee-viinereillä, vähemmän vaivaa, ja nuo ovat oikein hyviä. Suurin herkku on kuitenkin Fazerin Dallaspitko, niitä on tämän vuoden aikana jokunen tullut ostettua...

Mielenkiintoinenkeskustelu, toivottavasti jatkuu...
Itse teen (olen tehnyt viimeiset 12v) kokkina/keittiömestarina töitä ja arvostan kunnon kotiruokaa tosi paljon. Meillä kotona ei juurikaan käytetä eineksiä, jos en itse ole kokkaamassa, niin veivaan jonkun pataruuan savipataan perheelle muhimaan. Lisäksi meillä kuuluu aina myös jonkinlaista tuoresalaattia ruualle.

Olin tuossa useamman vuoden paikallisella Upm:n vieraskerholla edustuskokkina ja se oli työn puolesta kulta-aikaa Kun joku mainitsi jo tuolla, kuinka ravintolatkin käyttävät puolivalmisteita suurimmaksi osaksi, niin tuolla tehtiin kaikki (paitsi ruisleipä ja kylmäsavu tuotteet) itse. Vieraat syötettiin kotimaisella riistalla, marjoilla, sienillä.

Itselle suurta herkkua on poronfilee karpalokastikkeessa, sieniperunakakkua, hunajaisia uunijuureksia; siitä ei maut minun mielestäni paljoa parane
Jälkiruuista esim viinihyytelöidyt marjat, ihanan raikas päätös hyvälle ruualle. Myös tuo edellä mainittu paahtovanukas on kyllä tosi hyvä klassikko jälkkäri.

Joulu lähestyy, mitä löytyy foorumilaisten joulupöydästä? Miten paljon teette ruokia itse, vai luotatteko valmiisiin laatikoihin yms.? Mikä on joulupöydän kunkku? Itse haaveilin hieman, että lisäisi tänä vuonna joulupöytään hevosta jossain muodossa, mutta saatavuus on aika heikkoa... Eihän se mikään perinteinen jouluherkku ole, mutta hyvää Omiin suosikkeihini kuuluu ehdottomasti graavilohi, vaikka sitä nyt tuleekin syötyä ympäri vuoden. Keitetyt perunat + lihakastike, lanttulaatikko ja punajuurisalaatti on kruunaamaton yhdistelmä, tuosta kombosta ei voi ikinä tinkiä.

Meillä löytyy ihan perinteistä jouluruokaa. Kinkku, lanttulaatikko, rosolli, sienisalaatti ja graavilohi. Itse tehdään tietty kaikki.
"Uutena herkkuna" meillä on ollut parina jouluna (ja tas sitä toivottiin) lohirullaa. Eli graavilohesta (tai kylmäsavusta) tehdään "kääretorttu", johon sisälle piparjuurella maustettua vaahdotettua smetanaa. Säilytetään pakkasessa ja viipaloidaan hiukan kohmeisena. Viepi muuten kielen mennessään

Meidän perheessä eletään sitä aikaa, jossa ihan omia jouluperinteitä ei vielä ole ja viime vuosina joulut on vietetty vuorovuosin miehen tai minun vanhempien luona. Joulun perinteiset ruuat vaihtelevat näin aika paljon, koska molemmilla perheillä on ollut melko erilaiset perinteet jouluaterioilla.. Molemmat tosi hyviä ja kun sitä ekaa omaa joulua jäädään omaan kotiin viettämään, niin varmasti tuleva joulukattauksemme sisältää makuja molempien kotien ruokalistoilta.

Meillä on ehkä syöty perinteisempää jouluruokaa, johon kuuluvat kinkku, laatikot, graavilohi ja -siika (parasta!), mäti ym. Karjalanpaisti ja karjalanpiirakat (ja munavoi) ovat myös vakiovieraita joulupöydässä ja jälkiruuaksi/kahvin kera on tarjoiltu rusinasopan lisäksi karpalokiisseliä, joulutorttuja, maustekakkua ym.. Suklaata tietysti tarjolla kokoajan Kattaus menee yleensä niin, että alkuun on tarjolla keitettyjä perunoita kylmine lisukkeineen, jonka jälkeen siirrytään lämpimiin ruokiin. Minä kyllä taidan joulupöydässä nauttia eniten juuri näistä alkupaloista, laatikot /mut lämpimät ruuat eivät niinkään enää maistu. Meillä on pyritty toimimaan niin, että ruuat ovat periaatteessa valmiit tai esivalmisteltu jo ennen joulun viettoon ryhtymistä, vaikka oma possakkansa tietysti on sitten se ainainen ruokien lämmittely, kattaminen, tiskien hoito.. Ei siinä toimettomaksi jää pyhinäkään, kun ei sisäkköä ole Riisipuuroa toki myös syödään jouluna.

Anoppi tykkää kovasti ruuanlaitosta ja leipomisesta, joten heillä tämä joulun aikaan ilmenee mitä moninaisimpina ruokalajeina. Siellä vain muutama lisäke jatkaa joulun aikaan päivästä toiseen pöydässä ja muut lajikkeet sitten vaihtelevat. Vasta pyhien mentyä syödään sitten eri kattauksilta jääneet "jämät". Tästä joulupöydästä parhaiten ovat jääneet mieleen savulohisalaatti, keitetyt munat kaviaarilla, erilaiset pateet ja hyydykkeet ym. Pieniä ruokalajeja on tarjolla paljon ja sielläkin käy yleensä niin, että "alkupalat" syötyään ei enää lämpimille olekaan tilaa. Perinteiset laatikot, kinkku, graavilohi ym. kuuluvat toki myös repertuaariin.

Siika nousee molemmissa joulupöydissä kyllä ehdottomaksi ykköseksi, minun vanhempien luona se graaviversiona ja miehen vanhempien luona savustettuna. Karpalokiisseli on ehkä ykkösenä makeista jutuista, sitä on onneksi tarjolla molemmissa paikoissa..

Meillä katetaan melko perinteinen jouluruoka ja pääosin itsetehtyinä. Onnellisena leivinuunin omistajana laatikot hautuvat todella herkullisiksi. Varsinkaan lanttulaatikosta ja imelletystä perunalaatikosta (Hämäläiseen tapaan tehtynä) en halua tinkiä. Perunalaatikko on parasta, kun se on aika löysää... Kaupan valmiita en syö.

Kinkkukin paistellaan leivinuunissa, parina vuonna olen laittanut ruiskuoren sisään ja hyvää tuli. Voitte kuvitella, mikä tuoksu alkaa levitä uunista...
Lohta tulee pyhiksi savustettua, graavinakin se toki menee. Viime vuonna kokeilimme Ginillä graavattuna. Hyvää oli sekin.

Vihreä salaatti, italian- ja perunasalaatit sekä ehdottomasti jättikulhollinen sienisalaattia (itsetehtyä) pitää olla. Yöllä maistuu ruisleivän ja kinkun kanssa älyttömän hyvälle!

Karjanlanpaisti meillä ei kuulu joulupöytään, sen sijaan laitamme kunnon poronkäristyksen (sellaisen suonet tukkivan). Suosittelen, kelvannut myös hyvin joulun vieraille. Jotain uutta olemme joka vuosi yrittäneet joulupöytään laittaa. Viimeksi taisi olla katkaraputerriini.

Riisipuuro ei uppoa meillä, mutta käymme mummon luona aattoaamuna lautaselliset syömässä. Kotiin sitä ei tehdä.

Tietenkin suklaata ja vihreitä kuulia pitää olla. Jälkiruokana on usein hedelmäsalaatti, tarjoiltuna samasta kulhosta, josta jo lapsena sitä kotona tarjottiin.
On myös kokeiltu erilaisia jäädykkeitä ja mousseja. Ja pipareita (taikina tehdään itse, perinteiseen tapaan keittämällä), joulutorttuja, pasteijoita, maustekakkua...

Huoh, mitä syömistä jälleen tiedossa moneksi päiväksi

Joulua viettävien vähän varttuneempien ihmisten ruokapöydässä saattavat kohdata vähän useammatkin perinteet. Lapsuuden jouluista alkaen ovat vahvistuneet erilaiset käsitykset, mitä oikeaan joulupöytään kuuluu. Ja kun sen pöydän ympärille kokoontuu joulua juhlimaan eri-ikäistä väkeä läheltä ja kaukaa, herkkua on siinä monenlaista. Parasta pöytään laitetaan monenkin maakunnan perinteistä.

En tässä yritäkään sanoa, mitä kaikkea omassakin joulupöydässäni on. Pienen miettimisen jälkeen muistan paremmin, mitä siinä ei enää lapsuuden jouluaaton pitopöydästä ole. Ei ole enää lipeäkalaa alkupalaruokien ja kinkun ja laatikoiden välissä eikä riisipuuroa sekahedelmäkeiton kera jälkiruokana.

Lipeäkalan valmistuksen muistan kuitenkin varhaisesta lapsuudestani, kun jouluun lähdettiin panemalla turskaa likoon jo syksyllä. Toki sitä syödään nykyisinkin pari kertaa joulun molemmin puolin, mutta kaupan keitettäessä hajoavista puolivalmisteista. Ja syödään toki riisipuuroa joulurauhan julistamisen yhteydessä manteleineen. Se oli ammoin myös isäni ainoa jouluruoka aaton mässäilyn jälkeen. ( Pääsiäisenä muuten hänellä ajoi saman asian mämmi lampaansyönnin harjakaisina .)

Paljon olisi yksityiskohtia jouluruuan valmistuksesta ja mitä kaikkea joulupöydässä on ja miten valmistettuna, mutta aika kaiken seikkaperäiseen kertomiseen on rajallinen, joten vähän luettelonomaisesti jotakin alkaen graavikaloista, lohesta ja siiasta, muikun- tai siianmädistä, lasimestarinsillistä, silakkarullista,savusiiasta siirtyen rosolliin ja erikseen silputtuun raakaan sipuliin, sienisalaattiin, karjalanpiirakoihin, ruisleipiin.

Raskaampaa ruokaa sitten ovat kinkku ja vähän kalkkunakin. Vävyn perinteinä on joulupöytään tullut muutoin kyllä ennenkin syöty karjalanpaisti ja kai jotakin muutakin, mutta en nyt muista. Lanttu- ja porkkanalaatikko valmistetaan meillä alusta alkaen ja nykyisin kesän marjoista tehdyt kiisselit kermavaahdon kera perinteisemmän riisipuuron korvikkeena.

Kaikkea en tässä vielä luetellut. Joulukaljaakin tehdään ja erilaisia pullotettujakin juomia kuluu, tosin vähenevässä määrin. Läheskään kaikkia lajeja mitä pöytään kannetaan ei tule yhdellä aterialla aattona syötyä, joulupäivän kuittaa kevyellä kala-aterialla ja tapanina tuhotaan taas kinkkua. Jokimaan tapaninajoihin on tehty eväiksi aina tuhdit kinkkuleivät.

Ai niin! Se mikä unohtui äskeisestä luettelosta on baarikaapinkin antimia hyväksikäyttäen tehty järkiväkevä sinappi. Toki unohtui tuosta pöydästä paljon muutakin mm. suolakurkut, mutta aina löytyy aattona pöytään kokoontuvista joku, joka huomaa mitä pöydästä tänään taas puuttuu. Mutta onneksi ei ole joukossa niitä, jotka sanovat koko joulun olevan sen johdosta pilalla.

Nipa mainitsi kirjoituksessaan kalkkunan, jota meilläkin muuten joulupöytään välillä laitetaan. (kevennykseksi...)

Kun ihan ensimmäisen kerran halusin laittaa kalkkunaa joulupöytään, niin silmissäni siinteli kuvat amerikkalaisten kiitospäivänä tarjoamista upeista kalkkunoista. (jotain osaavat Jenkitkin tehdä).

Aatonaattoiltana nautimme työkavereiden kanssa pitkän lounaan, punaviinillä höystettynä. Kotiin päästyäni tungin suoraan tuottajalta tilatun, tuoreen kalkkunan reiästä täytteet sisään ja laitoin uuniin. Asettauduin itse sohvannurkkaan tv:n ääreen, laittaen kuitenkin puhelimeen varuiksi hälyn, jotta muistaisin tarkistaa kalkkunan kypsyyden noin puolessa välissä paistoaikaa.

Reilusti nauttimani punkku alkoi tietenkin vaikuttaa ja nukahdin sohvalle. Jossain vaiheessa säpsähdin hereille niska puutuneena vain todetakseni nukkuneeni reilusti liikaa huomioiden kalkkunan kypsymiseen vaaditun ajan. (Puhelimen hälyyn en ollut herännyt, liekö osannut oikein laittaakaan.)

Talo ei ollut sinisenä savusta, eikä kalkkuna mustana käppyränä uunissa. Ehei, kalkkuna vain oli sotkusta päätellen räjähtänyt kappaleiksi. Täytteet, luut, nahka ja liha olivat suloisena mössönä uunipellillä ja pitkin uunia...

Keräilin (aamulla) uunipelliltä talteen syötäväksi kelpaavat lihanosat. Vähän olivat ennättäneet kuivahtaa, mutta muuten oli oikein hyvää . Nykyään ymmärrän, miksi amerikkalaisille kiitospäivän kalkkuna on se elämää suurempi asia. Sen valmistaminen nimittäin vaatii taitoa ja tuuria. Huokaillen katselen elokuvissa ehtoisia emäntiä leikkailemassa upeita kalkkunoitaan

Kokeiluni jälkeen meillä on tyydytty kaupan valmiiseen kalkkunarullaan.

Viime aikojen paras uusi kokeilu on ollut perinteinen lohikeitto, yksinkertaisesti todella maukasta keitoksi, itse en yleensä keittojen suuri ystävä ole.

Vajaa litra vettä
5-6 reilunkokoista perunaa
2-3 porkkanaa
1 sipuli
-> Keitetään kera suolan, muutaman maustepippurin ja laakerinlehden, kunnes perunat ja porkkanat ovat lähes kypsiä.

Sitten joukkoon maun mukaan lohta, itse tykkään laittaa reilusti, saa olla 600-700 grammaakin, mutta vajaat puoli kiloakin riittää. Viitisen minuuttia ottaa kypsyäkseen, tämän jälkeen sekaan purkki kermaa ja pari nokaretta voita, pikainen kiehautus, tilliä joukkoon reilulla otteella ja homma on paketissa. Tarjoillaan vaikkapa tuoreen patongin kera.

Ruokien keksiminen on muuten yllättävän vaikeaa, kun lähes joka päivä pitäisi jotain kehitellä... Joten ehdotuksia erilaisista, suht edullisista, mutta tietysti maistuvista ruuista otetaan ilolla vastaan tässä topicissa. Normaalisti nämä menee linjalla jotain jauhelihasta, jotain kanasta, ja nyt haetaan kebabia, ei keksi mitään

Tässä iltapalavinkki. Tai itseasissa on sen verran tuhti eväs täytteistä riippuen, että menee salaatin kanssa vaikka lounaaksi.
Munakasrulla:
4-6 kananmunaa, maitoa 4-5 dl. Sekoita, lisää väriä antamaan esim. persiljaa.
Paista uunipellillä parissasadassa asteessa parisenkymmentä minuuttia.
Levitä kypsälle levylle täytettä, esim. paistettua jauhelihaa, juustoraastetta, salamia... mitä nyt sattuu kaapista löytymään.
Kääräise rullalle ja ripottele vielä pinnalle juustoraastetta. Laita rulla vielä hetkeksi uuniin niin että juusto sulaa.

Anna vetäytyä hetki ja takuulla on hyvää.

Lisätäänpä tänne ruokaisen suosikki salaattini ohje. Tätä on kiva ottaa mukaan töihinkin evääksi.

- Riisiä
- tomaattia lohkoiksi
- vihreää salaattia silpuksi
- kurkkua kuutioina
- tonnikalaa
- fetaa tai muuta salaatti juustoa
- aurinko kuivattua tomaattia silppuna
- artisokkkaa

Nämä kun sekoittaa ja lisää vielä paahdettuja leipäpaloja niin hyvää on! erillistä kastiketta en käytä koska aurinkokuivatetuista tomaateista ja artisokasta tulee yleensä öljyä ihan sopivasti mukaan. Voisin kyllä kuvitella että esim valkosipulinen salaattikastíke sopisi tähän kuin nenä päähän!