Tosi hienoa ja rohkeaa kertoa avoimesti tällaisista tuntemuksista.
Lähisukulaisellani oli tässä vähän aikaa sitten vaikeaa ahdistuneisuutta, pakko-oireita ja masennusta. Jossain vaiheessa tilanne meni yli, että varasimme ajan yksityislääkärille ja veimme sinne, oli itse tyytyväinen että näin toimimme, ajateltiin että maksetaan se reilu satanen. Pari kertaa käytiin ja sitten saatiin lausunto. Ja lääkitys, mielialalääke Sertralin. Netistäkin löytää Sertralinista hirveästi varoittelua, mutta näin yli vuoden käytön jälkeen vaikutus ollut ehdottoman positiivinen. Oikeastaan pari kuukautta meni ennenkuin nämä lääkkeet alkoivat toimimaan, näistä ei tule nopeaa apua kuten vaikka pameista, mutta pameja ei kannata käyttää kuin yksittäin ja akuutissa tilanteessa, jos tulee vaikea paniikkikohtaus tms. Sertralin vie toki huippuelämyksiä molemmista päistä, vähentää todella hyvin ahdistusta, mutta myös ne huippuelämykset voivat vaimentua. Ja seksuaalisia halujahan se vähentää.
Ensin hänellä alkoi kognitiivinen psykoterapia, se alkuun tehosikin, siinä siis sellaisia harjoitteita että kohtausmainen ahdistus ja pakko-oireet jäisi pois. Kahdessa kuukaudessa oli oireet miltei poissa. Mutta sitten ne palasivat entistä pahempina, eikä oikein jaksanut sitten käydäkään siellä terapiassa. Ongelmat oli tietyllä tavalla syvemmällä ja terapeutti vaihtui tällaiseen psykodynaamiseen terapeuttiin, vaikka heitä ei nykyään niin suositellakaan, koska hoito pitkäkestoista eikä suoraan auta oireisiin. Nyt ei keskitytä oireisiin, vaan ilmeisesti jutustellaan tiiviisti tuntemuksista ja analysoidaan niitä, nyt hän käy siellä hyvin mielellään. Jos terapeutti ei ole mieleen, niin käynneistä tuskin mitään hyötyä.
Tällä hetkellä hän on työkykyinen, vaikka toki oireet eivät ole täysin poistuneet. Terapia ja lääkitys jatkuu, Kela maksaa pääosin terapian.
Itse olen vaikean masennuksen välttänyt, lähinnä ollut sellaista jokavuotista kaamosajan väsymystä. Ennemmin minulla on taipumus riippuvuuksiin. Ymmärrän olevani lievästi peliriippuvainen, mutta sekin on loksahtanut hallintaan vuosien saatossa. Pelirajat toki minulla pitää olla ja silloin tulee pelattua juuri sopivasti muutamia kymppejä yksiin raveihin. Joskus 20 vuotta sitten pelaaminen oli tuloihin nähden päätöntä, mutta olin aika hyvä ja pysyin jotenkin pinnalla. Nyt en ole enää niin hyvä ja oikeasti pystyn pelaamaan pienellä ja nauttimaan pelaamisesta, häviö ei enää ole maailmanloppu, joka on pakko paikata uudella isommalla pelillä. Joskus poikamiehenä oli kausia, jolloin tuli otettua viinaa liikaa ja liian usein, huomasin että silloin pelaaminen vähän jäi. Samoin välillä oli älytöntä säätämistä naisten kanssa, silloin kanssa se jollain lailla vei sen jännityksen tarpeen ja pelaaminen jäi silloinkin vähemmälle. Aina piti jostain olla tietyllä tavalla liikaa kierroksia. Nyt ollaan jollain lailla tasapainossa, pelaaminen harmitonta viihdettä ja raviurheilun seuraaminen enemmän muuta kuin peliä.
Tsemppiä Tiikeri, olet sen verran supliikkimies että uskon sinun hyötyvän terapiasta, kunhan vaan sopiva osuu kohdalle. Ja jotenkin ajattelen, että olet sellainen mies, että lopulta, vaikeuksienkin jälkeen, putoat aina jaloillesi.
On surullinen fakta, että hevonen jolla ei ole vaivaa, on huono. (Kati Lindsberg)