Jääkiekkokeskustelua

[Masa V]

Uskomatonta menoa Tampereella, hetki sitten kun katoin niin Tappara johti 3-1 ja nyt tilanne 3-5 Ilvekselle!

TPS-HIFK taas odotetummin edennyt ottelu, päätöserän alussa TPS johtaa 2-1.

Saapa nähdä kestääkö Ilves, kun Tappara tulee hulluna kolmanteen erään. Mielenkiintoa toki riittää Turussakin.
Hienoja play-off otteluita selvästi kuitenkin luvassa paljon tällä kaudella, ei ole läpihuutojuttuja nämä ottelusarjat. Oikeastaan salettina pidän sitä, että JYP jyrää HPK:n, mutta näkyy Ilves ainakin vähän kiusaavan Tapparaa .

[Masa V]

Mahtavat on olleet pudotuspelit!

Tampereella Tapparan piti viedä mennen tullen, mutta Ilves pistänyt tiukasti hanttiin... silti tuli leikillään mieleen tuo Ruikonperän oivallus siitä, että on Tampereen jääkiekolle hyvin edullista, ettei mene voitoin 4-0, nyt hallit täyttyy ja buumi kasvaa . Tilanne nyt siis jännittävä 2-2. Oikeasti en usko, että Tappara olisi pelannut osan peleistä puolivaloilla, ei näissä ole varaa ottaa riskiä, vaikka pientä henkistä löysäilyä etenkin avauspelissä olikin havaittavissa... mutta viimeisessä pelissä taisi Tappara saada selkeän ja lopullisen henkisen yliotteen. Tappara vie voitoin 4-2. Sille saa muuten kovan kertoimen, jotain 2,15 luokkaa oli PAFilla, enkä millään usko että Tappara häviää enää Ilvekselle tällä kaudella.

TPS-HIFK on ollut jännä pari sekin, kun HIFK pistänyt odotettuakin paremmin kampoihin. Huomion arvoista oli, että viimeksi Helsingissä toisessa jatkoerässä tuntui siltä, että HIFK ei ollut väsynyt ja TPS taas oli hyvinkin. Kun varsinaisen peliajan päätöserää TPS vei todella vahvasti, niin sitä pidemmälle mitä jatkoaika eteni, alkoi turkulaisten luistin painaa. Veikkaan, että ratkaisu nähdään vasta viimeisessä ottelussa eli 4-3 menee jommalle kummalle.

JYP - HPK niinikään tasatilanteessa. Itse kuvittelin JYPin vievät mennen tullen tämän sarjan, mutta HPK pistänyt tiukasti kampoihin. Viime ottelussa JYP oli selvästi vahvempi ja veikkaan, että tässä ottelusarjassa JYP sai lopullisen niskalenkin ja menee jatkoon, joko 4-2 tai 4-3 voitoin.

Kalpa - Pelicans sarjassa näyttää siltä, että Kalpa menossa jatkoon, kun voitot jo 3-1. Tosin lahtelaisille on aina kaiki mahdollista, tuosta voi tulla vielä tiukka sarja, kenttä voi kääntyä aivan kokonaan, jos Pelicans onnistuu yllättämään tänään vieraissa. Todennäköistä kuitenkin on, että Kalpa menee jatkoon voitoin 4-1.

[vivahd EERO]

Kuopiossa en usko pelillisesti suuria mullistuksia tapahtuvan ja Kalpa jatkoon 4-1. Pelicanseille kauden viimeinen ottelu ja nipussa on noita jääkiekon lieveilmiöihin välillä keskittyviä ukkoja, joten veikkaan sillä rintamalla tapahtuvan enemmänkin otsikoitavaa.

JYP-HPK on meikäläiselle mitäänsanomaton ja väritön pari, HPK on ollut runkosarjan perusteella yllätys, mutta yllätykset on nähty, JYP jatkoon 4-2

TPS-HIFK kiinnosta jo ennen kauden alkua Tepsin mestaruuden puolesta lyödyn vedonkin johdosta ja jäätyään yksin puolustamaan stadin kiekkomainetta Liigassa HIFK ei ole pystynyt vastaamaan huutoon odotetulla tavalla. Paikalliskilpailijan vaikutus on esimerkiksi Tampereella hyvin nähtävissä, Ilves rämpi alkusarjassa ja selvitti tiensä vaivoin säälipleijareihinkin, mutta nyt antaa tasapäisen vastuksen alkusarjan ylivoimaiselle hallitsijalle. Toki Ilves on Tampereella viettämäni lähes 50 vuoden aikana pelannut aina hyvin Tapparaa vastaan, välillä tuntui, että sarjasijoituksella ei niin väliä, kunhan Tappara voitettiin keskinäisissä peleissä. Tilanne on tasan ja korkeintaan kolme matsia jäljellä, mitä vaan voi tapahtua, ja vaikka kaikki puoltaakin Tapparan voittoa, niin en millään kahden kertoimella löisi sen puolesta vetoa. Tässähän tulikin jo käsiteltyä viimeistäkin paria, TPS-HIFK edellä kerrotun vedonkin perusteella Tepsille 4-3

Vaikka kaikki puhuu Tapparan puolesta, ylivoimainen runkosarjassa, Ilves nippanappa sääleihin, josta vaivoin 2-1 voitoin jatkoon Ässien kustannuksella, niin mielestäni kaikki on vielä mahdollista. Jos ajatellaan järjellä, niin eihän silloin ole kuin yksi vaihtoehto, Tappara, mutta kun järjellä on näissä peleissä vain häviävän pieni osuus. Tampereelle muualta muuttaneena ei ole "verisiteitä" kumpaankaan ja muutenkin kaikessa urheilussa olen kiinnostuneempi suorituksista ja pelistä itsessään, kuin jostakin yksilöstä/seurasta. Tappara on ollut kuitenkin alusta asti se ykkönen, mutta en pistäisi pahakseni Ilveksenkään jatkoonmenoa, ei veikkauksia.

Palataan vielä tuohon Tampereen taistoon. Paljon puhutaan kotiedusta ja sen tuomasta viimeisestä vaihto-oikeudesta, mutta sekin joutuu uuteen valoon tässä taistossa. Yhtään "kotivoittoa" ei ole vielä nähty ja jos sama trendi jatkuu loppuun asti, niin silloinhan Ilves jatkoon voitoin 4-3

[Ruikonperä]

Palataan vielä tuohon Tampereen taistoon. Paljon puhutaan kotiedusta ja sen tuomasta viimeisestä vaihto-oikeudesta, mutta sekin joutuu uuteen valoon tässä taistossa. Yhtään "kotivoittoa" ei ole vielä nähty ja jos sama trendi jatkuu loppuun asti, niin silloinhan Ilves jatkoon voitoin 4-3

Kotiedusta yleisimminkin oli tosi mielenkiintoinen juttu Urheilusanomissa pari viikkoa takaperin. Ihan yliopistotason tutkimus ja kotiedulla todella on merkitystä ihan jokaisessa lajissa. Vaikka niin voisi helposti kuvitella, että johtuu yleisön kannustuksesta, vierasjoukkueen matkustamisesta, oman kotikentän paremmasta tuntemisesta yms yms, mutta tutkimuksen mukaan johtuu lähinnä tuomareista, jotka puhaltavat kotijoukkueen puolesta. Tuomaritkin kun ovat vain ihmisiä ja ihmisillä on tapana myötäillä ryhmän näkemyksiä, vaikka olisivatkin eri mieltä

HPK:n valmentaja Pennanen sanoo tuossa jutussa, että kotietu vaikuttaa enemmän kaikkiin muihin kuin itse joukkueeseen ja kotiedulla ei ole mitään merkitystä jos sitä ei ajattele.

[vivahd EERO]

Hiljaista on ollut tällä osastolla.

Onko yhden joukkueen menestys ja jatkuva hallinta aiheuttanut kyllästymistä?

[Harri H]

Mun osalta kiekkokausi alkaa ja päättyy Ässien mukana, sen jälkeen seuraaminen jää lähinnä tulosten katsomiseen

Tappara väisti luodin Ilvestä vastaan ja taitaa olla aika lähellä mestaruutta, varsinkin jos JYP ja KalPa vääntää täyden seitsemän matsin sarjan.

Ensi kautta tässä jo odotellaan kovasti, Isomäessäkin luvassa draamaa ja rytinää, kun Ässät julkisti tänään Ben Bloodin sopimuksen

[Harri H]

Jääkiekon MM-kisat lähestyvät kovaa vauhtia ja starttaavat jo tämän viikon perjantaina. Tässä pientä katsausta.

Kisoissa pelataan kaksi lohkoa, A-lohko pelaa Saksan Kölnissä ja B-lohkon joukkueet puolestaan Pariisissa, Ranskassa. Molemmista lohkoista pääsee jatkoon neljä joukkuetta, A-lohkon ykkönen kohtaa B-lohkon nelosen ja niin edelleen.

A-lohkossa pelaavat Venäjä, USA, Ruotsi, Slovakia, Saksa, Latvia, Tanska ja Italia. Lohkon suurimmat suosikit ovat Venäjä, USA ja Ruotsi. Jos joku tästä kolmikosta jää alkusarjaan, puhutaan massiivisesta pommista.

Ruotsi on saanut jalkeille todella nimivahvan nipun ja on jopa yksi kisojen suurimmista ennakkosuosikeista. Joukkueessa vallitsee silti varsin selkeä tasoero hyökkäyksen ja puolustuksen välillä. Pakisto on silkkaa timanttia, mutta hyökkäys ei täysin vakuuta, vaikka ei tuotakaan osastoa heikoksi voi sanoa. Joukkueen pakkikalusto on taatusti kisojen paras; Jonas Brodin, Alexander Edler, Oliver Ekman-Larsson, Victor Hedman, John Klingberg ja Anton Strålman muodostavat sellaisen kuusikon, jollaista harvemmin on MM-kisoissa nähty. Maalivahti-osasto on tasaisen laadukas ilman mitään supernimiä. Carolinassa päättyneellä kaudella pelannut Eddie Läck, sekä KHL-veskarit Viktor Fasth ja Niklas Svedberg muodostavat Tre Kronorin veskaritrion. Puolustus ja maalivahtikalusto yhdistettynä vaikuttaa vastustajan kannalta haastavalta.

Kuten mainittua, Ruotsin hyökkäysosasto ei ole samaa kaliiberia, kuin peräpää. Toki tässäkin tapauksessa hyökkäyksen taso nousee puolustuksen avulla, mutta ratkaisuvoimaa joukkueelta ehkä puuttuu hieman. Gabriel Landeskog on nimenä kova, mutta alla on hieman vaisumpi kausi. Samaa voi sanoa seurakaveri Carl Söderbergistä, joka nakutti toissa kaudella yli 50 pistettä, mutta ei saanut päättyneellä kaudella kasaan kuin 14 pistettä. Toki koko Avalance oli joukkueena oikein heikko. Landeskogin lisäksi suurinta potentiaalia tehoiluun lienee tykkikauden pelanneella William Nylanderilla, sekä taitavalla Hurricanes-sentterillä Victor Raskilla ja seurakaverillaan Elias Lindholmilla. Jos hyökkäyskalusto onnistuu, Ruotsi voi mennä vaikka päätyyn saakka.

Venäjä on aina vaarallinen. Sitä se on varsinkin nyt, kun se on saanut maalivahdikseen Tampa Bayssa Ben Bishopin syrjäyttäneen Andrei Vasilevskyn. Hyökkäyskalusto näyttää jälleen siltä, että miehet liikkuu ja kiekko liikkuu; Mukana ovat mm. Chicago Blackhawksin tehomies Artemi Panarin, Pietarin SKA:n tähdet Vadim Shipachyov, Nikita Gusev ja Evgeny Dadonov, Tampa Bayssa hurjat tehot tykittänyt Nikita Kucherov, KHL:n pistepörssin voittanut Sergei Mozyakin... Tehomiehistä ei jälleen ole pienintäkään pulaa. Puolustukseen Venäjä sai mukaan Philadelphia Flyersista Ivan Provorovin, muuten pakisto on peruslaadukasta KHL-kalustoa Viktor Antipinin ja Anton Belovin johdolla.

USA:n maalivahtiosasto on ainakin paperilla kisojen kärkikastia. Winnipeg Jetsissä kelpo kauden pelannut Connor Hellebyuck ja kokenut Jimmy Howard ovat varmasti riittäviä nimiä näihin karkeloihin. Nuori NCAA-tähti Cal Petersen puolestaan on tulevaisuuden näkymien valossa jopa vielä kovempi nimi, mutta vaikea arvioida saako Sabres-varaus vielä näytönpaikkaa. Puolustuskalusto näyttää tasaisen tasokkaalta kapteeni Connor Murphyn, Jacob Trouban, Danny DeKeyserin ja Noah Hanifinin johdolla. Pakisto, kuten käytännössä koko joukkue Jimmy Howardia lukuunottamatta on varsin nuori. Puolustuksen "veteraani" on 27-vuotias DeKeyser.

Jenkkien hyökkäyksestä löytyy mukavasti tulivoimaa, vaikka muutama kovempi nimi jäikin raskaan NHL-kauden jälkeen lepäilemään. Tehoja lienee lupa odottaa ainakin Sabresin tähtisentteri Jack Eichelilta, pienikokoiselta mutta äärimmäisen taitavalta Johnny Gaudreaulta, sekä päättyneellä kaudella Islanderin paidassa peräti 34 maalia tykittäneeltä Anders Leeltä. Muita mielenkiintoisia seurattavia hyökkäyksessä ovat ainakin kookas Panthers-sentteri Nick Bjugstad, Islanders-laituri Brock Nelson, sekä Red Wingsin Dylan Larkin. Hyökkäyksessä on laajuutta ja laatua. Tarkkailuun kannattaa ottaa myös 18-vuotias Clayton Keller. Arizonan varaus teki Bostonin yliopistojoukkueessa kovaa jälkeä ja nuorukaista on verrattu Patrick Kaneen. USA voi olla yllättävän kova luu, eikä ainakaan allekirjoittaneelle tulisi isona shokkina, jos se taistelisi jopa lohkovoitosta.

Neljännestä jatkopaikasta saattaa olla taisto tuntuvasti tiukempi, sillä muusta porukasta ei erotu mikään joukkue aivan valtaisasti edukseen. Slovakia toki on lähtökohtaisesti laadukas kiekkomaa, mutta se lähtee kisoihin täysin Eurooppalaisin voimin, ilman NHL-vahvistuksia. Muutaman avun taalaliigasta saanut Saksa nouseekin omissa papereissani potentiaalisimmaksi kandidaatiksi pokkaamaan neljännen paikan auringossa, eikä Tanskaakaan voi laskea aivan ulos kuvioista. Voittava maalivahti on tunnetusti lyhin tie menestykseen ja sellainen Saksalta saattaa näihin kisoihin löytyä. Joukkue saa tolppien väliin NY Islandersia edustavan Thomas Greissin, joka on näihin ympyröihin oikein laadukas nimi. Saksan joukkue on koottu pääasiassa DEL-liigan pelaajista, vahvistettuna kokeneella Islanders-puolustaja Dennis Seidenbergilla. Myös Kölner Haie edustavalla Christian Ehrhoffilla on vankka NHL-tausta. Hyökkäystä puolestaan vahvistaa päättyneellä kaudella 34 pistettä Arizona Coyotesin paidassa iskenyt Tobias Rieder. Tanskan joukkueesta puolestaan löytyy kova hyökkääjä, kun Winnipeg Jetsin paidassa 64 pistettä iskenyt Nikolaj Ehlers liittyi joukkueeseen. Tanskan nipusta löytyy pelaajia kotimaan sarjan lisäksi SHL:stä, Allsvenskanista, Liigasta, sekä KHL:stä. Ehlersin lisäksi P-Amerikasta joukkueeseen saapui AHL:ssä pelannut Patrick Russell.

Latvia jää alustavasti hieman edellisten varjoon, mutta ihan huonoa nippua se ei kuitenkaan MM-areenalle marssita. Varsinkin NHL-apu Zemgus Girgensons on mielenkiintoinen lisä joukkueeseen. Latvialla on runsaasti KHL-pelaajia ja vahvuudeksi voi mainita sen, että moni pelaaja on kiekkoillut yhdessä jo Dinamo Rigan riveissä viime vuosina, eli jonkinlaista yhteen hitsautumista voi olla, ainakin verrattuna moneen muuhun joukkueeseen.

Italian mielenkiintoisin pelaaja ainakin itselleni on Ässien maalivahti Andreas Bernard. Bolzanon mieheltä voi odottaa hyviä esityksiä, mutta muu joukkue näyttää sen verran heikolta, että helppoa Italialla ei missään nimessä tule olemaan ja iso yllätys on, mikäli se pystyy jonkun ottelun voittamaan.

B-lohkossa pelaa kisojen suurin mestarisuosikki ja se on tietenkin aina vahva Kanada. Joukkueesta löytyy jälleen nippu huipputalentteja ja varsinkin hyökkäys on pelottavan nimekäs. Mark Scheifele tykitti Jetsin paidassa 82 pistettä ja oli NHL:n pistepörssissä seitsemäs. Flyersin Claude Giroux, Wayne Simmonds, Brayden Schenn, Sean Couturier sekä tulokaskauttaan pelannut Travis Konecny puolestaan iskivät kauden aikana yhteensä reilusti yli 200 pistettä. Konecnyn tavoin tulokaskautensa vahvasti pelannut Mitch Marner iski yli 60 pistettä ja kun soppaan lisätään vielä 63 pisteen Jeff Skinner, heikossa Coloradossa yhteensä lähes 100 pistettä pommittaneet Nathan MacKinnon ja Matt Duchene, sekä Buffalossa 55 pistettä tehoillut Ryan O'Reilly, ei jää epäselväksi löytyykö kanukeilta tulivoimaa. Sitä löytyy. Ja löytyy näidenkin taustalta vielä esimerkiksi Alex Killornin ja Brayden Pointin muodossa.

Puolustus ei ehkä ole aivan niin timanttinen, mitä Kanadalla voisi olla, mutta eipä tuota osastoa moittiakaan voi. Tyson Barrie, Calvin de Haan, Jason Demers, Marc-Edouard Vlasic ja kumppanit pitävät huolen siitä, että Kanada ei kaadu puolustuspelaamiseen. Sitten päästään siihen, mihin Kanada voi kaatua. Ja se on maalivahtipeli. Calvin Pickardin, Chad Johnsonin ja Eric Comrien muodostama trio ei täysin vakuuta ja Kanada häviää selvästi monelle laadukkaalle joukkueelle tällä osastolla. Joukkue on kuitenkin muuten niin vahva ja tasaisen laadukas, että edes hieman heikomman kaliiberin maalivahtiosasto ei pudota sitä suosikin paikalta. Kanada on tiukasti kiinni lohkovoitossa.

Suomi ja Tsekki käynevät tiukimman taiston kakkos- ja kolmossijojen kohtalosta, ellei jompi kumpi tai molemmat suorita reippaanlaista mahalaskua. Molemmilta löytyy mielenkiintoiset ykkösmaalivahdit, Joonas Korpisalo ja Petr Mrazek. Kumpikaan ei muuten ole saanut NHL-apuja aivan valtavasti, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että Tsekin P-Amerikan avut ovat reilusti kiinnostavampia. Suomelta ei löydy sellaista tulivoimaa, mitä Tsekille tarjoavat Jakub Voracek ja Bruins-komeetta David Pastrnak. Lisäksi Tsekin hyökkäystä vahvistaa kokenut Tomas Plekanec. Puolustukseen Tsekki sai NHL-apuja Radko Gudasin ja Michael Kempnyn muodossa, kaksikosta varsinkin Gudas on oiva apu puolustuspäähän. Pakiston mielenkiintoisin nimi on Jakub Jerabek, joka oli viime kaudella KHL:ssä yksi sarjan parhaista pakeista ja siirtyy ensi kaudeksi P-Amerikkaan. Kehuja on kerännyt myös Bili Tygri Liberecissä viime kaudet kiekkoillut Radim Simek. Jan Kolar puolestaan tuo kokemusta ja varmuutta takalinjoille. Hyökkäykseen Tsekiltä löytyy NHL-miesten lisäksi tulivoimaisia hyökkääjiä Fribourg Gótteronin tehosentteri Roman Cervenkan ja Magnitogorskissa yli 60 pinnaa naputtanut Jan Kovarin muodossa. Lisäksi Bruinsin David Krejci saattaa edelleen liittyä joukkueen vahvuuteen. Tsekki nousee minun papereissani todennäköisemmäksi kakkossijan lunastajaksi.

Suomi ei saanut toivottuja vahvistuksia NHL:stä, joten nimellisesti Lauri Marjamäen miehistö lähtee kisoihin hieman keskinkertaisella joukkueella. Marjamäki ei ole maajoukkueen peräsimessä onnistunut kovin erikoisesti ja riskit flopille on olemassa nytkin. Ei joukkue silti aivan toivoton ole ja jos palikat loksahtelee sopivasti paikalleen, voi Suomi yllättää. Se vaatisi kuitenkin Korpisalolta maagisia otteita maalilla, sekä onnistumisia erityisesti NHL/AHL-avuilta (Sebastian Aho, Markus Hännikäinen, Jesse Puljujärvi, Mikko Rantanen, Valtteri Filppula). Varsinkin Ahon, Rantasen ja Filppulan onnistuminen on elintärkeää. Puljujärveltä en osaa odottaa mitään ihmetekoja, olen jopa hieman yllättynyt joukkueeseen valinnasta. Toivottavasti yllättää positiivisesti. Suurin ihmetyksen aihe on Juhamatti Aaltonen. Väittäisin, että olisin keksinyt ison kasan parempia valintoja. Ehkäpä Iin Kovalchuk yllättää ja löytää totaalisen kadoksissa olevan maalijyvänsä. Puolustukseen ei tullut yhtään NHL-apua, mutta pakisto on silti perustasokas, joskin ehkä hieman tasapaksu. Se sana kuvaa kyllä koko joukkuetta, mutta eipä näitä ennenkään pelkillä nimillä ole voitettu. Tämä nippu on uhka tai mahdollisuus. Periaatteessa Suomi voi mennä pitkällekin, mutta toisena ääripäänä on totaalinen sukellus, joka sekään ei ole aivan mahdottomuus.

Muusta joukosta Sveitsi on ehkä lähinnä kiinni nelossijassa, mutta sitä korkeammalle noustakseen se vaatisi jo muiden epäonnistumistakin. Sveitsin vahvuus on maalivahtipeli, kokenut Jonas Hiller pystyy kääntämään tiukkoja matseja voitoksi. Sveitsin joukkue koostuu pääasiassa paikallisen NLA:n pelaajista, vahvistettuna yhdellä NHL-miehellä (Denis Malgin), sekä kahdella AHL-pelurilla (Dean Kukan, Tanner Richard). Muutama NHL-pelaaja tippui pois loukkaantumisten vuoksi, joten aivan odotetun tasoista nippua Sveitsi ei lopulta saa jalkeille.

Norja ja Ranska kaipaisivat melko paljon tuuria ja omalta osalta isoa venymistä, mikäli tahtoisivat jatkopaikasta taistella. Molemmilta löytyy kokenut maalivahti (Cristobal Huet, Lars Haugen), joihin joukkueet eivät varmastikaan kaadu. Ranska sai muutaman avun P-Amerikasta (Yohann Auvitu, Pierre-Edouard Bellemare, Antoine Roussel), näistä varsinkin Roussel tuo mukavasti ratkaisuvoimaa hyökkäyspeliin. Norjan ainoa apu rapakon takaa on Canadiensin hyökkääjäkolossi Andreas Marthinsen. Lisäksi Norjalta löytyy oman maan liigan pelaajien lisäksi pelureita mm. SHL:stä, Allsvenskanista ja Liigasta (Tappara-kaksikko Alexander Bonsaksen & Martin Roymark).

Valko-Venäjä ja Slovenia jäävät kamppailemaan jumbosijan välttämisestä ja todennäköisemmin sen tekee pääasiassa KHL-voimin operoiva Valko-Venäjä, Kostitsynin veljesten johdolla. Slovenian tehtävää hankaloittaa tuntuvasti, jopa ratkaisevan tuntuisesti Anze Kopitarin kieltäytyminen.

[Kädetön]

Ei ollut eilen Osmon selostus Finlandiasta mitään pro meininkiä, mutta vielä raskaampaa kuunneltavaa on tuo Mertarannan selostus. "Tärkeä maali, tärkeä aloitus, tärkeä katko, tärkeä torjunta" Ylittääkö edes Paavo Noposen Susi-Kallen kisojen selostukset tuon pellen höpinät?

[Harri H]

Tuo on muuten oikeasti hauska, kun näitä maksullisen puolen matseja markkinoidaan aika tehokkaasti Mertarannalla, mutta itse en ole lainkaan varma kumpaa mielummin kuuntelen, surkeaa Saukkosta vai maailman kuluneinta Mertsiä. Aika on ajanut ohi, mutta eiköhän Mertsi edelleen ole joillekin elämää suurempi asia

[Harri H]

Kivasti muuten laahannut koko ajan Veikkauksen livevedossa jälkijunassa Tshekin kerroin PAF:n tarjoamaan nähden. Tällä hetkellä Veikkaus antaa 30x joukkueesta, joka on ennen viimeistä erää 3-0-tappiolla. PAF puolestaan tarjoaa kerrointa 161. En nyt enää lähde kumpaankaan tuota lyömään, mutta on kyllä suorastaan massiivinen ero.

[vivahd EERO]

En yleensä harrasta tämäntyyppistä jälkipsyykkausta, mutta nyt on pakko kysyä: Kumpi oli kerrointarjonnassaan enemmän kartalla, Veikkaus, vai PAF?

Vaikka laitankin äänen juuri ja juuri kuuluvaksi Mertarannan "selostaessa", niin siitä huolimatta en enää jaksanut katsella edes ääni pois viimeistä erää. Onneksi, sillä kenenkään nöyryytystä, saatikka teurastusta, ei ole kiva katsella. Kahden erän tilanteen (3-0) jälkeenkään en ollut mitenkään varma lopputuloksesta ja PAF:in kertoimeen olisi ehkä tullut jopa tartuttua. Koskiko tuo ottelun lopullista voittajaa, vai varsinaisen peliajan tulosta?

Kahden erän jälkeinen tilanne ei vastannut mielestäni pelin kulkua kuin siltä osin, että kiekko oli ollut Tsekin maalissa 3 kertaa ja Suomen maalissa ei kertaakaan. Pelillisesti tämä ei oikein vastannut totuutta, mutta maalithan näissä ratkaisee. Valtteri vielä melkein sössi saletin ja Topi veti "tulisen" ylämummoon ja taululla numerot muuttuivat molempien taidokkaiden temppujen ansiosta. Kolmatta erää en siis katsellut, mutta tilstojen epäluotettavuudesta huolimatta torjuntaluvut kuvastanevat pelin kulkua tällä kertaa lähes oikein ja olihan tämä aistittavissa jo toisen erän jälkeenkin.

Eiköhän Suomi kuitenkin vältä täydellisen nöyryytyksen ja selvitä tiensä jatkopeleihin, mutta jos ensimmäisenä tulee vastaan Kanada, niin eiköhän se ollut sitten siinä. Eihän näissä(kään) mikään ole SATAVARMAA, mutta melko suurta kerrointa pitää Suomelle tarjota ennenkuin siihen tarttuu.

[Harri H]

Varsinaisen peliajan voittajalle oli nuo kertoimet. Tosiaan tuo 161x oli aivan hetken 2. erän lopulla, mutta sitten erätauolla putosi lukemaan 61x, missä pysytteli aika hyvän tovin. Loppuvaiheessa en enää seurannut, kai tuossa 3-1-tilanteessa olisi kolmisen minuuttia ennen loppua ollut aika iso kerroin jälleen, sikäli mikäli kohde oli tuolloin vielä auki.

Mutta oli kyllä jäätävä sulaminen Suomelta. Jatkoon tosiaan pääsee melko varmasti, mutta kyyti on kylmää jos jatkopaikan lunastaa kolmos- tai nelossijalla. Kanadahan ei toki tule vastaan puolivälierissä, koska joukkueet pelaavat samassa lohkossa. Pelottavan kova, kolmeen peliin 18 maalia paukuttanut Venäjä, taitava USA tai hurjan pakiston omaava Ruotsi tuolta tulee todennäköisesti vastaan avauskierroksella, eikä kyllä voi näitäkään vastaan Suomelta liikoja odottaa, ellei jotain massiivista ryhtiliikettä tule.

[vivahd EERO]

Näinhän se tietenkin on, että Kanada ei voi tulla vastaan heti ensimmäisenä.

Suomen häkellyttävät esitykset ovat tehneet tehtävänsä ja ajatukset harhailevat normaaliakin enemmän.

[Kädetön]

Onko Lauri "marjanpoimija" Marjamäki päävalmentaja 2018? Epäilen vahvasti, vaikka kiekkopomot toista vakuuttaakin. "Meillä on täysi luotto Marjamäkeen, plaa, plaa,plaa" Kukapa omaa valintaasa huonona pitäisi...

[TeroTapio]

Kyllähän tuo Suomen peli on kaiken kaikkiaan ollut sellaista räpeltämistä että oikeastaan melkein hävettää. Toisaalta peleistä on saanut selvän näytön siitä todellisesta suomalaisesta jääkiekkotasosta ilman NHL-vahvistuksia, ei noita ns. kakkos- tai kolmostason maita vastaan voittaminen saisi olla noin vaikeaa.

[Harri H]

Suomi ei kyllä tästä lohkosta olisi edes ansainnut jatkopaikkaa, mutta nythän se alkaa olla melko saletissa. Ranskan kohtaloksi koitui harmillinen tappio Norjalle ja pisteen menetys Valko-Venäjälle. Isompiaan Ranska koulutti (Suomi) tai kiusasi (Kanada) mukavasti, Tshekkiä lukuunottamatta. Jotenkin Ranska olisi ansainnut enemmän ja voittamalla Norjan se olisikin ollut tilanteessa, jossa tänään Slovenian kaatamalla se olisi asettanut Suomen tukalaan ahdinkoon. Mutta toki sinällään turhaa jossittelua. Ihmeitä pitää kuitenkin edelleen tapahtua, että Suomen pelit jatkuvat vielä pudotuspelien avauskierroksen jälkeen. Pelissä on ollut välillä nähtävillä pieniä valonpilkahduksia, kuten Harri Säterin vahva peli eilen, mutta kokonaisuutena paketti on kaikkea muuta kuin kunnossa.

Pistepörssivetoni suhteen jo melkein luovutin alkukierrosten jälkeen, mutta eilen Johnny Gaudreau nousi aivan kärjen tuntumaan ja onkin enää pisteen perässä Artemi Panarinia. Viimeksi mainittu silti on vahvoilla, tänään Latviaa vastaan voi olla luvassa jälleen ilotulitusta, vaikkakin Latvia on puolustanut varsin hyvin läpi turnauksen ja onkin yllättäen päästänyt kolmanneksi vähiten maaleja, Venäjän ja Kanadan jälkeen.

[Masa V]

Positiivista näissä kisoissa on ollut etenkin se, että pienet maat ovat hyvin pistäneet isoille kampoihin, eikä ole juurikaan nähty sellaisia teurastuksia. Monilla heikoiksi luetuilla joukkueilla on kuitenkin lukuisia KHL tai NHL vahvistuksia. Suuri yleisö ei tätä aina muista, Ranska ei todellakaan ole sama amatöörijengi kuin joskus Tamin sitä valmentaessa ja Sveitsi on noussut hyvinkin korkealle tasolle, jossa pystyy haastamaan kenet tahansa.

Suomen peli on ollut toki melko huonoa, mutta kaikesta huolimatta joukkueen asenne on ollut sittenkin kohdillaan, ei olla luovutettu, vaikka välillä ollut melkoista räpellystä ja käsittämättömiä virheitä. Eilinen peli oli erittäin vahva nousu varsin hyvää vastustajaa vastaan. Eteenpäin ollaan kaikesta huolimatta menty.

Todennäköisesti tie loppuu puolivälieriin, mutta kuitenkin on muistettava, että monet menestyskisat on alkaneet surkealla räpiköinnillä... Jo ihan niitä ensimmäisiä mitaleja myöten (ainakin Calgary 88 ja tuoreessa muistissa kun täysin näihin kisoihin verrattavan alkusarjan räpiköinnin jälkeen noustiin hopealle ja jopa melkein mestaruuteen)

Marjamäen kohdalla on nähty, että on ihan eri asia olla menestysvalmentaja Liigassa kuin saada maajoukkue menestymään... Mahdotonta ei ole, että saisi vielä jatkaa näiden kisojen jälkeenkin, luultavasti menestys ei olisi kovin paljon parempaa muillakaan koutseilla, kun monet parhaista pelaajista meiltä kuitenkin puuttuu.

[vivahd EERO]

En ole luenteeltani sitten pätkääkään masokisti, joten seuraaminen on jäänyt ensimmäisen Valko-Venäjä pelin jälkeen aika vähiin.

Filppulan kenttä saa oikeastaan vähän katsomiseni perusteella ainoana puhtaat paperit, varsinkin Aho on ollut pirteä ja tehokas eikä ole liikkeissään niin ennalta-arvattava kuin moni muu ja tehojakin löytyy.

Suurinta muotia tuntuu nykyään olevan "asiantunteva" kommentointi ja puhuminen viivelähdöistä, joihin vastustaja on Suomen usein suorastaan pakottanut ja lyhyiden vaihtojenkin takia tähän on mentävä, että saadaan vaihdot suoritettua. Maalivahtipeli ei, ihme kyllä, ole ennen eilistä peliä aiheuttanut oikeastaan minkäänlaista keskustelua. Eihän Korpisalo mitenkään hirveän huonosti ole pelannut, mutta ei ole mitenkään loistanutkaan, vaikka Mertsi välillä onkin intoutunut ylistyslauluun. Näissä karkeloissa ei vaan yksinkertaisesti hyvällä/keskinkertaisella maalivahtipelillä mennä pitkälle, eikä ainakaan päätyyn asti.

Jos ja kun Suomi tiensä jatkoon vielä selvittää, niin melkoinen yllätys on, jos kisat ekan pudotuspelin jälkeen vielä jatkuvat. Tosin alun vaikeuksien jälkeen on usein vielä mitalit ripustettu kaulaan, mutta nyt se on aika kaukainen ajatus.

Ranska on tosiaan ollut näiden kisojen piristys, mutta on myös muistettava mitä tapahtui ennenkuin Suomi vakiinnutti paikkansa "suurten" joukossa. Monissa kisoissa Suomi pelasi hyvin ja kiusasi kiekon suurmaita, mutta esimerkiksi Puolan ja DDR:n kanssa oltiin säännöllisesti vaikeuksissa. Nyt puhutaan esimerkiksi juuri Ranskan ja Slovenian rekisteröityjen pelaajien pienestä määrästä, mutta silloin DDR:n joukkue kasattiin kahdesta joukkueesta, jotka pelasivat keskenään koko kauden maan mestaruudesta.

Jääkiekko on myös levinnyt jo laajalle ja leviää koko ajan lisää, joten huolimatta vahvasta asemastaan Suomessa, niin suomi saa jatkuvasti varteenotettavia kilpailijoita uusista kiekkomaista.

[vivahd EERO]

Masan kirjoitusta en lukenut ennen enterin painamista ja samoilla linjoilla vähän oltiin, mutta kyllä minä pidän tuota Ranskan 5-1 voittoa melkoisena teurastuksena.

[Masa V]

Masan kirjoitusta en lukenut ennen enterin painamista ja samoilla linjoilla vähän oltiin, mutta kyllä minä pidän tuota Ranskan 5-1 voittoa melkoisena teurastuksena.

Heh, joo olihan se nyt melkoinen teurastus, vaikka Ranska toki paljon on koventunut amatööriajoista