tallikahvio.foorumi.eu

Tuli mieleen tällainen topic. Löytyykö foorumilta ketään keräilyharrastajaa? Itse olen tässä kevään aikana innostunut elvyttämään vanhaa harrastusta, nimittäin 90-luvulta tuttua jääkiekkokorttien keräilyä. Nuorisohan tuota ei nykyään harrasta, kuten silloin kun itse 90-luvulla, mutta jonkinlainen harrastajajoukko korttien suhteen edelleen löytyy, pääasiassa juuri tätä 80-luvulla syntyneiden ikäluokkaa. Joskus mulla oli isot kasat Ässien ja Anaheimin kortteja, mutta ne sitten hävisi jonkun muuton yhteydessä mystisesti ja hiipumassa ollut harrastus loppui kokonaan. Tuossa vuodenvaihteen tienoilla löysin kotipuolesta ison laatikollisen sekalaisia ylijäämäkortteja ja raahasin sen tänne kotiin mukanani. Pitkään sitä siinä pyörittelin ja hautasin jo välillä kaappiinkin, kunnes lopulta innostuin katsomaan mitä laatikko on syönyt. Lopulta löysin virtaa hommaan ja listasin kaikki laatikossa olevat kortit koneelle. Sen jälkeen työnsin listaa korttifoorumille ja kaikeksi yllätykseksi kauppa alkoi käymään. Moni sai kokoelmiinsa täydennystä, minun täysin arvottomista ylijäämäkorteista.

Samalla kun noita kauppasin pois, löysin seasta yhden Ässien kortin. Kaikki muut oli kadonnut, mutta jostain syystä Sisu 93-94 sarjan Jari Korpisalon nimmarikortti oli pysynyt tallessa En vieläkään tiedä, miksi se ei ollut siinä kadonneessa kansiossa muiden ässäkorttien kanssa, mutta siitä innostuneena iski inspiraatio alkaa keräillä Ässien kortteja. Tein exceliin listan suurinpiirtein kaikista Sisun, Leafin ja Cardsetin 90-luvusta eteenpäin julkaisemista Ässien korteista ja päätin alkaa keräämään noita. Ostamalla ja vaihtamalla olen saanut kartutettua kokoelmaa tuosta yhdestä kortista yli 300 korttiin muutaman kuukauden aikana, eikä rahaakaan ole palanut suuremmin. Edullinen ja koukuttava harrastus! Ja tämä ei ole mukavaa pelkästään siksi, että oma kokoelma karttuu, vaan myös siksi, että saa autettua muita kasvattamaan omaa keräilykokoelmaansa. Ikinä en ole mitään riistohintaa pyytänyt jostain kortista, mitä joku kaipaa kokoelmiinsa, vaan olen pyrkinyt myymään kohtuullisella taksalla, kortteja nämä kuitenkin vain ovat. Toki paremmista lapuista arvon mukainen hinta. Ostajan asemassa on tullut muutama ryöstöyritys vastaan, mutta nämä kaupat olen aina skipannut.

Juhannuksena tuli tilattua kokonainen laatikollinen Cardsetin sarjaa, toiveissa että saisi jotain noita arvokkaampia Ässien kortteja. Ei ole vaikea arvata, ettei niitä tullut, mutta laatikko piti sentään sisällään pari arvokorttia, joista toisen sain myytyäkin jo hyvään hintaan. Tämä harrastus taisi tulla jäädäkseen. Sitä toki pitää miettiä, että mitä sitten kerään kun saan nuo Ässien kortit joskus ns. haltuun, mutta siihen voi mennä hetki Ässät on ilmeisesti korttipiireissä aktiivisimmin kerätty joukkue ja se näkyy varsinkin noiden erikoiskorttien hinnoissa (game worn jersey -kortit, nimmarikortit), joissa hintalappu on järjestään muita joukkueita korkeampi.

Kerääkö kukaan muu mitään? Tai onko joskus menneisyydessä kerännyt?

Mulla on muuten jokunen tuollainen raviaiheinenkin keräilykortti. Semic julkaisi noita joskus varmaan 90-luvun alkupuolella. Löytyy Einarsinia, Smooth Blendiä, Ebony Eyesia ja muita Noita voisi joskus harkita vaikka johonkin kisaan palkinnoksi, vielä kun ottaisi kyseisten hevosten vakiokuskeilta nimmarin korttiin, niin johan olisi keräilyharvinaisuuksia. Miettikää esim. Einarsin-korttia Tapsan nimmarilla!

Itse en oikein tähän korttien keräämiseen koskaan hurahtanut, jotain NBA-kortteja mulla oli, mutta en muista että lätkäkortteja olisi ollut. Serkku niitä kyllä keräsi mutta kai lähinnä NHL:ää.

Itse kerään musiikkia, vinyylejä sekä CD:tä. Kirppareita tulee kierrettyä säännöllisesti aarteiden toivossa ja joskus niitä löytyykin. Voin pitää silmät auki jos vaikka lätkäkortteja tulisi vastaan...

Cd-levyjä ja dvd-leffoja tuli joskus takavuosina hartaasti osteltua, mutta aika vähän noita enää nykyään tulee hankittua. Toki suurimpien suosikkien cd:t edelleen ostan, samoin musiikkidvd:t on sellaisia mihin tulee jonkin verran investoitua. Musiikkia kuluu mulla valitettavasti nykyään pääasiassa sähköisessä muodossa, maksullisen Spotifyn kautta. Eihän siinä samaa fiilistä ole, kuin levyjen ostossa, mutta jotenkin helpompaa tuota kautta. Enimmäkseen musiikkia kuitenkin kuuntelen liikkeellä ollessa ja puhelimella on helppo käyttää Spotify-soittolistoja, ei tarvitse erikseen levyiltä siirrellä koneelle ja siitä edelleen puhelimeen.

Leffakokoelmaa olen yrittänyt vähentää, kun ei noita elokuvia oikein tule uudestaan moneen kertaan katseltua, niin vievät vaan tilaa. Hankala noita on silti kaupatakaan, kun ei niille nykyään ole hirveästi markkinoita. Muistan aikoinaan, kun VHS:t oli vielä kova sana, niin niitäkin mulla oli aikamoiset kokoelmat. Niitä sitten myin juuri sopivalla hetkellä kirpparilla, ennenkuin dvd:t yleistyi, niin pääsin melkein kaikista leffoista eroon.

Kirppareita on kyllä mukava kierrellä, aina välillä tulee hyviäkin löytöjä, vähän laidasta laitaan. Jääkiekkokortteja kirppareilla on nykyään kovin vähän. Ne jotka kerää, myy niitä muualla ja ne jotka ei enää kerää, ovat todennäköisesti surutta heittäneet vanhat kokoelmansa roskiin. Hauska juttu muuten, kun joskus yritin noita puoli-ilmaiseksi tiedustella, ihan sikaa säkissä muodossa, niin kummasti myyjällä onkin heti tarve saada enemmän rahaa korteista. Kertaalleen yritin jonkun vintiltä löytyneen sekalaisen korttilaatikon ostaa halvalla, tietämättä mitä se edes sisälsi, niin kas kummaa kun hintapyynti pomppasi pilviin kun joku kiinnostui. Periaatteessa tuollaisia voisi vaikka lähes ilmaiseksi antaa, jos niillä ei itse mitään tee. Moni vaan ajattelee, että vastapuoli lyö rahoiksi, niin enpäs myykään halvalla. Ja sitten muutaman vuoden päästä kortit päätyy roskiin, kun ostajia ei yllättäen enää ilmestykään Tosiasia kun on se, että harvemmin noilla vinttikokoelmilla rikastumaan pääsee ja onhan niissä ostajalla armoton työmäärä käydä edes läpi niitä. Jollekin noista voi löytyä silti aarteita. 25 eurolla ostin useamman 1000 korttia taannoin joltain mummolta ja sieltä on kyllä löytynyt monen kokoelmiin täydennystä. Ihan sian ostin säkissä ja siitä huolimatta omat Ässä-kokoelmatkin karttui muutamalla lapulla.

Noista kirppareista vielä... Oulussa on ainakin Kärppä-korttien suhteen melkoista rahastusta tällä hetkellä. Yhdellä kirpparilla on pöytä, missä on pelkästään Kärppä-kamaa ja aina huvittaa, kun siellä on korttien hinnat moninkertaiset siihen nähden, mitä esimerkiksi itse noista pyydän. Sekään ei yllätä, että nuo ei liiku, vaan aina siellä ne samat kortit pyörii Eihän se hullu ole joka pyytää, mutta eipä ole tainnut sitäkään hullua löytyä, joka maksaisi

Ruikonperä, mikä kortti se oli minkä minä sinulle joskus kauppasin, kun puuttui jostain kokoelmasta? Jäi vaivaamaan, kun en keksinyt sitä tuossa joku päivä

En voi sanoa olevani enää aktiivinen keräilijä minkään suhteen (paitsi käypää rahaa kerään silloin kun sitä jostain saa revittyä),mutta huusollista löytyy vielä jonkun verran entisten keräilyjen tuloksia.
Lätkäkortteihin en ikinä oikein syttynyt,mutta jossain (mummolan yläkerrassa?)mulla on melko kattava kokoelma UpperDeckin korttisarja Futiksen Mm-kisoihin yhdysvaltoihin 1994.

Täällä kotona on levyhyllyssä signeerattuina (itse keikoilla kiertäen) Dave Lindholmin mittavasta tuotannosta (yli 50 levyä?) kutakuinkin kolmasosa-puolet.
Mutta tuon CD-formaatin käyttö vaan on mennyt niin vähäiseksi,kun laitteita on hajonnut muutoissa tai sit laitteille on vaan jäänyt löytymättä uus paikka muuton jälkeen ym...
En sinänsä hyvällä katso tuommoista immateriaalisen kulutuksen kasvua (juuri musiikissa ja vaikka kirjoissa siitä vaan jää se "vanhan ajan tuntuma" pois jos kaikki ladataan netistä.LP-levypuolellahan hardcoreihmisiä on edelleen kylläkin),vaikka olen sen kulutuksen kasvua itekin tukenut.

Lapsuudessa kävin kyllä läpi ne normaalit postimerkit ym,mutta ei siitä vakavaa harrastusta ikinä tullut.

Jossain vaiheessa 2000 luvun alkupuoliskoa keräsin ihan kohtuullisen kokoelman mallasviskejä erilaisia väyliä käyttäen,mutta noin kallis harrastus loppui kyllä melko nopeaan työtilanteiden muututtua oleellisesti 2005.

Minulla on myös melko mittava määrä 60-70 lukujen korkea jännitys lehtiä suhteellisen hyväkuntoisina,niillä on tunnearvokin kova,kun ne on mummolasta lapsuudessa vinteistä pöngitty ja moneen kertaan luettu.Äitillä on 3 veljeä,jotka ovat syntyneet 1948,1952 ja 1955 ja oikein täyttä selvyyttä ei ole,että kuka noita lehtiä vielä 70-luvullakin (jopa 80-luvun alulle asti) on tilannut/hankkinut minun löydettäviksi mummolan vinteistä 80-luvun loppupuoliskolle?

Kirjojahan minä olen aina ostanut paljon.Ilman minkäänlaista keräilyllistä tavoitetta olen ostanut aina ja paljon kirjoja joka alalta (tietokirjat) ja periaatteessa joka genrestä fiktiiviseltä puolelta.Sekä uusina,että divareista,mutta myös ihan kirjaston poistoleimallisina.Vaikka jotain arvokkaitakin ehkä löytyy,niin sisältö (jatkuva lukeminen) noissa on pääasiallinen tarkoitus ollut ilman mitään minkään "sarjan" (joku yksittäinen kirjailija tms) täydentymis-vaatimuksia.Kirjoja ostan edelleen täysin sattumanvaraisesti ilman "tavoitteita"-kunhan houkuttaa lukemaan.
Tieto/dokumentti-kirjallisuuden puolella saatan ajallisesti syttyä jostain aiheesta,ja siitä sitten ostetaan enemmän kirjoja lyhyellä aikavälillä; tuommoisia aiheita on viimeisen vuosikymmenen aikana olleet ainakin ravitsemus/ruokavaliot/ravitsemustiede ,ufo-ilmiöt/suomalainen ufotutkimus ,populaarikulttuurin elämänkerrat myös poliittiset elämänkerrat (myös sotadokumentaarit).Jonkunlainen fiksaatio minulla on myös omaa syntymää ennen ilmestyneisiin Mitä Missä Milloin-kirjoihin.Ja niitä on ihan kiva rivi,ehkä 2 kpl löytyy oman syntymän jälkeiseltä ajalta.

Toki löytyy sitten paljon myös kirjailijoita,joilta löytyy iso osa,ellei koko tuotanto,kun vaan on sattunut tykästymään; Jörn Donner,John Steinbeck,Irwin Shaw,Stephen King...myös paljon löytyy Paasilinnoja,Alistair McLeaneja,Raymond Chandlereita,satunnaisia Päätaloja,Hemingwayta,Väinö Linnan keskeiset teoksetkin kai hyllyssä...ja paljon yksittäisiä,kaksittaisia hajakappaleita nuoremman polven menestyskirjailijoista kuten Tervo,John Irwing....

En kyllä edes tiedä missä minun kaikki kirjat on.

Mulla on Harrin tapaan 90-luvulla kertynyt määrä X lätkäkortteja. Pari täyttä sarjaa, joku Parkhurstin ja jonkun toisen (ehkä Leaf), jonka nimeä en nyt muista. Liekö minkä arvoisia, onko Harri tietoinen yleisestä hintatasosta? Periaatteessa joutais varmaan pistää myyntiin nuo irtokortit useista eri sarjoista ja vuosikerroista, mutta ei taida olla aikaa eikä jaksa nähdä vaivaa. Vai teitkö Harri tuottavaa bisnestä omillasi? Sisujakin toki löytyy, kiikutan ne porilaiset sulle joskus kun jossain nähdään.

Levyjä en varsinaisesti kerää, mutta tykkään ostaa suosikit ihan fyysisenäkin versiona. Ihan tukeakseni artistia sekä ihan soittoonkin, kuulostaahan se ihan erilaiselta kunnon stereoista verrattuna kälyisiin koneen äänijärjestelmiin.

Taidetaan Harrin kanssa olla suunnilleen saman ikäisiä, joten jääkiekkokorttien keräily oli tosi kova juttu 90-luvulla. Varmaan pari-kolmesataa nuita kortteja jossain kansiossa on varastossa. Muistan keränneeni Eric Lindrosin kortteja, joita kertyikin varmaan nelisenkymmentä. Joku tosi erikoinen korttikin oli muistaakseni joukossa .

Ennen jääkiekkokorttikautta harrastin kevyttä postimerkkeilyä, mutta nykyään ei keräilykohteita oikeastaan ole.

For Nothing... kirjoitti:Mulla on Harrin tapaan 90-luvulla kertynyt määrä X lätkäkortteja. Pari täyttä sarjaa, joku Parkhurstin ja jonkun toisen (ehkä Leaf), jonka nimeä en nyt muista. Liekö minkä arvoisia, onko Harri tietoinen yleisestä hintatasosta? Periaatteessa joutais varmaan pistää myyntiin nuo irtokortit useista eri sarjoista ja vuosikerroista, mutta ei taida olla aikaa eikä jaksa nähdä vaivaa.

Täysien sarjojen hinnoista en tarkemmin tiedä, mutta jos veikata pitäisi niin 100% kerätyistä peruskorteista voisi sen 20-30€ saada. Hieman isommista rahoista puhutaan, jos sattuu olemaan sarjan erikoiskortitkin hanskassa. Ei noilla tavallisimmilla sarjoilla (Parkhurst, Upper Deck, Score, Victory ja mitä noita oli kovassa huudossa 90-luvulla) rikastumaan pääse. 90-luvun NHL-peruskorteista olen pääsääntöisesti 10 senttiä saanut kappaleelta, joskus avokätisemmältä ostajalta 20-50 senttiäkin. Kotimaisista Sisu 93/94 on sellainen sarja, mikä liikkuu hyvin jos laput on hyvässä kunnossa. Mulla oli noita iso kasa ja kaikki meni alta aikayksikön, kun noita ei pahemmin enää liiku siedettävän kuntoisina. Niistä varmaan saisi jopa sen 50 senttiäkin kappaleelta, en tiedä tarkemmin kun mulla meni noita osana isompaa vaihtokauppaa. Samasta sarjasta myin Sami Nuutisen signature-kortin hyvään hintaan, sainkohan tuosta 20€ ja ison kasan Ässien erikoiskortteja vuosien varrelta. Jari Korpisalosta varmaan voisi saada jopa sen 50-60€, jos oikea ostaja osuisi kohdalle, mutta en minä tuota myy.

Tuolla Leafin täydellä sarjalla voisi olla reilumminkin kysyntää, jos sattuisi olemaan Leaf Limitediä 90-luvulta. Mulla oli muutama tuosta sarjasta ja ne meni nopeasti kotimaisten vanhojen Sisujen tapaan, kun myyntiin laitoin. Mutta tosiaan, ei noilla suurempaa tuottoa kyllä ole luvassa, ellei ihan ihmeellisyyksiä ole. Siinä on kuitenkin sen verran paljon työtä noita käydä läpi ja kirjailla koneelle, että enemmän menee harrastamisen ilon piikkiin. Ja ihan mukavahan se on tiettyjen ihmisten kokoelmia kartuttaa, tarkoitan lähinnä sellaisia keneltä on itse saanut edullisesti omiin kokoelmiin täytettä. Hieman ystävyys, yhteistyö ja avunanto -hengessä ainakin minä tuota hommaa tykkään harrastaa

Jos joskus jaksat edes päällisin puolin tsekkailla mitä löytyy, niin voisin minä ihan kolikkokaupalla noita ostaakin. Ihan mukavaa ajanvietettä noita on tsekkailla ja naputella koneelle, vaikka varmaan monen muun mielestä se olisi tappavan tylsää

For Nothing... kirjoitti:Levyjä en varsinaisesti kerää, mutta tykkään ostaa suosikit ihan fyysisenäkin versiona. Ihan tukeakseni artistia sekä ihan soittoonkin, kuulostaahan se ihan erilaiselta kunnon stereoista verrattuna kälyisiin koneen äänijärjestelmiin.

Tähän äänenlaatuun pitää sanoa, että yksi parhaista ostoksista on ollut Bosen Bluetooth-kaiutin, on kyllä laadukas ääni tuossa laitteessa, kelpaa koneen ja puhelimen kauttakin soitella

Neliveto kirjoitti:Taidetaan Harrin kanssa olla suunnilleen saman ikäisiä, joten jääkiekkokorttien keräily oli tosi kova juttu 90-luvulla. Varmaan pari-kolmesataa nuita kortteja jossain kansiossa on varastossa. Muistan keränneeni Eric Lindrosin kortteja, joita kertyikin varmaan nelisenkymmentä. Joku tosi erikoinen korttikin oli muistaakseni joukossa .

Lindros oli varmaankin suosituimpia keräilykohteita 90-luvulla, veikkaan että noita oli varsin monella Jälkiviisaus on paras viisaus, mutta olisi kannattanut kerätä Gretzkyä ja Lemieuxia, ne on varmaan tänä päivänä parhaiten arvossaan. Maalivahdit on myös sellaisia, mitä moni keräsi ja noille on edelleen jonkin verran keräilijöitä, kun tuntuu että aika paljon juuri noita veskarilappuja lähtee postin kautta liikkeelle minun kokoelmista.

Harri H kirjoitti:Ruikonperä, mikä kortti se oli minkä minä sinulle joskus kauppasin, kun puuttui jostain kokoelmasta? Jäi vaivaamaan, kun en keksinyt sitä tuossa joku päivä

Täähän oli ihan uskomaton juttu. Siis nyt en jaksa lähteä penkomaan, mutta keräsin muistaakseni Sisu-sarjaa kaudelta 93-94 tai 94-95, sm-liigaa jokatapauksessa. Yksi helvetin kortti puuttui, kävin ties kuinka monta kertaa sitä etsimässä alan liikkeistä eikä ikinä löytynyt. Neljä-viisi vuotta sitten sattumalta tulee Harrin kanssa puhe asiasta ja taisi olla niin, että Harrilla oli muutamia sen sarjan kortteja ja jumankauta, sieltähän löytyi se puuttuva! Täytyy tarkemmin katsoa vielä mikä sarja se oli, mutta jos niitä kortteja olikin vielä lisää ja itse elin luulossa vain yhden kortin puuttumisesta niin en tiedä haluanko edes tietää siitä asiasta

Noita kortteja löytyy vielä mielinmäärin, en usko, että kovin arvokkaita löytyy seasta. Lähinnä nhl-kortteja.

Näinkin vanhalta ukolta löytyy jotain jääkiekkokortteja. Arto Javanaisen kuva tuli ensimmäisenä vastaan, kun avasin laatikon.

Varsinainen keräily painottuu kotimaiseen ravikirjallisuuteen. Ollaan Vaimon kanssa pikku hiljaa kerätty pientä kokoelmaa. Viime vuosina ei olla enää oltu kovinkaan aktiivisia asian suhteen.

Aku Ankkoja on hyllyssä paljon. Tex Willereitä oli myös erittäin paljon, mutta hävisin kokoelman puolikkaan aikanaan veljelle korttipelissä No lehdillä on erittäin hyvä koti

Täällä myös lätkäkortteja keräillyt 80-luvun lapsi. Kortit on jossain tallessa mutta ei hajuakaan missä. Mark Messier (mielestäni edelleen kaikkien aikojen _äijä_) -kokoelma oli melko laaja. Tuli silloin aikanaan lähetettyä yksi kortti Mooselle signeerattavaksi ja vähänkö oli hienoa kun se tuli valtameren takaa takaisin

Ja on ravikirjallisuuttakin jonkun verran. Voisin joskus yrittää laatia tänne jonkun listankin noista, harmittavan vähän niitä ehtii lukea.

Antti K kirjoitti: Tex Willereitä oli myös erittäin paljon, mutta hävisin kokoelman puolikkaan aikanaan veljelle korttipelissä No lehdillä on erittäin hyvä koti

-ns.vihkomalliset Tex Willerit (johonkin vuoteen 196x asti) on ihan järjettömän arvokkaita.kovemman kartongin "pokkari"-mallit (eli 60-luku -> nykypäivä) taas sitten vaan ehkä vuosikertoina jonkun arvosia.Yhdestä "vihkomallisesta" Texistä (siis yhdestä lehdestä) 50-luvulta voi saada oikeassa paikassa oikeaan aikaan 300-400 euroakin nykyään.Kuntohan näissä on tietty tosi tärkeä.
Jos olen oikein ymmärtänyt,niin "vihko-texejä" saattaa joitain numeroita olla olemassa jäljellä enää arviolta joitain kymmeniä.Kaiketi niittaus ollut niissä tosi huono.Olen useammankin kerran asiasta jutellut erään Texinsä tuntevan antikvariaatin pitäjän kanssa.
Hällä oli lasivitriinissä muutama vihko-tex joskus 2002 tai 2003 ja 150-250€ välillä ne hinnat silloin pyöri,ja niitä tultiin kuulemma katsomaan kaukaakin.

Harri H kirjoitti:

For Nothing... kirjoitti:Levyjä en varsinaisesti kerää, mutta tykkään ostaa suosikit ihan fyysisenäkin versiona. Ihan tukeakseni artistia sekä ihan soittoonkin, kuulostaahan se ihan erilaiselta kunnon stereoista verrattuna kälyisiin koneen äänijärjestelmiin.

Tähän äänenlaatuun pitää sanoa, että yksi parhaista ostoksista on ollut Bosen Bluetooth-kaiutin, on kyllä laadukas ääni tuossa laitteessa, kelpaa koneen ja puhelimen kauttakin soitella

Niin toki kun levyjä kerää niin pitäähän laitteistokin kunnossa olla! Vaikken nyt erityisesti niitä kerääkkään, niin aina niitä vaan jostain kertyy. LP-soittimia on tällä hetkellä kolme, ehkä yksi liikaa, kaiuttimia on varastossa asti ja eilen meille muutti uusi CD-soitin, kun halvalla sai. Ja ai että muija tykkää.

CD:tä on mukava kerätä nykyisin kun kirpparilta saa levyn kuin levyn eurolla. Välillä niitä tulee kannettua kotiin kunnon satseissa. Uudet äänitteet ostan lähes tulkoon vinyylinä, ihan vain sen takia että niiden arvo ei laske ja lisäksi niiden mukana tulee yleensä myös cd tai mp3-latauskoodit. Mutta on toi kirppareiden koluaminen mukavaa kun "sitä ei koskaan tiedä mitä eteensä saa", aivan kuten huutokauppakeisari sanoo...

RaahenTiikeri kirjoitti:

Antti K kirjoitti: Tex Willereitä oli myös erittäin paljon, mutta hävisin kokoelman puolikkaan aikanaan veljelle korttipelissä No lehdillä on erittäin hyvä koti

-ns.vihkomalliset Tex Willerit (johonkin vuoteen 196x asti) on ihan järjettömän arvokkaita.kovemman kartongin "pokkari"-mallit (eli 60-luku -> nykypäivä) taas sitten vaan ehkä vuosikertoina jonkun arvosia.Yhdestä "vihkomallisesta" Texistä (siis yhdestä lehdestä) 50-luvulta voi saada oikeassa paikassa oikeaan aikaan 300-400 euroakin nykyään.Kuntohan näissä on tietty tosi tärkeä.
Jos olen oikein ymmärtänyt,niin "vihko-texejä" saattaa joitain numeroita olla olemassa jäljellä enää arviolta joitain kymmeniä.Kaiketi niittaus ollut niissä tosi huono.Olen useammankin kerran asiasta jutellut erään Texinsä tuntevan antikvariaatin pitäjän kanssa.
Hällä oli lasivitriinissä muutama vihko-tex joskus 2002 tai 2003 ja 150-250€ välillä ne hinnat silloin pyöri,ja niitä tultiin kuulemma katsomaan kaukaakin.

1971 vuoden ensimmäiset numerot ovat erittäin arvokkaita. Siitä hinnat tippuvat nopeasti muutamaan kymppiin ja sen jälkeen pariin euroon kappaleelta. Tuolla on jonkinlaista hintatasoa, tosin hinnat ovat vähän yläkanttiin.
http://www.ensipainos.fi/fi/texwiller/?aloitusrow=-1

nuo tuolla sivustolla tarjolla olleet 50-luvun willerit ovat ilmeisesti semmoisia,joita ylipäätään on jonkun verran olemassa.Mutta niitä 50-lukuisia kyllä todella on semmoisiakin joista maksetaan yli 300 euroakin.Koska ehjien kappaleiden olemassa olomääristä on esitetty arvioita luokkaa pari kappaletta.
Mutta mikähän tuosta 1971 vuosikerrasta tekee arvokkaan?
Kyllähän Willer on tainnut silloin olla jo suosittu ja painosmäärät suuria.

RaahenTiikeri kirjoitti:Täällä kotona on levyhyllyssä signeerattuina (itse keikoilla kiertäen) Dave Lindholmin mittavasta tuotannosta (yli 50 levyä?) kutakuinkin kolmasosa-puolet.

Ennen tätä päivää minulla oli tasan nolla Daven julkaisua, mutta tänään ostin isomman erän vinyyliä jossa Daveakin oli kymmenisen levyllistä erinäisten kokoonpanojen kanssa. Halvalla kun sai niin oli pakko ostaa... SuloVilenSyndrooma...

-Nisula- kirjoitti:jossa Daveakin oli kymmenisen levyllistä erinäisten kokoonpanojen kanssa.

-ne kokoonpanothan ei ihan vähiin lopu.Kaikkea siellä on ollut Bluesoundsista Sleepy Sleepersiin.

Alkuperäiset painokset Pen Leeltä, Rock ´n Roll Bandilta(jolta tuli vain yksi levy) tai Bluesoundsin Black levy on ihan taatusti jonkin verran arvokkaita.Rock ´n roll Bandhan on legendaarinen siitä,että yhtye (lindholmin tyyliin) ehti jo kesän aikana hajota,ennenkuin "im Gonna roll" single nousi sitten syksyllä listojen kärkeen,lieni yksi myydyin ikinä tuohon astisessa suomen rockin historiassa (1975?)Levykin julkaistiin jo pitkään yhtyeen hajoamisen jälkeen.Enkä ole ollenkaan varma julkaistiinko siitä isoa painosta ainakaan alunperin?

Jos ois yhtään suotuisampi rahatilanne,niin olisin varovaisen kiinnostunut tarjoutuun ostaan noita levyjä sulta(vaikka en vinyylisoitinta käytäkään).Mutta kun en.


EDIT:
niin.hämäännyin nyt vähän tuosta sanamuodostasi "erinäisten kokoonpanojen kanssa",ja ymmärsin heti että Daven soolotuotantoa ei noiden vinyylien joukossa ilmeisesti ole.Hänen ekat omat soololevyt "sirkus","isokynä" tai vaikka "Fandjango" olisivat myös varmaan jonkun arvoisia alkuperäis LP:nä.Mutta kyllähän tuolta "erinäisten kokoonpanojen" joukosta löytyy myös koko Dave Lindholmin uran ensimmäinen levy. Pelkkää yhtyeen nimeä "Ferris" kantava levy,jonka täytyy olla todella todella todella harvinainen alkuperäisessä LP-formaatissa.Sitä ei taatusti ole prässätty isoja määriä eikä kokoonpanolla kyllä varmaan ollut omastakaan mielestä kummoista tulevaisuutta,eikä levy-yhtiökään varmaan ole kummoisia tuohon satsannut.
Olen joskus savonlinnassa Daven keikalla jutellut Daven autokuskin/kitarankantajan/ja tuolloisen uutuuslevyn keikkapaikalla myyjän kanssa ja tuli noista vanhoista levyistä puhuttua.Muistelen hänen sanoneen,että monenlaista älppyä häneltäkin löytyy,mutta Ferrisiä ei ole ikinä nähnyt omin silmin ehjänä fyysisenä LP-levynä.Eikä tiennyt kenenkään nähneen.

Isokynä: Lillan
Daves 12 bar: ?
Bluesounds: ?
Dave: Jose Blues
Dave: Sissi
Dave: Kuutamolla
Dave: Moderni...

Saattoi olla vielä joku muukin. Lillan on tietysti arvokkain, Love Recordsin toista painosta ja tossa kunnossa siitä voisi saada 30-50€. Muut ovat vähän uudempaa tuotantoa.

Samassa kasassa oli myös Hurriganesin Roadrunner joka on kuitenkin Loven 80-luvun uusintapainosta, hieno levy kuitenkin.

joo,lillan lienee arvokkain.Toki riippuen mikä tuo Bluesounds on.

Tää nyt ihan mutuilua,enkä ole yhtään varma,muistanko oikein,mutta veikkaisin,että Texasissa valtion taideapurahojen tuella (!!!!) taltioitu Jose Blues oli Daven viimeinen albumi joka tuli myyntiin rinnakkain LP& CD formaatissa?Ja oliskohan Jose BLuesissa (on muuten hieno levy) semmoinenkin yksityiskohta,että Rolling Stones-yhteyksistään tunnettu,aikansa arvostettu Rock-pianisti Nicky Hopkins olisi mukana jollain kappaleella?


*no ei ollut,tarkistin CD:stä.Ja sotken jotenkin asiat.Nicky Hopkins on kyllä kiertänyt suomessa AndyMcCoy&Dave Lindholm kombossa,mutta ei se Jose Bluesiin liity mitenkään.

Ja osin väärin muistin tuon LP/CD-asiankin.Jose Bluesista eteenpäin levyt julkaistiin myös CD:nä,mutta ei "30 vuotta levytyksiä" kirjassa (joka julkaistu Daven viisikymppisille 2002) sanota,etteikö niitä olisi julkaistu myös LP:nä.