Edellisten kanssa samoja ajatuksia ravitaviksella. Itse luen vaikkapa HU:sta aina ensimmäisenä Kuukauden hevonen -tyyppiset jutut, joissa esiin pääsevät itse hevoset ja tarinat niidet taustalla. Kisasuoritus (johon peli perustuu) on se kahden minuutin mittainen raapaisu hevosen nykykuntoa.. Itseäni kiinnostaa enemmän se, kuinka nykytilaan on päästy. Mitä ongelmia, mitä ratkaisuja. Millaisia persoonia hevoset ovat. Kiinnostaa hevoset yksilöinä. No, minä en olekaan peluri.
Peli toki pyörittää ravitaloutta, mutta harmillisen paljon se myös määrää sitä, miten hevosia arvioidaan. Suosikin tulee voittaa, muuten se on aina pettymys. Pelisuosikin epäonnistuminen huomioidaan aina lehdistössäkin. Totosijan ulkopuolelle jääminen on sama kuin tippuisi Telluksen laidalta ulkoavaruuteen.
Toivoisin median huomioivan enemmän yksittäisiä hevosia. Melkein jokainen omistaja/valmentaja on valmiina kertomaan hevosensa tarinan ja millainen se on. Ja niitä juttuja ravi-ihmiset haluaa lukea. Niitä juttuja ne selittää toisilleen aina tavatessaan. Sille maailmalle lisää tilaa ja lisää sivuja lehtiin niin, että pelejäkään ei tarvitsisi tiputtaa pois.
Sama koskee muitakin medioita. Kunkkareiden alla oli tosi sympaattisia juttuja esim. Maiskauksen taustajoukoista, jotka olivan kokoontuneet aamukahville keräämään yhteishenkeä viikonlopun kisoihin - ja hevonen söi samasta pöydästä
Samoin minusta oli hienoa, kun PP hehkuttiin Vipotiinan voittoa ja kaikissa käänteissä nosti hevosen esiin ja kehui huippu-urheilijaksi. Monet ottaa esiin suvun, äidin tai isän kilpailupään, valmentajan kikat, ohjastajan pelisilmän tai omistajan pitkämielisyyden. Hevonen tekee kummiskin hommat ja hyvät hevoset tekee aina parhaansa. Arvostusta hevoselle medioissakin
Siitä Ravi Magazinestä sen verran, että Kunkkareista poistuessa se työnnettiin käteeni. Amatöörimäinen tuote. Mustavalkoiset sisäsivut, oikein huonolaatuinen kellanruskeasävyinen paperi, 50% tilasta oli varattu mainoksille, joita ei oltu saatukaan. Eli kolmasosa-puolet joka aukeamasta oli valkoista pintaa, ja parissa mainospaikassa luki VARATTU. Eli jos tuota keskeneräistä tekelettä jaettiin mainostarkoituksessa, niin metsään meni. Mitäs se olikaan per vuosi, oliko peräti yli 150 euroa - jos muista niin 186 /vuosi
Itselläni on joskus käynyt mielessä, että kun kerta seuraan oman kulmakuntani hevosten kisoja, voisi olla hauska alkaa kirjoittaa niiden pärjäämisistä paikallislehteen. Kiinnostaisikohan se ketään? Etelä-Karjalan suunnalla tuli vierailtua, ja siellä paikallislehdessä oli tämäntyyppisiä pikku-uutisia. Mukavia juttuja ne minusta oli - kertoivat ihan tavallisista hevosista, mutta kun pärjäsivät niin hehkutettiin sopivasti