Kateus - Suomalaisen raviharrastajan perisynti?
Tänään on nähty, kuten toiseen topiciin jo kirjoitin, erittäin hienoja esityksiä. Tänään on myös haukuttu monet hevoset, ohjastajat ja valmentajat maanrakoon eräällä / eräillä keskustelufoorumeilla. Eikä päivä sinänsä poikkea muista mitenkään, samaa suolaamista ja silkkaa provoilua näkee Joensuun iltaraveista aina Vermon suurkilpailuihin. Kysymys kuuluukin, miksi? Mikä saa ihmiset haukkumaan toisten hevoset, kaikki mahdolliset ohjastajat, ja vielä päälle mahdollisesti myös muut kirjoittajat?
Tämän päivän antiin kuuluvat mm. Aslakin haukkuminen (rajun juoksun jälkeen 2.) ja Paladin Novemberin haukkuminen kipeäksi ja valmentajanvaihdoksen puolesta huutelu (Terveydestä ei voi sanoa mitään, hevonen ravannut aina persoonallisesti (?), treenarin vaihdos tuskin olisi ratkaiseva tekijä temppuilun suhteen). Eiköhän Derby-sankaritar haukuta myös viimeistään illan aikana. Ja jos ei hevosta niin vähintään valmentaja.
Miksi on vaikea iloita menestyksestä? Heikot esitykset huomioidaan aina ja lyödään lyötyä, vrt. suomenhevosten ja kylmäveristen kohtaamiset, mutta mikäli tapahtuu jotain positiivista, siitäkin löydetään jotain pahaa.
Voiko taustalla olla muuta, kuin kateutta? Oma hevonen ei ole suurkilpailuainesta, vaan sillä tekee tiukkaa läpäistä edes koelähtö, lienee yleinen syy katkeruudelle. Tämäkö sitten oikeuttaa haukkumaan kaikki muut? En ymmärrä. Ehkä voisi vain katsoa peiliin ja miettiä mikä on mennyt pieleen.
Itse kyllä mielelläni iloitsen hienoista esityksistä, joita tänään tarjosivat mm. Photon ja Target Hoss. Toki on olemassa anti-suosikkeja, joiden menestys ei ehkä niin paljon riemua herätä
Mutta niiden kanssakin pitää vain elää, eikä olla heti huutelemassa törkeyksiä...
Toivotaan, että ht.netin ja ravia.fin ikävimmät lieveilmiöt eivät tänne rantaudu.
Tämän päivän antiin kuuluvat mm. Aslakin haukkuminen (rajun juoksun jälkeen 2.) ja Paladin Novemberin haukkuminen kipeäksi ja valmentajanvaihdoksen puolesta huutelu (Terveydestä ei voi sanoa mitään, hevonen ravannut aina persoonallisesti (?), treenarin vaihdos tuskin olisi ratkaiseva tekijä temppuilun suhteen). Eiköhän Derby-sankaritar haukuta myös viimeistään illan aikana. Ja jos ei hevosta niin vähintään valmentaja.
Miksi on vaikea iloita menestyksestä? Heikot esitykset huomioidaan aina ja lyödään lyötyä, vrt. suomenhevosten ja kylmäveristen kohtaamiset, mutta mikäli tapahtuu jotain positiivista, siitäkin löydetään jotain pahaa.
Voiko taustalla olla muuta, kuin kateutta? Oma hevonen ei ole suurkilpailuainesta, vaan sillä tekee tiukkaa läpäistä edes koelähtö, lienee yleinen syy katkeruudelle. Tämäkö sitten oikeuttaa haukkumaan kaikki muut? En ymmärrä. Ehkä voisi vain katsoa peiliin ja miettiä mikä on mennyt pieleen.
Itse kyllä mielelläni iloitsen hienoista esityksistä, joita tänään tarjosivat mm. Photon ja Target Hoss. Toki on olemassa anti-suosikkeja, joiden menestys ei ehkä niin paljon riemua herätä
Toivotaan, että ht.netin ja ravia.fin ikävimmät lieveilmiöt eivät tänne rantaudu.