Kirjoittaja nipa » 19. Loka 2009 14:15
Hauskoja ravikokemuksia mahtuu viidelle vuosikymmenelle pelimiehellekin aika lailla, vaikka ne eivät touhuamiseen hevosten kanssa liitykään. Niitä on mukavista lunastuksista, jutun tekemisestä ja turinoista hevosmiesten kanssa, vähän ravinaisistakin sen kummemmin yksilöimättä.
Pari hauskaa muistelusta minulla on pyhäisistä raviretkistä pienen tyttäreni kanssa. Nelivuotiaasta hän tykkäsi käydä raveissa, mitä ilmentää hyvin Forssan ravireissu 1970-luvulla. Silloin lähtöjä oli enemmän kuin tänään ja kun 14. lähtö tuli maaliin, sanoin tytölle: nyt lähdetään, mihin tyttö: ei isi vielä, katsotaan vielä pari lähtöä. Ravibussissa hän kuitenkin nukahti heti.
Toisen kerran olimme samoina vuosina Riihimäen raveissa, jolloin siihen aikaan sai mennä radan keskustaan nurmikolle. Tultuani ostamasta seuraavaan lähtöön lappua, tyttö haastatteli hevosten jaloittelualueen laidalla miestä hevosineen. Nämä olivat Timo Takkinen ja silloin nouseva ihmeruuna Olle. Tyttö tämän haastattelun perusteella sanoi Ollen olevan niin hyvän hevosen, että sitä on pelattava, mihin Takkisen Timokin myhäili.
Siinä Ollen lähdössä suomenhevosten ykkössarjassa juoksivat silloin myös Vonkaus ja Vieteri kuumimpina suosikkeina, joten kysäisin kumman kanssa on Ollea pelattava. Käsiohjelman luvun jälkeen löytyi tytölle kuitenkin pariksi Olle ja Lörö, jälkimmäinen varmaan puhtaasti nimen perusteella. Kun lähdin lapunostoon, tyttö evästi: ei sitten mitään kahden markan paria. Vitosella ostettiin ja maalikameran kuvan pitkällisen tutkinnan jälkeen pariksi julkistettiin: Olle-Lörö. Sillä sitten tuli liki puolenkuun tili.
Että tällaisiakin.