tallikahvio.foorumi.eu

Aina kun katsoo SH-lähtöjä niin vähintään yksi hevonen laukkaa, eräissä paikallisraveissa muistan jopa 6 hevosen alle kymmenestä laukanneen, vain kaksi taisi selvityä ilman laukkoja maaliin asti. Mikä tekee suomenhevosesta niin laukkaherkän? Tietysti jotku hevoset vaan ovat herkkiä esim. käskemiselle tai äänille tai hiekalle tms. Oma ruunani on ex-ravuri ja välillä ottaa ihan tolkuttomia ravipätkiä eikä laukkaa vaikka kuinka käskee, joskus taas saattaa ihan hölkkävauhdista heittää laukalle. Onko kellään mitään ideaa miksi näin on? Tokihan tätä ongelmaa esiintyy myös lv-puolella mutta sanoisin että enemmän laukkureita löytyy puteista?

Joku antakoot syvällisemmän vastauksen, mutta lämminverisiä on jalostettu ravureiksi huiman paljon pitempään kuin suomenhevosia, joten siinä on ainakin yksi selvä syy.

Ja tosiaan, näinkin voi käydä suomenhevosten nollasarjassa:

1 1 Henrin Pokeri A Niininen 2100:1 39,9x 84 250
hll 6 Tulisikko J Koppeli 2100:6 225
hlo1 3 Tähti-Unelma M Palm 2100:3 39,7x 61
hlo1 7 Petros T Okkolin 2120:1 36,6 12
hlo1 8 Velin Vilske Ju Kolkka 2120:2 37,1x 67
p 2 Ritikka Sak Mikkola 2100:2
p 4 Piesas-Verneri J Ruotsalainen 2100:4
p 5 Elekia Vei Korhonen 2100:5

Ruikonperä sen jo kiteyttikin. Suomenhevonen vielä 100 vuotta sitten veti tykkiä ja käänsi peltoa, lämminverisillä ajettiin silloin kilpaa, ja vielä paljon aikaisemminkin. Suomenhevosen raviurheiluhistoria on suhteellisen lyhyt, eikä rotu ole samalla tavalla ehtinyt kehittymään. Kyllä lämminverisetkin aikalailla rämpivät "aikojen alussa", nyt sanotaan viimeisen 10 vuoden aikana on kasvatuksen ja kaiken muunkin kehityksen tuloksena lämpösiltä tippunut suuria sekunteja ennätyksistä pois, ja mennään jo vauhteja joita kukaan ei joskus uskonut ravurin pystyvän menemään. Kenties suomenhevosella on sama edessä 10 tai 20 vuoden päästä?

Monethan sanovat, että jos suomenvarsa heti opettaessa ravaa, niin sillä pääsee jo pitkälle. Tämä pitää hyvin pitkälti kyllä paikkaansa. Pihlajan Aaroni taitaa olla tuorein esimerkki, Akseli muistaakseni sanoi ettei sen kanssa tarvinnut suuremmin taiteilla että sen raville sai, vaan ravisävel löytyi heti kun kärrit pisti perään. Valitettavan paljon suomenhevosissa on niitä, jotka eivät heti muista vetäävätkö sitä tykkiä vai hiittikärryjä, ja nämä sitten meneevät sitä omaa askellajiaan...

Itse laukkaan johtavat raviongelmat liittyvät yleensä rakenteellisiin juttuihin. Voisi verrata sitä, että mikä ero on hannover-ratsun ja lämminveriravurin rakenteella kun yrität koota lämminverisen piaffeen. Lämpösen rakenne ei vaan anna myöten koota sitä niin syvään muotoon että se piaffea pystyisi suorittamaan, toisin kuin vaikka juuri hannoverin joka on jalostettu nimenomaan tähän. Samantyylinen ero löytyy vielä suomenhevosen ja lämminverisen välillä, kaikki suomenhevosyksilöt eivät vain ole luotuja ravaamaan (ainakaan maksimivauhtia)

Mitä olen itse seuraillut suomenhevosen laukkaan johtavia seikkoja, on yksi ainakin usein takajalkojen liike. Monet suokit tuntuvat "hiihtävän", eli takajalat hipsuttelevat tosi matalalla, juuri ja juuri nousevat maanpinnasta. Siihen vielä kun etujalat nousevat korviin asti ja kaviot hakkaa kainaloihin niin soppa on valmis. Tietenkään kaikilla ei tätä ongelmaa ole, tässä on taas kuva toisesta ääripäästä : http://www.sukuposti.net/galleria.php?rotu=1&image=126333

Kyllä se on vaan silti niin, että lämminverinenkin osaa laukata. Yhtälailla niitä laukkoja on lämminveristen nollasarjoissa, kun suomenhevostenkin. Lämminverisillä ne vaan harvemmin johtuu ravista vaan yleensä muista häiriötekijöistä. Jos suomenhevosilta katsoo isompirahaisten lähtöjä, niin kyllä siellä se laukkamerkintöjen määrä tahtoo olla merkittävästi pienempi kuin nollasarjoissa. Ne jotka ravaa, nousee sarjoissa ylöspäin. Jyvät erottuvat akanoista. Ja tästä päästään taas alkupuolen kommenttiin; jos varsa ravaa heti opettaessa niin sillä pääsee jo tosi pitkälle.

Hyvin pitkälle komppaan edellisiä tässä laukka-asiassa.

Joillakin suomenhevosilla se ravi vaan kertakaikkiaan on sellaista, että sotii jo fysiikan lakeja vastaan jos sellaisella kovasti pääsee. Valitettavasti.

Olen seuraillut parin suomenhevosen kilpailemista, ongelmana selittämättömät, jatkuvat laukat. ELL ei löydä vikaa, eikä vika ole myöskään rakenteellinen. Päinvastoin, ulkonäkö on sitä, mitä suomenravurilta haetaan. Vauhtia löytyy pätkittäin kovastikin.

Missä se vika on? Pään ongelmat ovat tietenkin yleisiä - liian kovaa treenattu, liian monta starttia nuorena, liian kovia startteja, itsensä ylittämisiä. Syitähän voi olla vaikka mitä, mutta jos kilpailuttamisessa ja treenaamisessa on kaikki kunnossa?

Seuraavana lähtisin tutkimaan hevosen sukutaulua. Sieltä ensin emälinjalle ja käymään kilpailustatistiikkaa läpi hevonen hevoselta. Yllätys - sieltä löytyy hevosia, joilla on paljon laukkamerkintöjä ja repaleinen ura. Ja lmonella vieläpä lyhyt repaleinen ura.

Mutu-tuntumalla sanon, että on vaan periyttäjiä, joista laukkaherkkyys siirtyy eteenpäin. Eli nyt jos lähtisin sh-varsaa ostamaan, niin yksi seikka johon huomiota kiinnitän, on emälinjan ravivarmuus - tai sen puute. Tottakai varsan oman ravin ollessa sujuvaa ja eteenpäinvievää suvun laukkaherkkyys ei painottuisi niin paljon, mutta keskinkertaista ravia hölkkivällä varsalla sen merkitys taas kasvaisi. Ja vastaavasti isäorin jälkeläisnäytöt vaikuttaisivat asiaan...

Mielestäni usean suomenhevoskasvattajan tulisi miettiä sitä, minkälaisia emälinjoja ravihevoskasvatukseen käyttää.
Ei ne siitostammat kesken loppuisi, nythän niin kovasti huudellaan sen nopean kierron perään, joten innokkaimmat voisivat huippulahjakkaat ja -sukuiset tammansa astuttaa vaikka kolmivuotiaina ja jättää ajamatta kilpaa. Nämähän tuottaisivat sitten taas niitä uusia 3-vuotiaana astutettavia tammoja. Ja väkisin joukkoon osuisi radoillepääseviä orejakin.

Tässä yhteydessä ei tietenkään voi unohtaa ulkoisten tekijöiden merkitystä.

Kun lämminverisillä kilparavin opettaminen pohjautuu kellon tarkkaan aikatauluun, kestää olosuhteista riippuen 6-18 kuukautta ja vaatii ehkä satoja toistoja niin suomenhevoset on yleensä täysin oman onnensa nojassa. Tämä on varmasti hevosilla tapahtuvan kilpaurheilun parissa täysin ainutlaatuinen perinnne. Kenellekään ei tulisi varmasti mieleenkään vaatia este- tai kouluhevosilta kilpailusuorituksia säännöllisen epäsäännöllisen maantiellä tai heinäpellolla tapahtuneen kävelyttelyn perusteella.

Valuuttakramppi kirjoitti:Tässä yhteydessä ei tietenkään voi unohtaa ulkoisten tekijöiden merkitystä.

Omassa esimerkissäni lähdinkin liikkeelle siitä, että em. asiat ovat kunnossa. Onneksi suomenhevosiakin valmennetaan jo ihan tavoitteellisestikin ja ammattimaisin ottein. (ihan totta, olen nähnyt)

Mielenkiinnolla odottelen tulevia aikoja, kun ammattivalmentajien maksut ovat nousseet (nousupaineissa) ja monikin valitsee sitten sen halvemman, niin mihin suuntaan sitten mennäänkään....

Nytkin näkee (molemmissa roduissa) niin paljon eroja valmentamisen välillä, että joskus hirvittää. Jos ravia polkeva hevonen tulee pääjoukosta neljänneskierroksen jääneenä maaliin, niin huh huh

Joskus tuntuu, että enemmän saisivat puuttua tähän kilpailukunnottomuuteenkin raveissa...