Valuuttakramppi kirjoitti:Äänestin hartaan harkinnan jälkeen "ei".
Ruotsalaisten 2v satsausta seuranneena tulee aika helposti mieleen ettei nuorilla lämminverisillä kilpaileminen sovellu skandinaaviseen valmennuskulttuuriin. Osa on tuotu niin keskentekoisena kilpailemaan ettei siitä yksinkertaisesti voi seurata mitään hyvää.
Nuorten suomenhevosten valmentaminen taas ei tunnetusti kiinnosta erikoisen montaa vaikka aikaa on vuosi enemmän kuin lämminverisllä. Viime vuonna vain 8 3v suomenhevosta alitti 1.40-rajan voltista. Se on vähemmän kuin vuosiin vaikka kaukana vuosituhannen pohjanoteerauksista. Toki näin vähäisillä hevosmäärillä yksittäisten lähtöjen peruminen vaikuttaa tilastoihin eikä niitä voi lukea kuin "piru raamattua".
Komppaan Valuuttakramppia, vaikka en muista mitä äänestin vai äänestinkö mitään... sanoisin että varsoille (3-4v aloittelijat) pitäisi tarjota paljonkin lisää lähtöjä ja lisää hyväpalkintoisia nuorten sarjoja, mutta ei se 2v lisääntyvä kilpailuttaminen johda mihinkään raviurheilun nousuun jos ei laskuunkaan.
Kun 2v tilastoja katsoo, niin yllättävän harvasta 2v-tähdestä on kuultu nelivuotiaina tai sen jälkeen paljon mitään, muutamalle tammalle ainoa suurkilpailuvoitto tai ylipäätään mikään voitto on tullut tammojen 2v-suurkilpailusta (en muista mikä on palkinto näissä baby-kriteriumeissa vai mitä ne ovat, kai niitä voi suurkilpailuksi sanoa...). Harva varsa on 2-vuotiaana valmis kilpailemaan. On paljon niitäkin ihan huipputasolle nousseita, jotka aloittavat uransa vasta 3-vuotiskauden lopulla tai jopa vasta nelivuotiskaudella. Varmaan ihan hyvä, että 2v lähtöjä lisätään, kun kuitenkin on varsoja jotka ovat valmiita jo silloin, mutta ei niihin hirveästi kannattaisi vähistä palkintoresursseista satsata.
Sitten yleinen linjaveto: Raviurheilu kaipaa ennemmin kiintotähtiä, jotka kilpailevat vuodesta toiseen, eikä niinkään varsatähtiä. Varsatähdet eivät kiinnosta juurikaan urheiluyleisöä, eikä niitä raviaktiivien lisäksi muista monikaan parin vuoden päästä. Vaikkapa Isla J Braven, Keystone Patriotin, Hearts Lobellin, Friendly Facen tai vaikka Dennison Hanoverin muistaa joku sellainenkin joka raveja ei niin aktiivisesti seuraa - Patrikista, Kihin-Muistosta tai vaikkapa I.P.Sukkulasta puhumattakaan.
Varsatähdistä kaiken lisäksi suuri osa myydään suurellä todennäköisyydellä ulkomaille tai ainakin ne siirtyvät kilpailemaan ulkomaille. Pitkään kilpaillut valjakko jää parhaiten urheiluyleisön mieleen ja syntyy sellaisia tarinoita, jotka kiinnostavat suurta yleisöä. Jos "kierto nopeutuu" eli päästään jopa parin kolmen vuoden kilpailu-uriin, niin ei se ravien asemaa kohenna ollenkaan. Yhdysvalloissa tämä virhe pelkästään varsoihin panostamisessa myönnetään, kun ravit eivät ole saaneet yleisöä toivotulla tavalla.
On surullinen fakta, että hevonen jolla ei ole vaivaa, on huono. (Kati Lindsberg)