Airaksinen muistelee artikkelissa kuinka Olle Goop ja muutama muu otti kenkiä pois jo 70-luvulla, mutta siitä ei silloin puhuttu. Bo Takter taas teki samaa silloin 70-luvulla ja toi asian yleiseen tietoisuuteen ja sitten siitä tuli muoti. Niinpä Ruotsissa oppia saanut Airaksinen 80-luvun alussa Suomeen palattuaan herätti ihmetystä kun alkoi ajamaan startteja kengittä. "Rosimon Kari naureskeli mulle, että sun pitää treenata kovemmin, että ne hevoset jaksaa kantaa kenkänsä"
. Eli on ne ajat muuttuneet.Airaksinen korostaa, että suurin ero suorituksissa nähdään nimenomaan keväällä kun siirrytään talvibalanssista kengättömyyteen.
Risto muistuttaa, että Ruotsissa on menty jo liiallisuuksiin. "Hirveästi tulee laukkoja eka kurviin ja viimeiseen kurviin, kun kaikilla yritetään ajaa ilman kenkiä. Moni ei ymmärrä siitä mitään, kunhan vaan on kengät pois." "Tärkeintähän on se, että onko hevonen kunnossa ... hyvä hevonen menee kengät jalassakin".
Pientä kuittia lähtee Lähdekorven suuntaan: "Ei kenkiä viitsi paljon tuhannen euron ykkösestä ajettaessa pois ottaa, on siinä sen verran kauhea homma laittaa ne takaisin. Pitäisi Lähdekorvelle soittaa, että tulepas sä lyömään ne kengät takaisin. Hän aina kehuu lähetyksessä kuinka helppoa se on, kun lyö vaan samoihin naulanreikiin. Semmoset puhuu kuinka helppoa se on, jotka ei itse ole ikinä kengittänyt"
Suurimman edun saa Riston mukaan polviinsa lyöjä ja takajalkoihinsa osuva. Hän kertoo nähneensä hidastetun filmin, miten eri tavoin kengitetyn kavion askel toimii. "Se aukaisi silmät. Hokkikengällä askel töksähtää siihen paikkaan ja hevosen jalkaan kohdistuu valtava paine. Kengättä hevosen askel taas jatkuu, kun se vähäsen liukuu. Se on luonnollisempaa".
Eläinlääkäri Markku Elfving suhtautuu varovaisesti kengittä kilpailemiseen. "Dokumentoitu havainto on, että etujalkojen kavioluun murtumat ovat lisääntyneet jonkin verran kengittä ajamisen yhteydessä. --- Anturapinnan ja kannatinpinnan välille voi syntyä verenpurkaumia, jotka aiheuttavat tulehdusreaktioita ja voivat altistaa esimerkiksi kaviopaiseen synnylle. Huonolaatuisen kavioaineksen omaavat hevoset ovat riskiryhmä." Elfving korostaa, että monelle hevoselle kengät tuovat ravivarmuutta. Elfving silti muistuttaa, että kengittä kilpaileminen toki tuo myös hyvää tullessaan - eihän sitä muuten harrastettaisikaan. Sillä on myös positiivisa vaikutuksia jalkojen terveyteen, kun etupolviin lyönti vähenee. "Tärkeä pointti on, että kengittä kilpailemisesta hyötyy nimenomaan terve hevonen".
Hevoshieroja Tuula Pursiainen suhtautuu kengittä ajamiseen vielä varauksellisemmin. "Eräs tunnettu ravivalmentaja sanoi minulle, että jos jos hevonen menee hirvittävän paljon paremmin ilman kenkiä, niin silloin hänellä on huono kengitysseppä. --- Pitäisi istua alas ja miettiä, miksi balanssi ei ole kohdallaan kenkien kanssa. --- Sitä peruslähtökohtaa miksi se hevonen menee paremmin ilman kenkiä, sitä ei mietitä tarpeeksi." Pursiainen kritisoi etenkin nuorten hevosten kengittä ajoa: "Lahjakkaitten, hyvien hevosten kohdalla kengittä ajaessa voi nopeus kasvaa vähän liian suureksikin siihen nähden, mitä sen hevosen fysiikka olisi valmis vastaanottamaan."
Muitakin kommentteja asiasta oli, mutta tuossa tärkeimmät. Eli ammattilaiset suhtautuvat positiivisesti mutta varauksellisesti kengittä ajoon. Kaikille hevosille se ei vaan sovi yhtään, toisille taas sopii hienosti ainakin hetkellisesti.
Laitoin tiivistelmää jutusta, kun aihe niin tärkeä ja mielenkiintoinen - yllättävän harva täällä käsittääkseni lukee Hevosurheilua. Sellainen tuntuma muuten, että uuden päätoimittajan aikaan lehden taso lähtenyt heti nousuun.
Itse jos ravuria treenaisin ja ajaisin niin tekisin kengityksen erikseen treeniin ( Tukeva, jalka asennoille ja kaviolle sopiva kengitys malli)
Itse en kovin herkästi ilman kenkiä starttiin lähtisi ajamaan, kun ajatusmailmani pyrkii säästämään hevosen kavion kantoja.(jotka ovat kavion liikkeen ansiosta jatkuvasti kuluttavassa liikkeesä kenkää tai maaata vasten)
Kengitysopin kirja 2010 versio (Ruotsalaisesta aluperäisteoksesta suomentanut Lähdekorven Kari)