tallikahvio.foorumi.eu

Muilla osastoilla tätä aihetta onkin jonkin verran sivuttu. Suomella on aivan ainutlaatuisia etuja verrattuna kaikkiin muihin ravimaihin, jopa Ruotsiin jossa tosin ravien julkisuuskuva on selvästi Suomea parempi.

- Suomessa on raviurheilun harrastajia suhteellisesti eniten maailmassa.
- Suomessa on hevososaamista suhteellisesti eniten maailmassa.
- Suomessa on vahva perinne raviurheiluun
- Suomessa on kaksi vahvaa hevosrotua, mikä kompensoi tilannetta laskukausien hetkellä
- Suomessa tavallinenkin palkansaaja voi omistaa ravihevosen. Näin ei taida olla missään muualla, Ruotsissakin kulut paljon Suomea isommat (toki Suomessakin tilanne huonontuu koko ajan, kulut nousee, palkinnot ei).

Keski- ja Eteläeuroopassa raviurheilu on leimallisesti pienen rikkaan piirin laji. Silloin suhdanteiden muutos tappaa lajin nopeasti, kuten Italiasta ja Saksasta nähdään. Suomessa taas suuri osa harrastajista on tavallisia persaukisia. Aika moni on kyllä tavallistakin persaukisempi... Suomessa ajo ja valmennuslisenssejä on enemmän kuin missään muussa ravimaassa jo lukumäärällisestikin.

Raviurheilu ei kaadu siihen, että suurikin joukko ammattivalmentajia pistää pillit pussiin, mutta raviurheilu voi kaatua siihen, että tavallisten amatööriharrastajien määrä romahtaa.

Silti lajin julkisuuskuvan kannalta terävin huippu on tärkeä, nyt Brad De Veluwe/Tuomas Korvenoja/Ingmannien perhe on tuonut loistavaa mainosta lajille. On tärkeää, että voidaan taistella maailman huippuja vastaan, eikä vain omia vastaan. Ja tämä porukka tuo lähivuosina varmasti paljon lisää hyvää mainosta.

Pelirahan määrän säilyttäminen on suuri haaste. Uskon, että siinä onnistutaan joten kuten, vaikka tiukkaa varmasti tulee tekemään.

Uskon, että ennakkomaksullisten kisojen määrä tulee lisääntymään muissa kuin varsalähdöissä tyyliin "Jokimaa tekee tähtiä", tämän tyyppisiä kisoja tarvitaan lisää eri sarjojen hevosille. Tällaiset kompensoivat pieneneviä iltaravien palkintoja. Tärkeintä on, ettei T75 ja T65 tasolla leikata palkintoja yhtään, päinvastoin sinne lisää rahaa. Sitten ne 400 euron ravit voi ajaa vaikka 200 euron ykkösillä pisteenkeräys mielessä. Yhdet sellaiset ravit, joissa pieninkin palkinto olisi 1000 euroa pitäisi olla joka päivä. Eli hyvien hevosten ansiot eivät saa pienentyä, sen sijaan on ihan sama onko C-tason harrastehevosen vuositienestit 1000 euroa vai 500 euroa.

Samaa mieltä, että T75 ja T65- palkintotaso on vähintäänkin säilytettävä ja kahvipakettiraveja tulisi järjestää niille, jotka hakevat pisteitä tai kilpailevat vain harrastuksen vuoksi.

Ennakkomaksullisia kilpailuja tarvitaan lisää - varsinkin näin suomenhevosharrastajana koen, että nuorille sh-tammoille ei ole kilpailumahdollisuuksia tarpeeksi. Toki tavallisiin alokassarjoihin voi ilmoittaa, mutta pelkästään tammoille rajattuja on aivan liian vähän. Tammasarja 4-6 -vuotiaille löytyy, mutta mielestäni rajaus ei toimi. Itse ajaisin mieluummin vasta 6-vuotiaalla nelivuotiasta vastaan kuin päinvastoin, olkoonkin epäurheilijamaista

Nykyiset sarjamääritykset vähän niinkuin kannustavat aloittamaan tammalla vähän myöhemmin. Karu totuus on, että kyllä nuorten ikäluokkien oriit yleensä menevät paremmin kuin tammat. Ja nyt kun kaikki kovasti kannustavat tähän nopeaan kiertoon, niin tässä suhteessa taistellaan sitä vastaan.

Entäpä jos saataisiin ennakkomaksullisia tammasarjoja nuorille suomenhevosille? Maksettaisiinko näihin tammoja mukaan ja oikeasti treenattaisiin pitkäjännitteisesti niitä silmälläpitäen?
Itse tunnustaisin näin tekeväni. Jos oikeasti olisi mahdollisuus ajaa kunnon palkinnoista, olisin valmis siitä mahdollisuudesta maksamaan etukäteen. En tiedä olenko tyypillinen harrastaja, mutta minulle on tärkeää pitkäjännitteisyys ja tavoitteet.

Juu, nyt tietysti joku kirjoittaa, että kyllä niillä hyvillä tammoillla pärjää nuorten sarjoissakin ja tai normilähdöissä. Pärjää, mutta saataisiinko enemmän yrittäjiä ja tasaisemmat lähdöt? Kaikilla kun kuitenkaan ei ole niitä oriiden lyöjiä.

Mitä tulee kustannuksiin, ovat ne valitettavasti karkaamassa tavallisen harrajstajan käsistä silloin, kun hevonen syystä tai toisesta pidetään ammattitreenissä.
Helposti kulut ovat n. 1000 kuukaudessa. Itse olen maksanut viimeisimmän hankintani jälkeen valmennus- ja hoitomaksuja n. 11 000 e ja kaikkihan tietävät, että se on vasta alkua. Startille ei olla vielä päästy ja herra tietää, koska päästäänkään. Tuossa hinnassa eivät ole mukana ELL, varuste- yms. kulut. Ennakkomaksuja on maksettu Villiinmieheen, joten siihenkin on muutama kymppi mennyt. Edellisen tamman maksoin kannustuksen vuoksi kaikkiin mahdollisiin, mutta tämän kanssa olen säästänyt nekin rahat jatkuvasti kasvaneisiin ylläpitokuluihin.

Toisaalta, kun kustannukset ovat kovat, voisi ajatella, että se heikompi tamma-aines karsiutuisi aikaisemmassa vaiheessa pois radoilta? Kun ei vaan kannata pitää?
Voiko siitä pitkällä aikavälillä tulla notkahdus siitokseen käytettävien tammojen laadussa? Eli ihmiset hölmöyksissään siirtäisivät kaiken maailman mätöt pihan perille varsoja tekemään...

täytyy olla samaa mieltä kummankin kirjoittajan kanssa.Jokimaa tekee tähtiä-tyyliset ennakkomaksulliset kilpailut tulevat lisääntymään.olihan tänä vuonna jo tuo mikkelin 5-vuotis kilpailu joka taisi olla ennakkomaksullinen ja perinteisten ikäluokkakisojen ulkopuolinen vaikka "ikäluokka kisa" olikin.

Polkan ja Piinan kanssa täytyy olla samaa mieltä tuosta SH-tamma asiasta.Ei niitä yksinkertaisesti ole helppoa kilpailuihin tuoda.Tietysti jos sattuu oikein helmi yksilö,niin tottakai se rynnii sarjojen läpi oriita ja ruunia vastaankin.Mutta ns.normaali SH-tamma.Missäpä sitä juoksuttaa 4-5 vuotiaana?

polkka ja piina kirjoitti:Mitä tulee kustannuksiin, ovat ne valitettavasti karkaamassa tavallisen harrajstajan käsistä silloin, kun hevonen syystä tai toisesta pidetään ammattitreenissä.
Helposti kulut ovat n. 1000 kuukaudessa.

-ihan uteliaisuudesta kysyn kun tunnut jotain tietävän,että minkä hintaiseksi tulee pitää ihan puhtaasti harrastepohjalta "lemmikkihevosta" jota ei edes harkita ulkopuoliselle treenarille ja jolla kilpaillaan täysin harrastepohjalta ne harvoin kohdalle osuvat viimeiset rahasijat mielessä?
Tottakai tiedän suurinpiirtein alun kertaostosten hinnat(kärryt,kuljetuskalusto jne)mutta kuukausi kulungit vakuutuksineen,ruokineen ym?

Kaikki ravihevoset ovat harrastehevosia. Mistään päin maailmaa ei löydy ammattiomistajia eli ihmisiä, joille ravihevosten omistaminen olisi ainoa tulonlähde ja he sillä elättäisivät itsensä sekä perheensä.

Kyllä ravihevosen omistaminen on tavalliselle pulliaiselle mahdollista kaikkialla, mutta toki monessa maassa ei ole mahdollista pitää hevosta kaikken kalleimmilla valmentajilla.

Ennakkomaksulliset kilpailut eivät ole mikään ratkaisu, kun hevosenomistajat ne rahoittavat, niin silloin ne eivät lisää heidän tulojaan, vaan kyse on nollasummapelistä.

Brad De Veluwen saama julkisuus on tietenkin hienoa, mutta raviurheilun suosiossa ja rahavirroissa se ei ole näkynyt millään tavalla.

Itse olen aika skeptinen tulevaisuuden suhteen. Fintoton organisaatio on ylimitoitettu nykyiselle pelaajakunnalle, joten varmaan kaikki etäpeli tulee siirtymään nettiin. Nuoria miehiä laji ei kiinnosta, joten pikku hiljaa tästä tulee montenaisten ja ponityttöjen laji.

Olen huono vastaamaan Raahen Tiikerin kysymykseen kotona pidettävän hevosen kustannuksista, kun omassa pihassa noita on ollut viimeksi parikymmentä vuotta sitten. Olisiko täällä ketään asiantuntijaa vastaamaan?

Pidin omaani vajaa vuosi sitten täysihoitotallilla. Kuukausimaksu oli muistaakseni 320 sisältäen ALVin. Hintaan kuului perusruokinta, tarhaus ja tarvittaessa loimitus. Talli ei ollut uusi eikä kovin nykyaikainen, joten perustellusti hintakaan ei ollut kovin korkea. Toisaalta, mikäli tallinpitäjä oli yhtään oikein laskeskellut kustannuksia ja omalle työlleen sekä tilojen käytölle arvoa, voi tästä hinnasta päätellä jotain kuukausikustannuksista kotona. Tässä tapauksessa en usko, että tallinpitäjälle jäi juuri euroja investointeihin ja omien tilojen kehittämiseen.

Kotitallin kunto jo määrittelee kuluvia euroja. Valmiit, hyväkuntoiset ja uudehkot paikat syövät vähemmän ylläpitokunnostukseen käytettäviä euroja kuin vanhojen, jatkuvasti remonttia vaativien tilojen. Nehän kuitenkin pitää kotikuluihin laskea mukaan?

Vakuutuksista maksan tällä hetkellä n. 500 / vuosi. Sen lisäksi tulevat kuitenkin myös ELL kulut, joihin viimeisen vuoden aikana on mennyt terveen nuoren hevosen kanssa n. 400 . (rokotus, hampaiden tarkistukset/raspaukset, verikokeet, jalkojen kuvaukset ja taivutustutkimukset jne.) Näitä ELL kuluja ei vakuutuksiin tietysti saa, kun ovat tällaisia tutkimuksia ja perusterveydenhoitoa. Nyt itselle on tulossa todennäköisesti lisäksi useiden satojen ELL kulut, kun hevosesta löytyi ilmeisesti syntyperäinen vaiva, jonka mahdollista hoidon tarvetta/vaikutuksia suoritukseen vasta selvitellään.

Mikäli kotitreenari käy työssä kodin ulkopuolella päivisin, tulee kustannuksiin huomioida myös mahdolliset poissaolot työstä harrastuksen takia. Päiväaikaan hoidettavat klinikkakäynnit, hiitti-ja ravimatkat voivat joillekin aiheuttaa palkattomia poissaoloja työstä. Sekin on kulu.

Äkkiseltään kuitenkin sanoisin, että matkakuluissa säästää, jos on oma kuljetuskalusto olemassa. (en huomioi tässä trailerin hankintakustannuksia mukaan). Itse treenaillessani hoidettiin mm. hiitti- ja harjoitusravireissut kimppakyydein, joten bensakulut jaettiin. Ammattitreenari ottaa saman kilometritaksan, olipa kuljetettavia yksi tai useampia. Viimeaikoina kuljetuskustannukset ovat varmasti ammattitreenareilla nousseet tai ainakin nousupaineita on.

Myös penkkiraha peritään ammattitalleilla, vaikka ajettava olisi oma treenattava. Itseä tämä harmittaa edellisen hevosen treenarin kohdalla kovasti, koska varsalle rutiinin hakeminen raveista maksoi 25 /kerta ja matkakulut 30-100 päälle. Joskus jopa valjastusmaksu otettiin erikseen, jos en itse ollut paikalla. Ymmärrän, että ammattitaidosta pitää maksaa, mutta kyllä mielestäni ammattivalmentajan tulisi omia treenattaviaan ajaa ilman penkkirahaa. Siksikin, että omistajien hevosia ei pidä viedä raveihin mukaan vain matkakuluja paikkaamaan ja kuitata sen lisäksi vaivan palkkana 25 . Penkkirahan maksat tietenkin myös lainakuskille jos treenaat itse, mutta silloin näkisin sen enemmän ostopalvelun hankkimisena ja on oma valinta, milloin ja keneltä palvelun tilaa. Järkevällä ilmoittamisellakin voit pitää kuluja kurissa, eli täytehevosena hevostasi ei viedä toiselle puolelle suomea rutiinia hakemaan. Itse päätät missä ja minkälaisista rahoista lähdet ajattamaan.
Ravireissuille ei valmentajan kyytiin ei yleensä mahtunut, joten ajoimme myös omalla autollamme toiset bensat samaan reissuun. Itse omasi vieden maksat todennäköisesti vain yhdet.

Peruskengitys ja vuolut ammattilaisella on kuulunut aina maksuun, joten niistä ei ole tullut ylimääräisiä kuluja. Samoin on säästetty varusteissa, koska emme ole hevoselle ammattitreeniin antaneet mukaan kuin pakolliset eli loimet ja riimut.
Kotona pitää kuluihin huomioida myös kengitysmaksut. Joillain paikkakunnilla hyvän kengittäjän saaminen voi olla vaikeaa ja hintaerojakin on melkoisesti.

Kulujen selvittäminen ei ole näköjään helppoa ja vertailu vielä vaikeampaa, kun alkaa näitä kaikenmaailman kustannuseriä tulla mieleen.
Toisaalta, harrastukset maksaa. Raviurheilu on sikäli erilainen harrastus, että siinä voi joskus tienatakin jotain. Harva maratoonia tai jalkapalloa harrastava pääsee koskaan edes kilpailemaan rahasta .

Tämä kirjoitus meni nyt vähän ohi alkuperäisen aiheen, mutta toinpahan esille yhden harrastelijan kokemuksia kustannusten muodostumisesta.

Ennakkomaksulliset kilpailut eivät ole mikään ratkaisu, kun hevosenomistajat ne rahoittavat, niin silloin ne eivät lisää heidän tulojaan, vaan kyse on nollasummapelistä.

Olen vähän samaa ja vähän eri mieltä
Ei varmasti ole yksinään mikään ratkaisu, mutta voisi olla osaltaan yksi toimenpide kohti kilpailumahdollisuuksien ja palkintotason parantamista. Rahaa kerätään yhteiseen pottiin, josta jotkut onnelliset (tässä tapauksessa nopeat ja hyvät) saavat siivunsa. Mutta kaikilla on mahdollisuus päästä yrittämään omaa siivuaan. Tämähän on ennekkomaksullisten pelin henki.

Organisaatioiden keventämismahdollisuudet sekä Hippoksella että Fintotolla olisi myös selvitettävä. Yleensä ainakin yksityisten yritysten puolella kevennysmahdollisuuksia on aina, jos vaakakupissa on talous

Örjan Hampparsson kirjoitti:Kaikki ravihevoset ovat harrastehevosia. Mistään päin maailmaa ei löydy ammattiomistajia eli ihmisiä, joille ravihevosten omistaminen olisi ainoa tulonlähde ja he sillä elättäisivät itsensä sekä perheensä.

-määrittää ainoana tulonlähteenä oleminen ammattimaisuuden?Onko monelle ihmiselle siivous tai vaikka postinjako joita joutuu tekemään lisätyöksi päätyön päälle HARRASTUKSIA?
Minun mielestä tulotaso tai varsinkaan se,että elättääkö nimenomaan sillä yhdellä työllä itsensä ja perheensä ei määritä "ammattilaisuutta" vaan toiminnan tavoitteellisuus,toimintatapa ja se,että kyseisenlaisella työllä on mahdollisuus tienata koko elantonsa.

Jos otetaan esimerkki ihmisurheilupuolelta,niin voi käydä niin,että yksittäinen urheilija menettää omien sosiaalisten onelmiensa(ihmissuhteet,kaunat median suuntaan ym)takia kaikki sponsorinsa yhdessä yössä,mutta voi silti jatkaa harjoittelua samaan tapaan kuin teki "spnsoroituna ammattilaisenakin".Tämä on mahdollista omien säästöjen ja vaikka kesken olevien valmentajasopimusten myötä.Onko urheilija siis harrastelija/amatööri tuon yhden yön(jolloin menetti sponsorinsa)jälkeen kun ei enää saa toiminnastaan,joka sikäli on samalla tasolla kuin ennenkin,vaan tekee sitä ilman mitään tuloja?

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------



polkalta ja piinalta aika ansiokas selvitys kuluista!
Mitä olen tuttujen ratsuhevosten hoitopaikoista kuullut,niin tuo sinun kokemasi 320 euroa kuukaudessa/täysihoitopaikka on täysin ilmaista ja tallin pitäjän täytyy toimia täysin ideologiselta pohjalta rakkaudesta eläimiin.

Sinänsähän hevost varmaan pärjää inhimmillisesti katsoen ränsistyneissä paikoissa(vanhat navetat,sähköttömyys,huonot pinnat,rämettynyt tallin ympäristö)kunhan perushoito vaan pelaa ja olot ja hoito ovat lajin vaatimat.Mutta sittenkin...ei tuosta hinnasta voi jäädä tekijälle juuri mitään käteen.

Halvimmat amatöörivalmentajat, joilla olen pitänyt hevosta, ovat ottaneet 400 euroa kuussa, pitäen sisällään kaiken. Ja 400:lla on oikeasti ihan hyviä amatöörejä, jotka pitävät vain yhtä tai kahta vierasta eivätkä edes joudu alveja perimään/tilittämään toiminnan pienuuden vuoksi. Mutta ei siitä kyllä paljon taida käteen jäädä, ehkä vähän säästävät omien ruokakuluissa ja muissa.

Ammattilaisissa on suuria eroja hinnoissa, eikä hinta ja laatu kohtaa läheskään aina. Lähes tonnin kuussa voi maksaa hevosensa seisottamisesta ja 600-700:lla voit saada laadukasta ja yksilöllistä valmennusta. Toisilla valmentajilla myös lisätään kaikesta mahdollisesta hirveät summat laskuihin, aina on hirveästi extraa joka laskussa(näin olen kuullut, itsellä ei kokemusta...) Sen sijaan monella valmentajalla tuohon perusmaksuun ei tule juuri koskaan mitään lisää, useimmat eivät kehtaa laskuttaa edes "erikoiskengityksistä" vaikka niin saisivat tehdä, mielestäni on rehtiä että eivät niistä laskuta kun kengät kuitenkin osaavat itse lyödä jalkaan ja kengitys kuitenkin kuuluu hintaan. Korkeintaan sitten kenkien hinnan saisi laskuttaa, mutta ei ne laskuta monet sitäkään vaikka kehottaisi niin tekemään. Ja rehdillä valmentajalla matolääke maksaa (lääkkeestä riippuen...) reilun kympin, perusloimi reilut 20 euroa ja riimu vitosen. Mutta kuulemma on jossain maksettu 4 kertaa enemmän. Mutta paljon kuulee puheita, joissa muutamat ammattilaiset laskuttavat ihan kaikesta ja paljon ja harvoin lasku on silloin sitä kuukausimaksua vaan paljon enemmän.

Jos hevonen siirretään paikasta toiseen, niin aina löytyy joku joka raveihin mennessään sen nappaa kyytiin ja on tyytyväinen kun isketään vaikkapa 50 euroa kouraan. Ihan älytöntä olisi sama reissu tehdä 200-300 eurolla ja kujetusfirmalla. Eikä siinä edes lakia rikota, vaikka varmaan joku tiukkapipo (yleensä valmentajan tai kuljetusfirman pitäjän vaimo ) niin voisi saivarrellakin. Saa sitä kaverin hevosen kuskata ilman mitään helkkarin lupia ja lisenssejä. Asioita ei kannata tehdä vaikeasti ja kalliisti jos voi tehdä helpolla ja halvalla. Muuten tämä laji ei pysy pystyssä.

Eläinlääkäritaksoissa on hirveät erot, Leena Sinnemaa on ainakin hyvä ja edullinen eläinlääkäri Mikkelissä. Mulla oli puolet halvempi irtopalakuvaus kuin kaverilla etelämpänä... Vakuutuksia en ole juuri maksanut, melkein aina vahinkoja ei joudu yhtiö maksamaan, osaa ne ehdot niin taitavasti laatia, ei ne käytännössä mitään jalkavaivoja korvaa koskaan. Ikinä ei ole mikään tapaturma vaan aina rasituksesta johtuvaa, joten korvata ei tarvitse. Yleensäkin kaikki yleisimmät vaivat on ehdoissa aina rajattu pois. Ainoastaan olen maksanut satasen perusvakuutusta, ja senkin ajattelin lopettaa. Toki äkillinen iso leikkaus voi olla sellainen, esim. ähkyn vuoksi, jossa täydestä sairaskuluvakuutuksesta olisi hyötyä.

Monesta asiasta kannattaa säästää, halvalla voi saada hyvää ja kalliilla paskaa. Tietyistä asioista sitten ei pidä säästää, yksi sellainen on hevosten hammashoito, satasen vuosisäästöllä voi tulla iso vahinko. Ja muidenkin persaukistenkin kannattaa ryhtyä hevosenomistajiksi, muutenhan meillä olisi hevosia se 90% vähemmän jos vaan ne rikkaat omistaisi niitä hevosia... Tämä juuri Suomen etu ja erikoisuus raviurheilun kartalla.

-määrittää ainoana tulonlähteenä oleminen ammattimaisuuden?Onko monelle ihmiselle siivous tai vaikka postinjako joita joutuu tekemään lisätyöksi päätyön päälle HARRASTUKSIA?
Minun mielestä tulotaso tai varsinkaan se,että elättääkö nimenomaan sillä yhdellä työllä itsensä ja perheensä ei määritä "ammattilaisuutta" vaan toiminnan tavoitteellisuus,toimintatapa ja se,että kyseisenlaisella työllä on mahdollisuus tienata koko elantonsa.

Ammatti on se pääelinkeino, jolla elättää itsensä, ja sivuelinkeinosta, joka tuottaa voittoa, voi sitten sanoa, että on puoliammattilainen.

Jos otetaan esimerkki ihmisurheilupuolelta,niin voi käydä niin,että yksittäinen urheilija menettää omien sosiaalisten onelmiensa(ihmissuhteet,kaunat median suuntaan ym)takia kaikki sponsorinsa yhdessä yössä,mutta voi silti jatkaa harjoittelua samaan tapaan kuin teki "spnsoroituna ammattilaisenakin".Tämä on mahdollista omien säästöjen ja vaikka kesken olevien valmentajasopimusten myötä.Onko urheilija siis harrastelija/amatööri tuon yhden yön(jolloin menetti sponsorinsa)jälkeen kun ei enää saa toiminnastaan,joka sikäli on samalla tasolla kuin ennenkin,vaan tekee sitä ilman mitään tuloja?

Kaikki liiketoiminta tuottaa välillä tappiota, joten ei sitä yhdessä yössä harrastajaksi tipahda. Eikä yhdessä yössä tule ammattilaiseksi, vaikka toiminta hetkellisesti tuottaisi voittoa. Kyse on siitä, että tuottaako toiminta pitemmän päälle voittoa vai tappiota.

En ymmärrä, mitä häpeällistä noissa harrastaja- ja amatööri-sanoissa on. Kyllä minä voin ihan rehellisesti myöntää, että olen harrastaja tai amatööri. Ei se silti tarkoita, ettenkö pyrkisi hankkimaan mahdollisimman hyvää hevosta ja sillä pyrkimään mahdollisimman hyvään urheilulliseen tulokseen.

ei sanoissa harrastaja ja amatööri ole mitään häpeällistä.
Kyseenalaistan vain jyrkkää rajausta siihen,että AMMATTILAISUUS määrittyy tulotason ja sen kautta,että nimenomaisella toiminnalla elättää itsensä ja perheensä.
Jos mennään esimerkissä vielä astetta pidemmälle ja kuvitellaan ihminen joka jakaa postia 5 päivänä viikossa 2 tuntia kerrallaan(tuo toiminta ei elätä häntä) ja lisäksi tekee siivouskeikkoja joista kertyy tuloja yhtä paljon kuin postin jaosta(eli sekään ei yksinään elättäisi häntä).Noilla kahden työn tulolla hän elättää itsensä nipin napin.Miten hänen statuksensa määritellään?Onko hänellä kaksi harrastusta,mutta ei yhtään ammattia joilla hän itsensä elättää?

Eli olen edelleen sitä mieltä,että ammattimaisuus ei määrity pelkästään tulotasolla.Edelleen verraten vaikka hankalan maineessa olevaan yksilöurheilijaan joka ei saa ikinä yhtään sponsoria,mutta kykenee omilla säästöillään valmentautumaan maailman kärkitasolla....mielestäni hän on ammattilainen,vaikka kilpailuista saadut tulot eivät riittäisi tuomaan plus merkkistä tulosta viivan alle.Tosin harvassa lajissa palkintorahat ovat niin pienet,että maailman huipulla ei jäisi viivan alle plus-merkkistä tulosta.


---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

En nyt jaksa tästä enempää vääntää, kun meidän kummankaan mielipiteellä ei ole merkitystä, koska verottaja on se, joka määrittelee mikä on ansiotoimintaa ja mikä on harrastustoimintaa.

polkka ja piina kirjoitti:Myös penkkiraha peritään ammattitalleilla, vaikka ajettava olisi oma treenattava. Itseä tämä harmittaa edellisen hevosen treenarin kohdalla kovasti, koska varsalle rutiinin hakeminen raveista maksoi 25 /kerta ja matkakulut 30-100 päälle. Joskus jopa valjastusmaksu otettiin erikseen, jos en itse ollut paikalla. Ymmärrän, että ammattitaidosta pitää maksaa, mutta kyllä mielestäni ammattivalmentajan tulisi omia treenattaviaan ajaa ilman penkkirahaa. Siksikin, että omistajien hevosia ei pidä viedä raveihin mukaan vain matkakuluja paikkaamaan ja kuitata sen lisäksi vaivan palkkana 25 . Penkkirahan maksat tietenkin myös lainakuskille jos treenaat itse, mutta silloin näkisin sen enemmän ostopalvelun hankkimisena ja on oma valinta, milloin ja keneltä palvelun tilaa.

Kaveri otti tiukasti yhteen, mielestäni syystäkin, tästä aiheesta nimeltämainitsemattoman ammattivalmentajan kanssa. Sanoi maksavansa penkkirahan vain mikäli saa itse valita kuskin "ja se on sitten Teivainen". Treenari äkytteli aikansa mutta suostui lopulta ajamaan valmennettavaansa ilman penkkirahaa. Silloin kun meillä oli heppa ammattitreenissä, ei valmentaja laskuttanut penkkirahaa.

Juuri näin sen pitää mielestäni mennä, treenari ajaa pelkillä prosenteilla. Jos penkkirahaa maksetaan, niin maksaja kyllä päättää kuka ajaa.

Pahimmillaan olen maksanut valmentajalle valjastusrahaa 25 euroa ja prosentit valmentajalle 7,5%. Lisäksi maksoin kuskille 15% ja penkkirahan. Jotkut kuskit neuvottelivat prosenteista, useimmat eivät. Kyllä siinä sellainen tunne tuli, että lompakko saa olla levällään suuntaan jos toiseenkin, mutta että hevonen edes tienaisi omat kauransa, olisi vaatinut huomattavia voittosummia per kk.

Jos ajatellaan, että omistaa esim. suomenhevosen, joka syystä tai toisesta ei ikäluokkakilpailuihin ehdi, niin on se vaan tosi vaikeaa saada sillä edes vuositasolla kulujaan pois näillä palkinnoilla. Aika paljon saa startteja juosta tonnin ykkösillä, että saa kasaan sen 15000-20000 euroa vuositasolla valmennuksessa olevasta hevosesta, ja silloinkin ollaan vasta omillaan. Ja 6-vuotiaaksi on jo tullut kuluja tavattoman iso raha.

Itsellä kun ei omaa tallia ole, hevoset ovat valmennuksessa oli tauolla tai ei ja hinta on sama koko ajan valmentajalla, ei helpotusta ole tiedossa missään vaiheessa hevosen uraa. En oikein enää keksi miten tällä yhtälöllä pääsisi edes 0-tulokseen, ellei tosiaan omista ikäluokkatähteä. Jep, harrastus maksaa. Mutta kun siihen menee kerrostalo-osakkeen verran rahaa per vuosi, on tämä jo ihan muuta kuin 'vain' harrastusta...

Stayer kirjoitti:Pahimmillaan olen maksanut valmentajalle valjastusrahaa 25 euroa ja prosentit valmentajalle 7,5%. Lisäksi maksoin kuskille 15% ja penkkirahan. Jotkut kuskit neuvottelivat prosenteista, useimmat eivät. Kyllä siinä sellainen tunne tuli, että lompakko saa olla levällään suuntaan jos toiseenkin, mutta että hevonen edes tienaisi omat kauransa, olisi vaatinut huomattavia voittosummia per kk.

Itsellä kun ei omaa tallia ole, hevoset ovat valmennuksessa oli tauolla tai ei ja hinta on sama koko ajan valmentajalla, ei helpotusta ole tiedossa missään vaiheessa hevosen uraa. En oikein enää keksi miten tällä yhtälöllä pääsisi edes 0-tulokseen, ellei tosiaan omista ikäluokkatähteä. Jep, harrastus maksaa. Mutta kun siihen menee kerrostalo-osakkeen verran rahaa per vuosi, on tämä jo ihan muuta kuin 'vain' harrastusta...

On ihan törkeän paljon, että 7,5% valmentajalle ja sitten 15% kuskille + penkkiraha. Ja vielä valmentajalle valjastusraha ... Tuo valmentaja pitää kiertää ja kaukaa, kuka sitten kyseessä onkin. Vahva epäilys kyllä on, mutta en viitsi nimiä tänne laittaa. Tietääkseni useat valmentajat (jotka eivät yleensä aja itse kilpaa) ovat neuvotelleet prosentit kuskin kanssa, eiköhän useimmat kuskit vie ammattivalmentajan hevosesta vain 5% tai korkeintaan 10% palkkion, valmentaja saa loput, kaikki palkkiot yhteensä se 15%. Tuon 7,5% valmentajalle ja 15% kuskille ymmärrän vain siinä tapauksessa, että kyseessä amatöörivalmentaja joka valmentaa "kaverihintaan" 300-400 eurolla kuussa ja haluaa ymmärrettävästi osuuden menestyksestä.

Itselle on myös kertynyt puolivahingossa kaksi omaa hevosta, omaa tallia ei ole myöskään, joten ei tarvitse miettiä mihin rahat käyttää... toinen on noista liikaa, mutta ei malta luopua kummastakaan, kun molemmista pieniä odotuksia sitten ENSI vuonna . Nämä kortit katsotaan, vaikka pieleen menisikin eli vuosi sinnitellään vielä kahden hevosen kanssa.

Yritän koko ajan pitää takataskussa hyviä amatöörejä, jotka valmentavat 350-450:lla kuussa. Jos hevonen on vaikka toipumassa jännevammasta, niin kannattaa viedä tällaiselle halvalle amatöörille toipumaan. Saa melko varmasti paremman hoidon kuin ammattitallissa ja vielä puoleen hintaan. Jos tallipaikka tällaisen siirtymän vuoksi menee alta, niin ei mahda suuri harmi olla, tällä hetkellä hyvälle hevoselle on aina tilaa lähes kaikilla valmentajilla ja monella hyvällä valmentajalla krooninen hevospula. Paras amatöörivalmentajalöytö tuli aikoinaan ht.netistä, kun kyselin siellä kuka valmentaisi halvalla. Paljon tuli tarjokkaita ja moni hyviä. Tälläkin palstalla on kirjoittajissa valmentajia, jotka valmentaa noin 500:lla kuussa ja uskoisin että hyviä paikkoja kyseessä.

Eihän tämä vain harrastusta ole, vaan jonkinlaista hulluutta...

Masa V kirjoitti:Eihän tämä vain harrastusta ole, vaan jonkinlaista hulluutta...

Joskus tulee mieleen, että jokohan tämä on itselläkin lipsahtanut pakkomielteen puolelle..

Italian raviurheilu käy lopun edellä.
Tällä hetkellä suurimmat radat Milano,Rooma, Napoli, Padova ja Bologna ovat kiinni. Lisäksi kun kansantalous on käytännössä konkurssissa ja raviratojen tilalle on pitkälle vietyjä suunnitelmia jalkapallostadioneista sellaista tekijää ei enää löydy joka Italian raviurheilun pelastaisi.

Mistähän tuommoinen tieto on peräisin? Löysyin Uniren sivuilta vain tämän uutisen, että Milano ja Napoli ovat keskeyttäneet toimintansa, joten Aversa, Torino ja Rooma ajavat tammikuussa lisäpäiviä.

http://www.unire.gov.it/index.php/ita/News-Assi?article_id=8383

Yksi päivä takana Ruotsin 65-peliä ja sen yhden päivän perusteella päätös avata 65 vaikuttaa oikein onnistuneelta. Nimittäin tuo ei syönyt eilen Kouvolan vaihtoa ollenkaan. T5-vaihto oli samoissa lukemissa kuin viikko sitten ja kokonaisvaihtokin oli aikalailla samoissa. Viikko sitten ajettiin vain 2 lähtöä enemmän, joten vaikea vertailla tuota kokonaisvaihtoa.

Siitä, paljonko Suomesta eilen pelattiin 65:sta Åbyyn ei ole tietoa, mutta varmasti sitä jonkun verran tehtiin. Yhden päivän perusteella vaikuttaisi, että tuo Ruotsiin menevä osuus on todellakin vain extraa Suomen pelien päälle. Ei niin, että se on Suomesta pois. Jos näin on myös vastaisuudessa, 65 tullee olemaan auki Ruotsiin koko vuoden. Joka on erittäin hyvä asia, jos sieltä saadaan raavittua kasaan lisää rahaa Suomen raviurheilulle. Ruotsin V75:sen ja V86:sen kanssa olisin ehkä vähän varovaisempi, mutta varmasti keskustelu niidenkin aukaisemisesta jollain aikavälillä käydään.

Mihinhän ketjuun tästä laittaisi. Ehkäpä tämä on paras, kun kai se raviurheilun tulevaisuudennäkymiä parantaa, kun pelieuroja ei valu ulkomaille...

Eli kun olen tuota Viron Totoa mainostanut niille, joita kiinnostaa Ruotsin V75 ja V86, niin tuli äsken juuri sähköpostia, jossa mainittiin, että Suomen asiakkaiden tilit suljetaan. Jotain siinä sanottiin muuttuneen, en ihan tarkalleen ottaen ymmärtänyt mitä. Tuliko joku lakimuutos tms. vai onko Fintotolta tullut noottia, en tiedä, mutta näin kuitenkin on. Eli pelimahdollisuus loppuu. Koko keissi vaikutti muutenkin ihan älyttömältä, nimittäin Fintotollahan pitäisi olla monopoli Suomessa hevospeleihin ja ei esimerkiksi ATG:llekään pysty Suomesta tiliä avaamaan, mutta Viroon pystyi. No, nyt kuitenkin pelimahdollisuus on loppu ja that's it. Ehkä hyvä näin.

P.S. Sain muuten ne rahat, vaikka niitä kauan joutui odottelemaan

Touho kirjoitti:Mihinhän ketjuun tästä laittaisi. Ehkäpä tämä on paras, kun kai se raviurheilun tulevaisuudennäkymiä parantaa, kun pelieuroja ei valu ulkomaille...

Eli kun olen tuota Viron Totoa mainostanut niille, joita kiinnostaa Ruotsin V75 ja V86, niin tuli äsken juuri sähköpostia, jossa mainittiin, että Suomen asiakkaiden tilit suljetaan. Jotain siinä sanottiin muuttuneen, en ihan tarkalleen ottaen ymmärtänyt mitä. Tuliko joku lakimuutos tms. vai onko Fintotolta tullut noottia, en tiedä, mutta näin kuitenkin on. Eli pelimahdollisuus loppuu. Koko keissi vaikutti muutenkin ihan älyttömältä, nimittäin Fintotollahan pitäisi olla monopoli Suomessa hevospeleihin ja ei esimerkiksi ATG:llekään pysty Suomesta tiliä avaamaan, mutta Viroon pystyi. No, nyt kuitenkin pelimahdollisuus on loppu ja that's it. Ehkä hyvä näin.

P.S. Sain muuten ne rahat, vaikka niitä kauan joutui odottelemaan

Perhana, taas ovat Fintoton miehet lukeneet näitä keskusteluja täällä ja ryhtyneet toimiin...

Yleisellä tasolla voi todeta, että lämminveristen hinnat ovat aivan katastrofaalisella tasolla. Loppusyksystä ja alkutalvesta on viime vuosina muutenkin ollut alemyynnit, mutta nyt ollaan vielä vuodentakaisestakin tultu 50% alas. Siis koskien heikkoja ja keskinkertaisia hevosia.

Ihan siedettäviä iltaraveissa rahoille ja totoon riittäviä hevosia myydään tonnilla tai vähän yli. 3-5t näistä olisi pitänyt joku aika sitten maksaa.
Keskinkertaisen sukuisia varsoja kohtuuhyvillä emälinjoilla myydään tonnilla tai jopa reilusti alle.

Luulen, että vain kalleimmat ovat säilyttäneet hintansa jos edes nekään.

Suomenhevospuolella menee edelleen selvästi paremmin.

Kun ihmisiltä työ loppuu tai palkka alenee, on selvää että 300-1200 euroa kuukaudessa vievä kuluerä kannattaa myydä. Hevosenlihaa on tarjolla paljon lähitulevaisuudessa. Ja erittäin moni tamma jää astuttamatta. Oriinpito ei kannata entiseen malliin sekään. Positiivista on sentään se, että moni huono tamma jää astuttamatta.

Oikeastaan ainoa homma joka raveissa kannattaa ja hyvin kannattaakin on lainaohjastan homma.

Silti tämäkin kova valmentajien, kasvattajien ja omistajien karsinta ei tule romahduttamaan Suomen raviurheilua. Amatöörit jaksavat harrastaa, vaikka tappiolle meneekin, ja moni heistä Suomessa pärjääkin ammattilaisia paremmin. Lisäksi parhaat ja kalleimmat hevoset säilyttävät asemansa, niiden pitäminen voi kannattaa yhä. Ison rahan perässä voi huipulla lähteä myös muuallekin kilpailemaan.