Tämän päivän antiin kuuluvat mm. Aslakin haukkuminen (rajun juoksun jälkeen 2.) ja Paladin Novemberin haukkuminen kipeäksi ja valmentajanvaihdoksen puolesta huutelu (Terveydestä ei voi sanoa mitään, hevonen ravannut aina persoonallisesti (?), treenarin vaihdos tuskin olisi ratkaiseva tekijä temppuilun suhteen). Eiköhän Derby-sankaritar haukuta myös viimeistään illan aikana. Ja jos ei hevosta niin vähintään valmentaja.
Miksi on vaikea iloita menestyksestä? Heikot esitykset huomioidaan aina ja lyödään lyötyä, vrt. suomenhevosten ja kylmäveristen kohtaamiset, mutta mikäli tapahtuu jotain positiivista, siitäkin löydetään jotain pahaa.
Voiko taustalla olla muuta, kuin kateutta? Oma hevonen ei ole suurkilpailuainesta, vaan sillä tekee tiukkaa läpäistä edes koelähtö, lienee yleinen syy katkeruudelle. Tämäkö sitten oikeuttaa haukkumaan kaikki muut? En ymmärrä. Ehkä voisi vain katsoa peiliin ja miettiä mikä on mennyt pieleen.
Itse kyllä mielelläni iloitsen hienoista esityksistä, joita tänään tarjosivat mm. Photon ja Target Hoss. Toki on olemassa anti-suosikkeja, joiden menestys ei ehkä niin paljon riemua herätä
Mutta niiden kanssakin pitää vain elää, eikä olla heti huutelemassa törkeyksiä...Toivotaan, että ht.netin ja ravia.fin ikävimmät lieveilmiöt eivät tänne rantaudu.
. Eikä suinkaan lietsoa mitään kateutta. Samaa lajiahan tässä kaikki kuitenkin harrastaa.
molempiin voi tuoda omia ongelmiaan. En tiedä, tämä on vain arvaus ja tällainen heitto. Monen kohdalla myös ihan pelkkä nettiriippuvaisuuskin varmasti nostaa päätään ja sen elämän kaventuessa kommentit sitten alkavat mennä sellaisiksi, että on pakko vaan huudella sananvapaudesta - jotta voi unohtaa netiketin ja muut yleiset käyttäytymistavat. Ja ei sitä varmasti itse niin helposti edes huomaa, että on riippuvainen - puhumattakaan, että sitä kukaan itselleen haluaisi tunnustaa.
"En minä mutta ne muut..." Ei tietenkään voi tietää kuka on loanheittäjä ja kuka ei, mutta jo yleensä se, että mainitsee jonnekin joskus jotain kirjoittaneensa, saattaa saada naamat venähtämään.
