tallikahvio.foorumi.eu

Onkos muilla tälläsia "pöytälaatikko pelejä", eli jotakin tiettyä hevosta jota pelaa aina välillä ilman suurempia syitä, vaikka edelliset startit ei nappiin olis mennykkää?

Äkkiseltään omista tulee mieleen sh-ruuna Sundets Zeb ja lv-ruuna What a Jackpot. Molemmilla oon useita kertoja saanu kaksarin kautta hyviä kertoimia, joten nykyään pelaan lähes aina kun vaan huomaan että ko. hevonen ompi startissa. Pelisuosikeikshan nämä on jääny juuri niitten positiivisten pelikokemusten jälkeen Ja tuttujen hevosiaha sitä tulee aina pelattua välillä jos tietää että kunnossa ovat.

Jaa, tämäkö se on vastine termille pöytälaatikkopeli... itse kuvittelin, että se on veto, jota meinaa pelata jättäen sen silti väliin. Mutta asiaan. Oma totoaminen oikeastaan vaan perustuu "tipsipelaamiseen". Eli tiettyä hevosta vedetään aina kun muut asiat (lähtörata, vastus, kertoimet, kuski jne..) on otollisia. Oikeastaan muunlaisia pelejä ei tulekaan pelattua, kuin pitkään seurattua ja pelattua täkyhepoa. Valintaperusteet onkin sitten kaikkea muuta kuin järkevät, miellyttävä suku, sukua omille, hyvä valmentaja, kiva kuski ja mikä parasta, tietysti nimen mukaan! Joskus mielijohteesta tulee hakattua myös tyylikkäästi laitettua (valkoiset vermeet tai silkkinauhaa) hevosta. Ja kyllä, olen onnistunut totoamaan jopa muutaman vuoden voitollisesti

Joo, samoilla linjoilla edellisen kanssa, eli itse olen ymmärtänyt "pöytälaatikko-pelit" peleiksi, joita tekee seuraamisen vuoksi, mutta ei palauta niitä.

Mutta asiaan: on hevosia joita tulee seurattua tarkemmin ja niitä tulee usein pelattuakin. Useimmiten pelaamiselle on kuitenkin selkeä peruste: kun jotain hevosia seuraa tarkemmin, niin niistä löytyy helpommin ideoitakin. Näitä "suosikkihevosia" on niin monta, että en läheskään aina niitä pelaa, mutta melko usein kuitenkin.

Rahaa yli muiden on tuonut Vokke-Victor/Pekka Majoniemi Se on usein ollut suuryllättäjä ja usein päätynyt kaksariin. Muita vastaavia ovat esim. Vokkerin Lupaus ja Sirun Valpuriina, lämminverisistä huippuhevosista luottoa on kerännyt usein Photon.

Amatöörikuski rattailla tarkoittaa sitä, että hevosta pelataan liian vähän ja varmasti pitkässä juoksussa ovat jopa parempia pelikohteita kuin huippuammattilaisten hevoset - tosin amatöörejä on laidasta laitaan, tämä ei päde läheskään kaikkiin... Kuskeista isoimmat totovoitot Majoniemen ohella ovat tuoneet sellaiset nimet kuin Vesa Häkli (hevosina Pirpalina ja Tanimara) ja Raul Virolainen (olen pelannut ehkä 4 kertaa ja 2 kertaa tuloksena suurvoitto, toisella kerralla hyötyi pelaamattomalla hevosella kolarista ja toisella taas kärkikolmikko laukkasi maaliin tämän edellä... taitaa olla onnekas kuski ).

Ammattikuskeista keskimääräistä useammin tulee pelattua Pekka Korven, Juha Utalan ja Jarmo Saarelan ajamia hevosia.

Jostain syystä itsekin on tullut paljon pelattua tuota Vokke-Victoria, mutta liian usein on joutunut myös pettymään... Se onkin tyypillinen esimerkki hevosesta, joka onnistuu kykyihinsä nähden aivan liian harvoin ja usein miettii mitä tämäkin hevonen tekisi vaikka Teivaisella, mutta luupäisesti valmentaja ajaa itse.

Varmasti amatöörien hevoset maksavat totossa hyvin, mutta liian usein joutuisi ottamaan rauhoittavia jos näitä pelaisi hieman isommallakin panoksella, saati laittamaan varmaksi V-peleihin. Niin järkyttävän huonosti useimmat amatöörit ajavat varsinkin taktisesti, mutta toki poikkeuksiakin löytyy. Kuten mainitsemassasi Jäävin Helan tapauksessa huomataan niin kaikki taivaanmerkit oli oikeassa kohdassa, mutta mistä sitä etukäteen tietää koska näin on...

Masa V kirjoitti:Ammattikuskeista keskimääräistä useammin tulee pelattua Pekka Korven, Juha Utalan ja Jarmo Saarelan ajamia hevosia.

Muuten täysin sama, paitsi Jarmo Saarelan tilalla Harri Koivunen. Pidän Pekka Korpea jopa aliarvostettuna kuskina!

Ruikonperä kirjoitti:Pidän Pekka Korpea jopa aliarvostettuna kuskina!

Jep, tästä olen samaa mieltä. Pekkaan voi luottaa niin kuskina kuin valmentajana, tietää mitä tekee ja hevoset oikeaan aikaan kunnossa.

Ootte varmasti ihan oikeessa tuosta pöytälaatikko peli termistä joten muokkasin otsikkoa, jos se vähän ois tarkempi nytten

Ohjastajia tulee tietysti vähän katottua sen mukaan onko ammattimies hypänny rattaille, vaikka ei aina hyötyä olekaan. Teivaista ja Forssia en uskalla hirveenä pelata jos on laukkaherkkä hevonen ja toinen mitä kammoan on autolähtöjen ylipitkät kiihytykset joita voi vähän aavistella hevosten ja kuskien perusteella. Sitten taas ohjastajia joita tulee pelattua on Karit, Venäläinen ja Rosimo. Rosimo etenkin nyt kun on Suurosen kalustoa alla. Ennen myös Hakkarainen kuulu tähän sarjaan mutta nyt ajaa vähemmän joten jäänyt pienemmälle huomiolle.

minus kirjoitti:Teivaista ja Forssia en uskalla hirveenä pelata jos on laukkaherkkä hevonen ja toinen mitä kammoan on autolähtöjen ylipitkät kiihytykset joita voi vähän aavistella hevosten ja kuskien perusteella.

Teivaisesta olen kyllä eri mieltä laukkaherkkänä kuskina, sillä omasta mielestäni hän on mestari pitämään hevoset ravilla ja muistaakseni IS Veikkaajassakin oli joskus tutkittu tätä juttua ja Antin laukkaprosentit olivat huomattavan alhaiset. Sen sijaan Moilanen + hiemankin epävarma suomenhevonen niin laukka on tilattu Mutta nämäkin asiat ovat sellaisia, että jokaisella on vähän oma mielipide, eikä yksikään ole oikea tai väärä.

Noita ylipitkiä kiihdytyksiä näkee joka raveissa liian paljon ja sekös harmittaa, jos oma pelihevonen (ja sen kuski) on tyrinyt mahdollisuutensa jo avauspuolikkaan aikana. Mitä Ruotsin raveja olen seuraillut niin siellä ajetaan tasaisen kovaa läpi matkan, mutta täällä lähdetään nollanollaa ja loppu tullaan mitä jaksetaan. Onhan se selvää, että Suomen ajotapa on kuluttavampi kun hevosilla alkaa kiertää maitohaipot jo hyvissä ajoin. Kari Lähdekorpikin taisi jossain hyvin todeta, että Suomessa joka hevonen lähtee kovaa...

Yksi asia tuntuu kanssa olevan vieläkin valloillaan vaikka eletään 2010-lukua, nimittäin liian usein näkee, että ammattikuskit ajavat toisia kuskeja vastaan, vaikka pitäisi ajaa toisia hevosia vastaan. Hyvä esimerkki oli viime keskiviikkona kun Teivainen puolusti maratonmatkalla keulapaikkaa taukohevosella ja todella pessimisteillä valmentajakommenteilla lähteneellä Avantilla kakkossuosikki Ideal Frostia vastaan. Sitä vaan sattui ajamaan amatöörikuski niin keuloja ei tietenkään irronnut. Lopputulemana hevonen väsyi niin pahoin, että Teivainen oli pakotettu kääntämään sisäkentälle ettei ainakaan kolareita tule, mutta jäipähän ainakin amatöörin hevonenkin viimeiseksi...

Ruikonperä kirjoitti:

minus kirjoitti:Teivaista ja Forssia en uskalla hirveenä pelata jos on laukkaherkkä hevonen ja toinen mitä kammoan on autolähtöjen ylipitkät kiihytykset joita voi vähän aavistella hevosten ja kuskien perusteella.

Teivaisesta olen kyllä eri mieltä laukkaherkkänä kuskina, sillä omasta mielestäni hän on mestari pitämään hevoset ravilla ja muistaakseni IS Veikkaajassakin oli joskus tutkittu tätä juttua ja Antin laukkaprosentit olivat huomattavan alhaiset. Sen sijaan Moilanen + hiemankin epävarma suomenhevonen niin laukka on tilattu Mutta nämäkin asiat ovat sellaisia, että jokaisella on vähän oma mielipide, eikä yksikään ole oikea tai väärä.

Noita ylipitkiä kiihdytyksiä näkee joka raveissa liian paljon ja sekös harmittaa, jos oma pelihevonen (ja sen kuski) on tyrinyt mahdollisuutensa jo avauspuolikkaan aikana. Mitä Ruotsin raveja olen seuraillut niin siellä ajetaan tasaisen kovaa läpi matkan, mutta täällä lähdetään nollanollaa ja loppu tullaan mitä jaksetaan. Onhan se selvää, että Suomen ajotapa on kuluttavampi kun hevosilla alkaa kiertää maitohaipot jo hyvissä ajoin. Kari Lähdekorpikin taisi jossain hyvin todeta, että Suomessa joka hevonen lähtee kovaa...

Yksi asia tuntuu kanssa olevan vieläkin valloillaan vaikka eletään 2010-lukua, nimittäin liian usein näkee, että ammattikuskit ajavat toisia kuskeja vastaan, vaikka pitäisi ajaa toisia hevosia vastaan. Hyvä esimerkki oli viime keskiviikkona kun Teivainen puolusti maratonmatkalla keulapaikkaa taukohevosella ja todella pessimisteillä valmentajakommenteilla lähteneellä Avantilla kakkossuosikki Ideal Frostia vastaan. Sitä vaan sattui ajamaan amatöörikuski niin keuloja ei tietenkään irronnut. Lopputulemana hevonen väsyi niin pahoin, että Teivainen oli pakotettu kääntämään sisäkentälle ettei ainakaan kolareita tule, mutta jäipähän ainakin amatöörin hevonenkin viimeiseksi...

Teivaisesta olen samaa mieltä Ruikonperän kanssa, saa aika hyvin pysymään ravilla vaikeitakin tapauksia. Jostain syystä kuitenkin Weimar näyttänyt pysyneen Jaaralla paremmin ravilla. Moilasta sen sijaan en ole pitänyt laukkaherkkänä kuskina, luulen että vakioajettavissa vaan on muutama aika laukkaherkkä tapaus. Tosin muistan Moilasen mokanneen esim. Plantomilla vuosi tai pari sitten jonkun kerran. Tilastot hämäävät niin laukoissa kuin voittoprosenteissa, esimerkiksi Pertti Puikkonen ajaa paljon toimimattomia ja vaikeita hevosia, joita harva suostuu ajamaan. Sitten vaikkapa Arto Hammar (nyt on tullut seurattua kuskikisan myötä!) saattaa ajaa Forssan iltaraveissa kahdeksassa lähdössä, joista seitsemässä hevonen aivan toivoton tapaus ja viimeiset rahat vaatii kuskin 100% onnistumista.

Samaa mieltä tuosta havainnosta, että kovin usein Suomessa ajetaan kuskia eikä hevosta vastaan - jokunen kuukausi sitten esimerkiksi Mika Forss ihan toimittajallekin sanoi ajaneensa tarkoituksella Kari Venäläisen suosikkia vastaan, kun oli jäänyt edellisinä viikkoina niin monta kertaa tämän taakse pussiin (eri hevosilla tietenkin...). Ja yhtä lailla tietää etukäteen, että tietyt ammattikuskit aina luovuttavat hyville kavereilleen keulat, jos heillä on hyvä hevonen kisassa mukana.

Lainakuskeista mun mielestä Harri Koivunen on ehkä paras pitämään hevosia ravilla, kun vaikkapa Rydens Cindyllä taituroi. Suomenhevospuolella olen pitänyt Markku Hietasta sellaisena poppaukkona, joka pitää vaikeat tapaukset ravilla. Mutta nämä on aina mielipideasioita.