Joo, samoilla linjoilla edellisen kanssa, eli itse olen ymmärtänyt "pöytälaatikko-pelit" peleiksi, joita tekee seuraamisen vuoksi, mutta ei palauta niitä.
Mutta asiaan: on hevosia joita tulee seurattua tarkemmin ja niitä tulee usein pelattuakin. Useimmiten pelaamiselle on kuitenkin selkeä peruste: kun jotain hevosia seuraa tarkemmin, niin niistä löytyy helpommin ideoitakin. Näitä "suosikkihevosia" on niin monta, että en läheskään aina niitä pelaa, mutta melko usein kuitenkin.
Rahaa yli muiden on tuonut Vokke-Victor/Pekka Majoniemi Se on usein ollut suuryllättäjä ja usein päätynyt kaksariin. Muita vastaavia ovat esim. Vokkerin Lupaus ja Sirun Valpuriina, lämminverisistä huippuhevosista luottoa on kerännyt usein Photon.
Amatöörikuski rattailla tarkoittaa sitä, että hevosta pelataan liian vähän ja varmasti pitkässä juoksussa ovat jopa parempia pelikohteita kuin huippuammattilaisten hevoset - tosin amatöörejä on laidasta laitaan, tämä ei päde läheskään kaikkiin... Kuskeista isoimmat totovoitot Majoniemen ohella ovat tuoneet sellaiset nimet kuin Vesa Häkli (hevosina Pirpalina ja Tanimara) ja Raul Virolainen (olen pelannut ehkä 4 kertaa ja 2 kertaa tuloksena suurvoitto, toisella kerralla hyötyi pelaamattomalla hevosella kolarista ja toisella taas kärkikolmikko laukkasi maaliin tämän edellä... taitaa olla onnekas kuski
).
Ammattikuskeista keskimääräistä useammin tulee pelattua Pekka Korven, Juha Utalan ja Jarmo Saarelan ajamia hevosia.
On surullinen fakta, että hevonen jolla ei ole vaivaa, on huono. (Kati Lindsberg)