tallikahvio.foorumi.eu

Hei pelimies, miten valitset hevoset, joita pelaat?

Edellisten juoksujen perusteella?
Menneisyyden perusteella "ollut joskus hyvä hevonen"?
Joku suosikki, jota pelaat aina?
Kertoimien perusteella?

Vai nämä kaikki yhdessä? Mikä pelimuoto on mieluisin ja miksi?

Itse en pelaa ainakaan suurien voittojen toivossa, tulee pelailtua hupimielellä kunnon nappikauppaa eli euron sijoja hevosille, joilla on kertoimet kohdallaan ja jotka omassa mielessä luokittelen ko. lähtöön hyviksi hevosiksi. Joskus voittaa, joskus ei Kun ei oikein ehdi eikä jaksa seurata kuin kotiseutujen raveja ja tiettyjä kauempanakin kilpailevia tuttuja, suurempien pelien laatimista en ole edes suunnitellut.

Tulee kyllä aika vähän nykyään pelattua, mutta kirjoitetaan nyt jotain mietteitä. Pääasiassa kyllä pelikohteet löytyvät edellisten starttien perusteella, jonkin verran tulee pidettyä kirjaa hevosten esityksistä, ja sitten kyttäiltyä seuraavaa starttia. Eli tipsihevosia pitkälti pelaan. Toki jossain tapauksissa tulee myös vanhoja esityksiä huomioitua, mutta eniten liputan sellaisten hevosten puolesta, minkä päivän vireen tiedän olevan kohdillaan. Ja tuleepa noita "symppishevosiakin" joskus petsailtua... Typerää ehkä

Peleistä maistuvin on V4. Jos nelkkukohteista löytyy oikein maistuva varma (tai useampikin), teen kuitin. Voittajaa tulee myös pelattua, pienin panoksin. Sijaa en ole hirveästi pelannut, koska normaalikaava on se, että sijahevonen voittaa, kun ei ole voittajaa pelattuna. Ja kerroin on luonnollisesti hirmuinen Päivän Duo maistuu myös, varsinkin nyt kun palaa takaisin paikalleen, eli nelkkulähtöjen kaksi viimeistä kohdetta on mukana PD:ssä.

En oikeastaan hyljeksi mitään pelimuotoa. Jos pelihevonen löytyy troikkalähdöstä, saatan troikkaverkotkin laskea vesille. Silti pitäisi kyllä osata väistellä noita vaikeampia pelejä, kun pelkästään voittajapeli tuntuu olevan aika haasteellinen itselle

Panokset pysyvät kyllä aina pieninä, muutaman kympin nousu maistuu, jos tulee yli satku voidaan puhua jättilunastuksesta

Seuraamisen suhteen on vähän samaa havaittavissa kuin aamutähdellä, V75-ravit ja V5-ravit yleensä seuraan suht aktiivisesti, muuten suurempi seuranta tahtoo rajoittua Kuopio / Joensuu -akselille. Itä-Suomen kisat ovat lähellä sydäntä, vaikka taso useasti onkin luokattoman heikko.

Ite oon semmonen "sillointällöin pelaaja". Elikkä toooosi harvoin tulee pelattua kun enemmän tuolla varikolla viettää aikaa!
Mutta jos sitä sattuu pelaamaan niin mulla vaikuttaa oikeestaa edelliset startit ja millanen se on ollu lämmityksessä yms..
Joskus olen tutuista hevosista pitänyt ns. kirjaa millanen on ollu ja miten pärjänny.
Itelläki joskus tulee pelattua nuita symppiksiä.. kivaa vaihtelua mutta yleensä rahat menee hukkaan!
Voittajaa ja Sijaa tietenkin tulee joskus lyötyä mutta V4 on mulle se ykkönen

Kaivellaanpa tätä ketjua ylemmäs, josko jollain olisi jotain tarjottavaa tähän hyvään aiheeseen

Olipa aika, jolloin hevosia tuli pelattua vain näkemänsä perusteella. Tähän aikaan ennen tietokoneita ei ollut paljon muita mahdollisuuksiakaan, kun kertoimia tai peliprosentteja ennen lähtöä ei ollut tiedossa. Näkemisen ohessa peliperusteita saattoivat olla eri lehtien ja ravikavereiden vihjeet, mutta siinä ne sitten suurin piirtein olivatkin.

Näkemänsä perusteella ei voinut pelata muuten kuin käymällä raveissa. Kun itsellänikin oli käyntimääriä vuoden raveissa parhaina vuosina 150-200, löytyi näkemisen perusteella suosikki- tai muuten kyttihevosia, joihin peli seuraavissakin raveissa perustui. Varsoja pelatessa olivat suvutkin jossakin merkityksessä ja kasvaneessa merkityksessä myöskin ne, jotka hevosta kulloinkin ajoivat. Lainakuskihomma ei ollut alkuvuosina niin laajamittaista kuin nyt.

Raveissakäynnin alkuvuosina pelillä ei ollut raveissa juurikaan merkitystä. Pikkupoikana löin hevosista vetoa voittajista vain isäni ja kavereiden kanssa pääasiassa Helsingin Käpylässä. Voittaja oli se pääasiallisin peli aluksi radallekin pelattuna, mutta raviharrastuksen vilkastuttua muuttui kaksareiksi ja vähitellen myös vaikeampiin kombinaatiopeleihin.

Vihjeidenteko tuli kuvaan mukaan v. 1975, kun eräs päätoimittaja rikastui tipseilläni totossa kuukausipalkkansa verran. Vihjailua jatkui lehdissä neljännesvuosisadan ajan, kunnes näki liian vähän hevosia niitä varsinaisesti vihjatakseen. Turinat näistä hevosista erityisesti V4-pelin yhteydessä jatkuvat edelleenkin.

Tietokoneaika toi perusteita pelaamiseen koko liudan. Sen aikana syntyi käsite voitollisesta pelaamisesta, jonka yhteydessä ei varsinaista pääosanesittäjää hevosta tarvinnut edes nähdä. Kuskien merkityskin on tänä aikana korostunut. Onko lisääntynyt tieto sitten tehnyt pelaamista helpommaksi tai vaikeammaksi, en ota kantaa. Pelaamisen perusteet ovat kuitenkin hämärtyneet niin, että usein ohimenneen pelin yhteydessä joutuu kysymään itseltään: minkähän vietävän vuoksi tuota pelasinkaan.

Vähän vaihtelee nämäperusteet - lähinnä jonkinlainen sisäinen tunne, mikä voisi voittaa.

Usein haen pieniä yllätyksiä ja pelaan yllättäjän kautta kaksareita painotetusti, eli ylläri/suosikki isolla ja ylläri/muut pelihevoset vähän pienemmällä ja sitten ylläri/muut yllärit vielä pienemmällä. Peruste hevosen löytämisessä vaihtelee melkoisesti, mutta tärkein on hevosen juoksut ja jonkinlainen "peruskapasiteetti". Eli valitaan hevonen, jota on pelattu tai tullaan pelaamaan mahdollisuuksinsa nähden liian vähän. Aika usein vahvoja juoksuja tehnyt hevonen on unohdettu - etenkin jos kuskina ei ole kuumimmat ohjastajanimet ja taulu ei syystä tai toisesta pidä sisällään voittoja. Käytännössä tämä on johtanut siihen, että ideahevosen kuskina on aniharvoin Teivainen tai Moilanen, koska nämä keräävät aina niin paljon peliä. Monet isoimmat lunastukset ovat tulleet amatöörikuskeilla, esimerkiksi tämän vuoden isoimman totovoiton toi Esa Korhonen/A.L.Viku. Ammattimiehistä liian vähän pelataan Pekka Korpea ja Markku Niemistä. Silti en koskaan hae pelihevosta kuskin kautta, vaan hevosen esitysten perusteella. Datamaatti on tärkein tietolähdeja juoksunkulkuja joskus katselen ratojen sivuilta.

Viimeisintä juoksua (etenkin jos se on ollut huono) painotetaan peleissä joskus liikaa. Jos hevonen on ollut viimeksi surkea, siihen saattaa löytyä hyvä selitys ja tuskin hevonen edes starttaisi sen jälkeen sairaana. Joskus kyvykäs hevonen saattaa olla täysin unohdettu parin vähän vaisumman juoksun vuoksi. Välillä joku hevonen on kilpaillut superkovissa lähdöissä ja taulu hämää sen vuoksi. Ja moni ei huomaa, että Vermon V5:ssä suomenhevoslähtö voi olla tasoltaan aika vaatimaton ja iltaravilähtö vaikka Kuopiossa tai Seinäjoella hyvinkin tasokas eli pohjoisempaa tullut hevonen saattaa kilpailla V5-lähdössä aikaisempaa helpommassa seurassa.

Näin on, Masa. Aivan samoja kaksarin pelaamisen perusteita kuin minulla matkan varrella, kun näin näiden hevosten kaviourankiertoa enemmän. Muuta tietoa pelaamisen yhteyteen on kuitenkin tullut niin paljon lisää, että näkemiseen perustuvat peliperusteet ovat nähtyjen ravien vähetessä kuihtuneet käytössä ja peli vähän yksinkertaistunut. Suora pari on käytetyin pelimuoto.

Toki suorat parit punnitaan tarkemmin panoksenkin kasvaessa ja niitä lyödään vain radalla kerran tai pari raveissa. Muuten pelataan ajanvietepeliä valikoituihin lähtöihin eurolla joko kolme tai neljä hevosta ristiin, jolloin jälkimmäisessä lyönnissä on pari suosikkia ja pari yllättäjää mukana. Lauantaisissa finaaliraveissa on varmaan ajanvietettäkin enemmän.

Hyvä huomio, jonkinlainen helmi, sinulla oli viestisi lopussa:

"Ja moni ei huomaa, että Vermon V5:ssä suomenhevoslähtö voi olla tasoltaan aika vaatimaton ja iltaravilähtö vaikka Kuopiossa tai Seinäjoella hyvinkin tasokas eli pohjoisempaa tullut hevonen saattaa kilpailla V5-lähdössä aikaisempaa helpommassa seurassa."

Suora pari oli välillä myös minulla ykköspelitapa, ehkä 2 tai 3 paria raveja kohti, kertoimet yleensä vaihteli välillä 2-20. Edelleenkin tulee niitä pelattua tyyliin pikkuyllättäjä/suosikki. Mutta sitten kävi usein niin, että pikkuyllättäjä tuli pariin, mutta suosikki ei. Tämän jälkeen olen alkanut pelaamaan painotetusti yllättäjän kautta. Toiset hakee suosikkeja, useinhan sanotaan että ne ovat parempia kohteita kuin yllättäjät, mutta jotenkin vaan mulla on "verissä" tämä yllättäjien hakeminen ja sillä tavalla tulos on ollut parempi. Tosin välillä voi mennä pitempään ilman osumia, mutta sitten kun osuu, niin osuu yleensä suht reilusti.