Pertsaksi ei uskalla ottaa, kun on vielä nuori ja joskus tekee autojen kanssa temppujaan. Tai huomaa jotain jännää... liian vaarallista touhua vielä sen kanssa.
Itse asiassa, tässä huomattiin kokeilla hyväksikäyttää ahneutta. Kuivattu pulla ja leipä tuntuu menevän ohitse kaverista tärkeysjärjestyksessä (aiemmin pukattu vain heinäsiivu tämän ahmatin eteen). Otetaan molemmat sisälle ja kun toinen on valmis ulosvietäväksi kärryjen peräänlaittoa varten - ryskääjälle muutama kuiva leipäpala kuppiin, toinen hevonen ulos ja tallinovi kiinni, ettei ryskääjä näe sitä. Ja tallista ei kuulu ääntäkään! Kaikki menee ihan hyvin, kunhan vain pitää huolen, että palatessa läheisriippuvainen näkee toisen vasta sitten, kun ne ovat taas yhdessä loppupäivän. Siitä tulee taas monoa seinille, jos kaveri käy näköpiirissä ja katoaa taas. Näin kävi tässä yksi päivä, kun epähuomioissani jätin tallin oven auki valjaiden viennin jälkeen, otin lenkillä olleen kaverin riimunvarteen ja päästin sen piehtaroimaan lumessa. Mutta kun se piehtarointi piti tehdä jossain muualla kuin tallin oven edessä, niin ryskääjä näki kaverinsa, joka katosi sitten näköpiiristä...
Eihän tämä meidän tapaus varmasti ole pahimmasta päästä, mutta ottaa hermoon se muutamakin potku seinille... hajottaa ittensä ja tallin ajanmittaan, kun joskus lähtee ihan kahdella jalalla se protesti. No, sen kanssa varmaan pitää vaan elää ja toivoa, että ahneus pysyy sen mielessä
