tallikahvio.foorumi.eu

Otsikossahan tuo kysymys jo tulikin.

Onko siis siitosoriilla parempi todennäköisyys onnistua, jos emälinja on vahva? Esim. Turo on onnistunut hyvällä emälinjalla mainiosti (muut veljet enemmän tai vähemmän onnistuneita periyttäjiä). Sitten kun taas ajattelee Saran Salamaa, on silläkin vahva emälinja, mutta siitoksessa ainakin minun mielestä pienoinen floppi tällä hetkellä.

Onko rodulla merkitystä? Lämpösistä ei oo mittää hajua sukujen puolesta, joten ihan tälleen keltanokkana kyselen...

Ottakkee siitä kysymyksestö sitte selevee ku sawolainen haastaa

ei kommentteja...? vai kyselenkö nii pöljiä että en ite tajua?

Itse pyrkisin rodusta riippumatta valitsemaan oriin, jolla on sekä hyvät omat kilpailumeriitit että hyvä isäori ja emälinja. Uskon siis, että hyvällä emälinjalla on merkitys siitosoriille, vaikkei varsassa se linja jatkukaan emälinjana, joten tietysti myös emätamman oma suku täytyy olla hyvä, jotta varsa saa vahvan emälinjan.

Jotenkin tuntuu, että Turon menestyksen takana, verrattuna hieman kilparadoilla paremmin pärjänneisiin veljiinsä Temeen ja Tinoon, on vahvempi isäori. Tino on näistä mikkeriläisenä "heikoin lenkki", Suikun katsoisin suht vähäisellä suomenhevostuntemuksellani vahvemmaksi kuin Temen isän V.T. Ajatuksen. Olisikohan Saran Salamalla sama "ongelma" isänsä Kihin-Muisto kanssa? Toisaalta Vipon varsoista vähän "vahvemman" isäoriin (Turo, Suikku) jälkeläiset eivät ole menestyneet radalla lähellekään yhtä hyvin. Eli näissä sitten pitäisi valita joko hyvät meriitit tai hyvä isäori.. Eikä Kihin-Muistokaan toki huono ori ole, mutta pohdiskeluna voisi miettiä, olisiko Saran Salama vaikkapa turolaisena ja noilla meriiteillä onnistunut siitoksessa paremmin. Mene ja tiedä

Mitä täh! Väitätkö että Kihin Muisto ei ollut periyttäjä? Sitä se mielestäni nimenomaan oli.

Jaa'a, esimerkkejä löytyy varmaan molemmista, sekä emälinjattomista että sen omaavista. Itse en valitsisi tammalle oriitta jonka emälinjalla olisi useampi siitoksessa epäonnistunut ori.