tallikahvio.foorumi.eu

nim. Eron ansiokkaasti aloitti jo saman aiheen oriiden puolella ja tästä olisi kyllä syytä keskustella/pohtia kun lähdetään miettimään tamman astutusta.

Antakaahan palaa!

Itselleni ensimmäinen kriteeri siitostammaa valittaessa on emälinja. Se, onko tammalla jo jälkeläisiä vai ei, ei ole niinkään merkitsevää. Sen sijaan sillä on iso merkitys, että tamman seuraavat emät ovat jättäneet hyvää jälkeä siitoksessa. Ja mielellään siten, että emälinja on jättänyt juoksijoita riittävän pitkälle - kriteereissäni 4. emään asti on riittävän pitkä ketju.

Sen jälkeen tulee muut: tamman ominaisuudet, miten toimiva yhdistelmä on ollut (isä-emänisä),...

Yksi asia, minkä perinnöllisyyttä olisi mielenkiintoista vähän tutkiskella, on tamman tiinehtyvyys ja sen periytyminen. Muistan tutkimuksen, jossa oli todettu että tiinehtyvyys ei ole korkeasti perinnöllinen. Kuitenkin omat havainnot ovat hieman ristiriitaisia. Vaikka siitostammasi olisi parasta A-luokkaa, ei sillä ole arvoa ellei tamma tiinehdy. Tästä olen kalliit oppirahat maksanut.

Emälinja - ja sen tunteminen siksi että pystyy arvioimaan onko ylipäätään mahdollista tuottaa sieltä vielä hyviä jälkeläisiä, jopa huipun - tämä tärkein kriteeri ja tämä suhteutettuna: missä maassa tamma/emälinja on vaikuttanut, mitä oriita emälinjalla on käytetty vrt. jälkeläisten tulokset ja milloin ko. tamma on elänyt/sen jälkeläiset kilpailleet. Eli joka emästä 3-4. emään asti pitäisi olla ainakin jotain hyvää mielellään huippuja seassa ja esim. jenkeistä (useamman) satkun juosseita, Ruotissa vähintään miljonäärejä ja Suomessa muutama 50 000 e kieppeillä jo ihan ok. Jälkeläistön osallistuminen isompiin kisoihin plussaa (esim. Blodbankenista näkee kätevästi jotain). Jos emälinjalla on jenkeissä vaikka useampikin tosi menijä esim. 3. emästä en niin huolestu jos vaikka 1-2 tammaa Suomessa on jättänyt tasaista hyvää, se huippu tulee vielä kun pohjat on vahvat. Pienissä jälkeläismäärissä kuitenkin sattumalla, olosuhteilla yms. suuri merkitys ja täällä orikantakin vähän eri tasoa. Jos emälinjalla vaikka 3. emästä useampi tammalinja elossa ja siitoksessa en valitsisi huonoimman haaran edustajaa (ja taas pitää suhteuttaa maahan jossa vaikuttaa).

Isä mielellään hyvänä emänisänä tunnettu eikä ainakaan mikään mikä tunnetaan pettymyksenä emänisänä. Eikä isänä mitään, jolta astutusoikeus peruttu huonojen näyttöjen takia eli vähintään keskitasoa sekä tamman isä että emänisä. Hyvä emälinja tietysti kompesoi vähän huonoa isää. Isänä ori joka tunnetaan hyvistä tammajälkeläisistä, jos ei näyttöjä emänisänä.

Tamma itse mielellään tietysti mahdollisimman terve, ok rakenne, hyvin tiinehtyvä ja mukava käsitellä, ennenkaikkea hyväravinen. Kilpailutuloksilla ei niinkään väliä ja jos ne on huonot/starttaamaton, on tietysti hyvä kuitenkin selvittää miksi. Hyvä olisi myös tietää onko tammalla silti pätkänopeutta. Jopa joku 1.11-1.13-aika ei vakuuta jos emälinja huono ja isä ei ole jättänyt juuri mitään, oli sitten syntymämaa Suomi tai USA. Pelkkä ennätys tai "jenkkitamma" ei tee vielä mitään - ja tätä tujotetaan aika paljon tällä hetkellä varsakaupoissa eli voi toki olla helpompi myydä varsaa...

Tunnesyistä saa tietysti sitten astuttaa mitä vain

Olen paljolti samoilla linjoilla edellisen kirjoittajan kanssa. Ehkä en olisi tamman isästä aivan niin huolestunut, varsinkaan jos se mahdollistaa hyvien oriiden käyttämisen, silloin emälinjan pitää olla kyllä kunnossa!

Itselläni on joitain mieleisiä harvinaisempia nimiä, joita toivoisin näkeväni tamman sukutaulussa vaikka kauempanakin. Voivat olla enemmän taikauskoa kuin käytännön merkitystä, mutta kuka tietää.

Tärkeinä sukutaulussa on se alimmainen rivi. Eniten oikeastaan pelottaa tamma, jolla on suku täynnä huippunimiä kaikissa muissa kohtaa sukutaulua, joka on ollut itse korkeintaan keskinkertainen kilpayksilö ja jolla on heikko emälinja.

Pätkänopeudesta pidän, samoin jos olen nähnyt samoista suvuista jonkun todella kovakapasiteettisen hevosen.

Rakenteella ei ole kovin paljoa väliä, sitä korjataan sitten orivalinnoilla.

Minulla ei rahat eikä järki riitä noihin lämminverisiin, suomenhevosia on olemassaan sen verran vähän, että niiden sukuja jotenkin tajuaa.
Alarivi on kaikkein tärkein rivi sukupaperissa, jos siinä yksikään kolmesta ensimmäisestä emän nimestä ei kerro mitään, ei enempää kannata tutkiakaan.
Jos enemmän tutkittavaa löytyy, niin ne emien tuotokset tutkin sitten tarkemmin.
Yksilössä kiinnitän ensimmäiseksi huomiota riittävään kokoon, yli 160 senttiä pitää olla säältä.
Suuria rakennevirheitä ei saisi olla, niitä ei yleensä saa ensimmäisessä polvessa korjattua.
Sitten jos on kilpailunäyttöjä niin se on plussaa tammasuvun päälle.