Lisäksi miettiä voisi että entä jos oriin käyttö olisi vapaata, montako sellaista varteenotettavaa periyttäjää löytyy, joilla on käytännön merkitystä rodun eteenpäin viemisessä vapautumisen myötä (eli käytännössä ktk:aan riittämättömillä kilpailutuloksilla varustetuista, selvän rakenne tai muun virheen omaavista, joista tulisi ktk:ssa hylky ja pienenä ryhmänä jostain syystä starttaamattomaksi jääneistä (ja senkin syy yleensä heikko rakenne?) mutta hyväsukuisista oriista) ja kuinka todennäköistä on että ne muutamatkaan löytyvät jos tämä meidän vähäinen tammamäärä jakautuu entistä useammalle oriille?
Hyvä kysymys. Tosin nykyisetkään vaatimukset eivät saa pois niitä kaikkein huonoimpia, vrt. ktk-vaatimukset oriilla. Selkeästi rakennevirheen omaavat oriit voisi varmasti rankata pois, mutta onko heikko rakenne suoraan yhdistettävissä esim. starttaamattomuuteen - syynähän voi olla esim. loukkaantuminen
Nytkin on oreja tarjolla "pilvin pimein". Jossain vaiheessa syksyä otin käsiini tämän vuoden jalostuskuvaston ja tein itselleni "rankingin" oreista, jotka siellä oli mainittu. Alle 10 oria oli listassa, joita voisin käyttää empimättä. Taisi olla 12-13 oria, joita voisin ehkä käyttää, tietyin edellytyksin. Ja paljonko oreja on kuvastossa - puhumattakaan kirjoihin hyväksyttynä tai muuten tarjolla
Tänne tuodaan enemmän uusia oreja vuosittain mitä esim. Ruotsiin, jossa koko raviurheilu on aivan eri tasolla kun täällä. Mistä niitä tammoja riittää? Ainoa "kilpailuvaltti" on hinta - jos laitat riittävän alhaisen hinnan ja markkinoit sopivasti, niin voit saada jopa enemmänkin tammoja orille, jota ei välttämättä kannattaisi käyttää siitokseen ollenkaan. Nämä ovat kuitenkin täyttäneet ktk-vaatimukset

.
Ehkä "tuoteseloste"-mallissa olisi hyvää se, että markkinavoimat saisivat enemmän voimaa - mutta toisaalta nostaisiko se orien laatua kuitenkaan
Mitäs tapahtuu, jos rajoja kiristetään - myös suomessa syntyneiden osalta
Entäs jos oriit luokiteltaisiin a- ja b-kategoriaan - Ruotsin malliin

Olisiko siitä apua tason nostossa
