Hyvää keskustelua itselleni niin rakkaasta aiheesta. Omat kokemukseni ovat suomenhevospuolelta.
Itselleni numero yksi on emälinja: neljä polvea periyttämisnäyttöjä aukottomasti tai kolme, jos on kyseessä tammavarsa josta teen itselleni siitostammaa. Periyttämisnäytöksi ei enää tähtiaikainen pelkästään riitä, vaan joka polvessa vähintään yksi 25-aikainen tai parempi jälkeläinen - ja huonompaa ennätystä kompensoi iso voittosumma.
Pidän tärkeänä perehtyä emälinjan tuotoksiin huolella ja mieluummin niin että itse omakohtaisesti on nähnyt mahdollisimman useita yksilöitä eri polvissa: millaisia varsoja eri oreista emälinjalla on tullut? Mitä vahvuuksia/heikkouksia niillä on? Tämä on suht. helppoa suomenhevospuolella. Samalla näkee mitä ominaisuuksia tulee vahvasti esille emälinjalla.
Rakenne, luonne ym näkyvät asiat: tärkeitä tottakai. Luonteessa arvostan, nimimerkkini mukaisesti
, rehellistä loppuuntulijaa ja taistelijaa enemmän kuin sadan metrin 'maailman nopeinta avaajaa', vaikkakin nopeutta pitää löytyä. Tässä taas mennään yhdistelmiin: tammalle voin käyttää sitä sprintteriä mikäli se itse on kestävää ja jaksavaa sorttia - ja päinvastoin. Mutta hyviä ominaisuuksia vahvistamalla saa varmimmin hyviä tuloksia: että ei pelkästään keskity vikoja paikkaavien ominaisuuksien etsimiseen unohtaen sen hyvän mitä haluaa säilyttää ja vahvistaa.
Kaikilta löytyy nimiä sukutaulussa joita haluaa/ei halua nähdä, niihin en tässä mene. Suomenhevospuolella on viime vuosina alettu puhumaan sopivista yhdistelmistä, mitä ei vielä parikymmentä vuotta sitten tehty. Lämminveripuolella yhdistelmiä on tutkittu paljon pidempään ja ammattimaisemmin. Sopivan yhdistelmän löytäminen on yksittäistä nimeä tärkeämpää sukutaulussa. Niitä tutkin aikoinaan paljonkin.
Hyvä ystäväni kasvattaa arabeja: hänellä on maailmanluokan varsoja joita kysytään ulkomailta asti. Hänellä on mielenkiintoinen jalostusmalli, jota tuskin voi ravureilla kokeilla koska suvut ovat niin ahtaat. Malli on seuraava: astutetaan erinomainen tamma jolla huippusuku ja ei juuri puutteita, tamman isän täysveljellä. Sanotaan vaikka että syntyy tammavarsa. Varsalle etsitään samalla periaatteella jalostettu ori, mutta tässä on erittäin tärkeää että tammalla ja sille käytettävällä orilla on täysin eri linjat keskenään. Kun sitten nämä kaksi yhdistetään, hyppää kehitys sukupolven verran eteenpäin. Pitkän linjan erittäin taidolla rakennettua jalostusta, jonka tuloksia olen päässyt seuraamaan. Mutta kuten sanoin, ravureissa tällainen ajatusmalli on aika teoreettinen sukujen ahtauden takia.
Tässä päällimmäisiä ajatuksia aihetta sivuten. Pidetään mielenkiintoinen ketju hengissä!